Lue keskustelun säännöt.
Miten opettaa mies vähemmän takertuvaksi?
02.11.2016 |
Onko olemassa parannuskeinoja, kun toinen puolisoista on yli puolen vuosikymmenen yhdessäolonkin jälkeen päivittäin takertunut ja riippuvainen kuin vastarakastunut, ja toista (minua) se ahdistaa?
Älkää ymmärtäkö väärin, vaikka tämä viesti kuulostaakin negatiiviselta. Olen tottakai kiitollinen hyvästä suhteestani ja jokapäiväisestä rakkkaudesta, ja suhteessa on paljon, paljon hyvää, mistä en luopuisi.
Joka päivä mies halailee, suukottelee, kertoo kuinka rakastaa ja olen ihana... Ihanaa ja onnellista sinänsä, mutta samalla minua ahdistaa sen tuoma jatkuva tiiviys. Hän tahtoo olla koko vapaa-ajan yhdessä, samassa huoneessa. Yhtä aikaa ruokapöydässä, kylki kyljessä sohvalla, yötkin lusikkaan kietoutuneena. Hän on herkkä, ottaa itseensä kaikki yritykseni ottaa fyysistä etäisyyttä edes kodin seinien sisällä. Kaikkialla kodin ulkopuolella (toki pl. hänen työnsä, itse olen tällä hetkellä työtön) käydään yhdessä, kaikki illat ja viikonloput yhdessä... Käytännössä kaikki ystävämme ovat yhteisiä, joten myös illanvietoissa käydään pariskuntana. Vain muutaman kerran vuodessa käyn itse jossakin ilman häntä.
Ja aina yhdessä ollessa hän myös tahtoo olla huomioni keskipisteenä. Jos esim. keskityn juttelemaan somessa kaverini kanssa samalla kun istumme vierekkäin sohvalla, ei kestä kauaakaan, kun mies alkaa tuhahdella, ettei pidä siitä jos uppoudun kännykkään/facebookiin hänen seurassaan.
Jos torjun hänen halailuaan ja huomionkipeyttään, hän pahoittaa mielensä, menee mykäksi ja sulkeutuneeksi. Ja minä en kestä sitä, siksi menen pois mukavuusalueeltani ja luovun oman rauhan tarpeestani, jotta hänellä olisi parempi olla.
Menimme vuosi sitten naimisiinkin, koska se oli hänelle niin hirveän tärkeää, vaikka minua ahdisti ja tunsin oloni mukavaksi ihan avoliitossa. Kun ilmaisin ahdistustani ja jopa välttelin keskustelua naimisiinmenosta, hän jankutti, syyllisti ja pahoitti mielensä, joten taivuinpa sitten naimisiin. Vasta kuukausia jälkeenpäin tajusin olleeni liian kiltti typerys, kun en vaatinut mieheltä kunnioitusta ja omaa tilaa.
En syytä miestä, tunnen itse "kouluttaneeni" suhteen tällaiseksi. Suhteen alkaessa olin yksinäinen ja heikkoitsetuntoinen alle kaksikymppinen, ja oikeastaan meistä kahdesta se takertuvaisempi. Pitkään tämä tiiviys tuntui mukavalta ja ihanalta, mutta vasta nyt vuosien ja kasvun myötä minua on alkanut ahdistaa. Tahtoisin enemmän omaa tilaa ja aikaa, mutta jos yritän edes sanoa haluavani olla vähän rauhassa - edes yksin läppärin kanssa toisessa huoneessa -, mies ihmettelee mikä on vialla tai salaanko jotain.
Kun kaikki menneet vuodet ovat olleet näin tiivistä yhdessäoloa, voiko sitä mitenkään terveesti ja lempeästi muuttaa enää muunlaiseksi, sellaiseksi jossa saisin enemmän henkeä mutten loukkaisi toista? Joskus huonoina päivinä ahdistaa niin paljon, että jopa haaveilen sinkkuudesta ja yksinasumisesta, mutta ne nyt eivät ole todellisia ajatuksia.
Anteeksi vuodatuksen pituudesta, olen aina ollut huono ilmaisemaan itseäni lyhyesti :) Osaatteko av:läiset auttaa, miten kasvattaisin selkärangan ja ottaisin asian puheeksi, miehen mieltä pahoittamatta? Onko jollain kokemuksia samanlaisesta tilanteesta ja tunteista?
(Tämän palstan tietäen kohta varmaan joku alkaa aukoa kiltti- ja jännämiehistä ja kuinka naisille ei mikään kelpaa.)
Kommentit (14)
No, ei normaalilta kuullosta miehesi käytös....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa keskustella hänen kanssaan asiasta ja sanoa, että haluat enemmän aikaa myös omille tekemisillesi.
Voi myös olla, että mies on aiemmassa suhteessa ollut etäisempi ja haluaa nyt olla tiiviimmin yhdessä. Todennäköisempää kuitenkin on se, että miehellä ei itsellään ole muuta elämää sinun lisäksesi, joten olet hänen ainoa seuransa. Kannattaisi ehkä ehdottaa hänelle jonkun harrastuksen aloittamista, jotta hän saisi muuta tekemistä.
Tuollainen symbioottinen tilanne kuuluu yleensä seurustelun alkuvaiheen huumaan ja siitä yleensä parisuhteen kehityskaaren myötä kasvaa erilleen sen verran, ettei toisen iholla voi elää 24/7. Myötäileekö hän kaikessa sinua? Onko hän koskaan erimieltä jostain? Onko avoimen mustasukkainen? Pelkääkö tulevansa jätetyksi?
Ymmärrän ahdistuksesi. Ja tuonkin, että pitkän ajan jälkeen on vaikea alkaa ajamaan muutosta asiaan.
Se mikä sinulla tuosta puuttui oli se, että kun sanot haluavasi olla hetken eri huoneessa tai netissä itseksesi, niin auttaisiko miestäsi se, että sanot hänelle, että haluat kyllä myöhemmin sitten taas olla hänen kyljessään. Miehesi tuntuu nimittäin ottavan pienenkin eron kovin lopullisena, vaikka oikeasti se on vain lyhytaikaista.
Mitä jos menisitte parisuhdeterapiaan vaikka perheasiain neuvottelukeskukseen. Teillä on hyvin selkeä ja rajattu ongelma, se pitäisi ratketa aika helpolla. Mutta riidan ja välirikon välttämiseksi ulkopuolinen välikäsi voisi tehdä hyvää. Vaikka ongelma onkin selkeä ja kohtuullisen helppo, niin pitkän jatkumisen vuoksi se ei ole helppo ratkaista kahden kesken. Ja eiköhän siihen liity sellaisiakin ulottuvuuksia, joita ei itse tule ajatelleeksi.
Mutta et siis todellakaan vaadi liikoja, kun haluat omaa tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu ja puhuminen siitä miltä läheisyys tuntuu ja miksi se ahdistaa ja miten molempien tarpeet tulee kuitenkin täytetyksi, toinen saa tarvitsemansa läheisyyden ja toinen tarvitsemansa oman tilan ilman jatkuvaa toisen lähellä oloa.
Pyydä miestäsi lukemaan nämä ketjut.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2655032/mikset-vastaa-viesteihini-nain-t…
http://www.vauva.fi/keskustelu/2655904/kiltin-miehen-syndrooma-saa-aika…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta se silmukka lähtee kiristymään. Läheisriippuvaiset/ narsistiset piirteet alkaa vahvistua. Jos ei ole "hajurakoa" jossa ilma kiertää vaikka kuten hirsitalossa, alkaa ummehtuminen ja mätäneminen. Eli molemmilla pitää olla oma identiteetti, oma persoona, omaa aikaa.
Useimmat käy jossain viikkoharrastuksessa esim liikunta, ja se on tervettä ja normaalia. Ei aikuisen tarvi joka vessapaperipalaa raportoida .
Jos toinen ei luota, se on jo syy erota. Lapsenomainen jätetyksitulemisen pelko on hänen ongelmansa. Ette ole tasavertaisia.
Sopimuksilla, oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten luin kirjoituksesi ja minulle tuli mieleen, että parempi erota. Suhteenne ei ole molempia täysin tyydyttävä. Olet nuorena aloittanut ja voit elää elämääsi niinkuin sinusta hyvä on elää. Miehesi ei ole kiltti, vaan tarvitsee läheisyyttä. Hän on maalattu omistushaluiseksi kyttääjäksi kirjoituksessasi. tunteesi kuvastuu minulle ja itse haluisin lähteä tuosta suhteesta pois. Nykyaikana valtio tukee omaehtoista asumista ja sosiaaliturva huolehtii, joten muuta pois ja ota ero. Voitte erota sovussa, itsekin olen hyvissä väleissä viimeisen eksän kanssa. Suhteessanne on epätasapaino, ehkä työttömyytesi vuoksi, ehkä henkilökohtaisten mieltymysten vuoksi.
Miehesi haluaa huomiotasi ja sinä et halua sitä antaa, vaikka olet fyysisesti läsnä. Itse koen tämän syrjiväksi. Pahoittaisin mieleni myös jos joku näprää kännykkää ja on jonkun toisen kanssa vaikka olisimme samalla sohvalla. Tässä on mielestäni parisuhteenne ongelma. Miehesi haluaa huomiotasi ja sinä et sitä anna.
Sopikaa asianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauri Pullinen kirjoitti:
Sopimuksilla, oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten luin kirjoituksesi ja minulle tuli mieleen, että parempi erota. Suhteenne ei ole molempia täysin tyydyttävä. Olet nuorena aloittanut ja voit elää elämääsi niinkuin sinusta hyvä on elää. Miehesi ei ole kiltti, vaan tarvitsee läheisyyttä. Hän on maalattu omistushaluiseksi kyttääjäksi kirjoituksessasi. tunteesi kuvastuu minulle ja itse haluisin lähteä tuosta suhteesta pois. Nykyaikana valtio tukee omaehtoista asumista ja sosiaaliturva huolehtii, joten muuta pois ja ota ero. Voitte erota sovussa, itsekin olen hyvissä väleissä viimeisen eksän kanssa. Suhteessanne on epätasapaino, ehkä työttömyytesi vuoksi, ehkä henkilökohtaisten mieltymysten vuoksi.
Miehesi haluaa huomiotasi ja sinä et halua sitä antaa, vaikka olet fyysisesti läsnä. Itse koen tämän syrjiväksi. Pahoittaisin mieleni myös jos joku näprää kännykkää ja on jonkun toisen kanssa vaikka olisimme samalla sohvalla. Tässä on mielestäni parisuhteenne ongelma. Miehesi haluaa huomiotasi ja sinä et sitä anna.
Sopikaa asianne.
Ööööö. ... Laitatko nyt hieman sanoja ap:n suuhun? Jos ihmiset eroavat oikeasti nuin helpolla, niin en ihmettele erotilastoja yhtään.
Käskisin noin surkean miehen pois elämästäni! Yäk!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan hanki lapsia tuohn miehen kanssa. Se oikeesti sekoaa kun huomaa ettei enää ole sun huomion keskipiste...
Oikeastaan kaikkeen oppimiseen tarvitaan motivaatio. Mitä hyötyä miehelle olisi siitä että hän oppisi olemaan vähemmän takertunut sinuun?
Epätoivoinen upitus... eikö kukaan jaksa lukea ja vastata? :/
-Ap