Poikakaveri on järkyttävän saita

Sairaalloinen piheys on yksi vastenmielisimmistä piirteistä miehessä.

Se on hänen oma asia, miten rahansa käyttää. Ei sinun tarvitse puuttua siihen.

Isän rahat eivät ole pojan rahoja.

Lompakkoloisen opaskirjan ohje 1 :)

Juokse, saita mies on vastenmielinen. Tuo muuttuu pahemmaksi vain. Älä missään nimessä tee lasta hänen kanssaan!

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloinen piheys on yksi vastenmielisimmistä piirteistä miehessä.

On joo. Mutta eihän tuossa apn tapauksessa sellaisesta ole kysymys. Mies ei ainoastaan anna siipeillä ja siitä ap vetäny herneen nenään.

Eli ap:n mielestä pitää rahaa törsätä ihan hulluna, jos sitä kerran on. Olisiko tullut mieleen, että isä on kerännyt omaisuutensa esimerkiksi olemalla säästäväinen ja tämä ominaisuus on tarttunut poikaankin? Ja sitten tulee ap kieli pitkällä ja toivoo, että varakas poikaystävä kustantaa koko elämän :D

Minun ex oli pihi. Nykyinen on anelias. Elämä on nykyään monta kertaa hauskempaa...

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloinen piheys on yksi vastenmielisimmistä piirteistä miehessä.

Lompakkoloisiminen on yksi vastenmielisimmistä piirteistä naisessa.

Taisi olla provo.

Jos ei olisi provo niin olisit kertonut että sinä sentään maksat nämä ja nämä kustannukset joten voisi mieskin välillä vähän maksaa.

Mutta et kertonut missään vaiheessa maksaneesi mitään hänen ostoksiaan joten provo.

No oletkos nyt varma että poikaystäväsi ei vain oikeesti halua lähteä shoppailemaan? Ei munkaan mies mun kanssa halua lähteä ostoksille kun käy aika niin pitkäksi :D ja miksi pitäisi miehen tarjota? Ja minäkin vertailen hintoja pitkään ennekuin ostan mitään kallista, tietty. Eikö saa ihminen olla enää säästeliäs

Mies on saita, jos ei tuhlaa rahojaan?

Totta, se makusiirappi maksaa kymmensenttisen verran, mutta onko kyseessä saituus, jos sitä siirappia ei ota? Entä jos kyse on painonhallinnasta tai tilauksen saamisen nopeudesta.

Harva tulee rikkaaksi tai edes varakkaaksi tuhlaamalla. Hintojen vertaileminen ja turhan tavaran ostamattomuus ei tee kenestäkään saitaa, tuo on pelkkää järkevyyttä. Harmi, että niin monen mielestä onni tulee siitä, että tuhlaa rahat.

Minun kokemus on, että saita on saita paitsi rahasta myös tunteista. Ei osoita hellyyttä enempää kuin saa, tuntui, että koko ajan mittari nakutti. Minä annoin ensin, hän vastasi, jos vastasi. Rahan kanssa joka sentin laskeminen, onneksi juttu loppui. Elämän voi elää hauskastikin.

Poika on pihi, koska on perinyt isänsä eli rikkaan miehen mentaliteetin. Hän ymmärtää mistä raha tulee ja mitä sen tekeminen vaatii. Jos köyhälle ihmiselle antaa miljoonan, hän miettii heti mitä ostaisi sillä. Jos taas rikkaalle ihmiselle antaa miljoonan, hän miettii miten saisi sille parhaan tuoton. Sitä paitsi nyky- yhteiskunnassa miehellä ei ole mitään velvollisuutta tarjota naiselle yhtään mitään. Elämmehän tasa-arvon aikaa.

Keskity omien rahojesi käyttämiseen?

Eipä tuollaiseen kannata aikaansa kuluttaa jos elämästä haluaa nauttia. Tietysti voit ottaa asian puheeksi mutta tuskinpa se mitään vaikuttaa ja luultavasti saat vain syytöksiä siitä miten olet vain rahojen perässä.

M41v

Vierailija kirjoitti:

ja eilen selvisi, että isällään on lähes miljoonatulot. Jotain tällaista aavistin, kun poikakaveri kertoi, että asuu isän omistamassa asunnossa, josta ei maksa vuokraa.

Mutta poikakaveri ei siis koskaan tarjoa mitään (tai jos tarjoaa, niin korkeintaan kahvit, silloinkin tilaa minulta kysymättä eli pieni latte ilman makusiirappia), ei innostu shoppailusta, ei osta mitään vertailematta ensin viikkotolkulla eikä halua lähteä kanssani matkalle tms. Osakekursseista tietää kaiken, on hauskaa seuraa - mutta armottoman pihi. Luulin, että rahasta on tiukkaa, mutta jos isä on upporikas, niin miksi ihmeessä poikansa laskee kymmensenttisiä?

Isän varakkuus ei kuulu asiaan mitenkään, ainoa millä on merkitystä on se, toimiiko parisuhteenne. Jos olette ihan erilaiset ihmiset niin ennuste on huono. Itse en voisi olla miehen kanssa, joka ei koskaan lähde kanssani reissuun. Välillä voin tottakai matkustella yksin, en oletakaan että kaikki minua kiinnostavat kohteet kiinnostaisivat myös häntä (ja päinvastoin), mutta osan matkoista haluan kokea hänen kanssaan yhdessä. Shoppailua vihaamme molemmat, joten se ei ole erottava tekijä. Vuorotellen tarjoaminen senttejä tai edes euroja laskematta helpottaa huomattavasti elämää, mutta edellyttää tietysti sitä että meillä molemmat tykkäävät siitä "makusiirapista" (symbolisesti, tarkoittaen että ei kieltäydytä pienistä nautinnoista). Jos seurustelu osoittaa, että ette sovi yhteen niin tiedät kai, millaiset johtopäätökset siitä kannattaa vetää?