Minkälaiseen elämäntilanteeseen sinä miellät noin aika tasan 40-vuotiaan?
Miten sinä miellät noin 40-vuotiaan elämäntilanteen noin yleisesti ottaen?
- jos lapsia, minkä ikäisiä ovat, ovatko vauvaiässä, päiväkoti-iässä, ala-asteella, yläasteella vai jo lukiossa / amiksessa, asuvatko kotona
- toimeentulo ja rahatilanne / omaisuus
- työpaikka / opiskelu
- parisuhde, millainen, kuinka pitkä
Kommentit (50)
- lapsia on tai ei ole
- rahaa/omaisuutta on tai ei ole
- työpaikka saattaa olla tai voi olla että ei ole, ehkä opiskelee, ehkä ei
- parisuhde voi olla tai olla olematta
No ensimmäiset ajatukset tällaiset:
Lapset ala/yläasteella
Omaisuutta jonkin verran, asuntolainaa on
Töissä
Naimisissa lastensa vanhemman kanssa
Usein saa lukea, että noin 40-vuotiaalla on jo isot lapset ja on helppoa sillä saralla. Itsellä aina kohoaa kulmakarvat näin yleisestä olettamasta, sillä miellän, että suurin osa tekee ne lapset 30+ vuotiaana, jotenka tuon ikäiselle miellän jopa vaippaiässä olevan iltatähden ja että ne vanhimmat lapset ovat juuri aloittaneet koulun.
En tod miellä, että tuon ikäisellä olisi lapset muuttaneet kotoa tai että olisi jo isoäiti (vaikka iän puolesta voisikin olla).
No ei todellakaan ole mitään oletuksia muiden 40-vuotiaiden elämäntilanteista.
Minä olen 40-v, ei lapsia, asuntovelka maksettu, hyvä toimeentulo vakituisesta työpaikasta, sijoitusvarallisuutta ihan ok määrä, naimisissa saman miehen kanssa 15 vuotta.
Mulla oli 40 v:na lapsi eskarissa. Olin yh ja en vielä tiennyt, että tapaisin 2 v päästä tulevan mieheni ja menisimme naimisiin. Minulla oli omistusasunto ja kohtuullinen työura, jossa olin ollut nuorena kunnianhimoinen ja saavuttanut jo kaikenlaista ja sitten lapsen saatuani downshiftannut ja halusin olla enemmän kotiäitinä eikä ura niin kiinnostanut. Tunsin itseni ihan nuoreksi vielä 40 v:nä. Aika tavallista elämää taisi olla mielestäni.
Ruuhkavuosia. Parisuhde pidempi kuin vanhin lapsi. Lapset tarhassa tai ala-asteella. Työelämässä ns. uran huipulla tai lähellä sitä. 10-15 vuotta työelämää takana, joten jotain omaisuutta ja perheasunnon asuntolainan maksu aluillaan. Näin mun elämänpiirissä suunnilleen kaikilla.
Pisti kyllä miettimään kun yksi tuttu tuli 42v isoäidiksi.... olin oppinut tuntemaan tämän kun tytär oli jo muuttanut pois kotoa eli tytär oli minulle "näkymätön".
En oleta oikeastaan mitään, koska tuttavapiiriini kuuluu sekä raskaana oleva 42-vuotias että mummoksi tullut 41-vuotias. Varallisuuskin menee laidasta laitaan.
Lapset ala- ja yläkoulussa, ensimmäisessä avo- tai avioliitossa, velaton tai hieman velkaa jäljellä asunnosta tai talosta, vakituinen työpaikka. Näin suurimmalla osalla omassa tuttavapiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 40 v:na lapsi eskarissa. Olin yh ja en vielä tiennyt, että tapaisin 2 v päästä tulevan mieheni ja menisimme naimisiin. Minulla oli omistusasunto ja kohtuullinen työura, jossa olin ollut nuorena kunnianhimoinen ja saavuttanut jo kaikenlaista ja sitten lapsen saatuani downshiftannut ja halusin olla enemmän kotiäitinä eikä ura niin kiinnostanut. Tunsin itseni ihan nuoreksi vielä 40 v:nä. Aika tavallista elämää taisi olla mielestäni.
Ohis ei tämä vastaa ap:n kysymykseen. Puhut itsestäsi. Tässä kysytään millaisessa elämäntilanteessa miellät 40-vuotiaan naisen olevan.
Keskivertonelikymppisellä on ammatti, työpaikka, omistusasunto, josta vielä lainaa sekä nykyään kai kolme lasta sekä puoliso, joka ei välttämättä ole kaikkien taloudessa asuvien lasten vanhempi.
Naimisissa, kaksi lasta, farmariauto ja kultainen noutaja. Asuntolainaa vielä, mutta haaveilee kesämökistä. Vakituinen työpaikka jonka haluaisi vaihtaa mutta ei löydä muutakaan.
Noin keskimäärin n. 10- ja 7-vuotiaat lapset.
Parisuhdetta takana 20 tai 15 vuotta.
Ei lemmikkieläimiä. Mökki kolmen tunnin ajomatkan päässä.
Nelikymppinen on aivan liian nuori mökkeilemään ja hoitamaan pelargonioitaan mökkikuistilla.
Jos lastenteko kiinnostaa, ensimmäinen lapsi on joko nyt harkinnassa tai sitten lapset ovat pieniä, päiväkoti-ikäisiä. Jo pitkään ollut samassa työpaikassa. Säästöjä on kertynyt, palkasta menee aina syrjään sen verran, että kymmenen tai parikymmentä tuhatta säästötilillä, mikäli asuu vuokralla. Omistusasunto harkinnassa tai aivan lähivuosina hankittu. Auto löytyy. Parisuhteessa, ellei "elämänmittaisessa", niin edelliset parisuhteet olleet 5 vuoden mittaisia, tasaisia, avopuolisokin aina työelämässä.
Tylsää elämää, marimekkoa, vesijumppaa...
Vierailija kirjoitti:
Jos lastenteko kiinnostaa, ensimmäinen lapsi on joko nyt harkinnassa tai sitten lapset ovat pieniä, päiväkoti-ikäisiä. Jo pitkään ollut samassa työpaikassa. Säästöjä on kertynyt, palkasta menee aina syrjään sen verran, että kymmenen tai parikymmentä tuhatta säästötilillä, mikäli asuu vuokralla. Omistusasunto harkinnassa tai aivan lähivuosina hankittu. Auto löytyy. Parisuhteessa, ellei "elämänmittaisessa", niin edelliset parisuhteet olleet 5 vuoden mittaisia, tasaisia, avopuolisokin aina työelämässä.
Sotketko nyt kolmekymppisiin? Kyllä nelikymppisellä on yleensä jo lapset saatu, ja omistusasuntokin hankittu jo monta vuotta sitten, jos se meinataan hankkia.
Mun mielestä sen ikäisellä vois olla lapset jo koululaisia,töissäkäyvä ja omaisuus hankittu,pitkä parisuhde. Itselläni tuo tilanne,lapset tosin 5-23v,parisuhteessa ollut 25v.oon saanut kaiken mistä ikinä oon unelmoinut.ite täytän huhtikuussa 40 ja toukokuussa minusta tulee mummi!
Itse toivon, että meillä on kiva omistusasunto, työpaikat ja oma auto, sitten kun olemme nelikymppisiä. Lapsi on silloin jo teini-ikäinen.
Nyt olemme hiukan alle kolmekymppisiä, asumme opiskelija-asunnossa ja meillä on päiväkoti-ikäinen lapsi. Yliopisto-opinnot ovat vielä pikkuisen kesken. Naapurissa asuu parikin noin nelikymppistä pariskuntaa, jotka ovat samassa elämäntilanteessa kuin mekin nyt. Ei käy kateeksi, lähinnä säälittää.
Pelkän iän perusteella en luo mitään mielikuvaa hänestä tai hänen elämäntilanteesta.