Olenko säälittävä tapaus kun parhaat ystäväni ovat paras ystäväni ja ÄITI?

Vietän paljon aikaa parhaan ystäväni kanssa, mutta vähintään yhtä paljon jaan asioita, teen yhdessä ja soittelen äitini kanssa?

Äitini sai minut nuorena. Olen mukana hänen bisneksissään, autan monissa jutuissa ja jopa terapioin äitiä kun hänellä on vaikeaa. Mulla ei ole montaa ystävää tai kaveriakaan, koska olen aika introvertti ja pidän yksinolosta. Jos ja kun olen seurassa, nautin vain läheisimmisten ihmisten seurasta. En jaksa olla seurassa, jossa energiaa menee enemmän kuin sitä saa.

Voisin sanoa, että äiti on toinen parhaista ystävistäni. Samalla kuitenkin äiti ja välillä on tietenkin vaikeaa kun nämä roolit eivät mene yhteen. Onko ihan sairasta?