kannustavia kokemuksia kaivataan (rv40+1)
Heips,
Kohtalotovereita kaipailen, eli teitä jo synnyttäneitä, joilla ei ennen synnytystä ollut juuri mitään synnytykseen viittaavia oireita. Mulla noita viikkoja nyt tuo 40+1 eikä vielä mitään merkkejä mihinkään suuntaan - yhtään supistusta en ole tuntenut, öisin voin nukkua 9h putkeen vessassa käymättä, voin kävellä monen kilometrin lenkkejä yms. Eilen lääkärissä kohdunsuu kiinni ja kaulaakin vielä jäljellä. En missään nimessä valita sitä, että voin näin hyvin, tiedän, että monella on ollut todella raskasta lähes koko raskauden ajan - ongelmani tässä on lähinnä se, että mun on henkisesti jo aika raskasta odottaa jotain mikä tuntuu niiiiiin kaukaiselta, vaikka eihän sen enää kovin kaukana pitäisi olla.
Toivon tietenkin, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti, tuskin kukaan toivoo käynnistystä, mutta sitä luonnolista käynnistymistä on tässä tilanteessa kovin hankala kuvitella. Joten jos sulla on jaettavana tarina synnytyksen luonnolisesta käynnistymisestä ns. yllättäen niin kerro ihmeessä, vertaistuki se paras tuki :).
Suurin kiitoksin, Mangolia
Kommentit (10)
Oma raskauteni oli juurikin noin " helppoa" kun kuvailit, eikä mitään merkkejä supisteluista, kohdunsuun avautumisesta (tai edes pehmenemisestä) ollut ollenkaan. Sitten vain eräänä aamuna (rv 40+1) puoli seitsemän aikaan alkoivat tosi kovat, säännölliset supistukset, ja illalla olikin jo pikkuinen syntynyt. Olin etukäteen pelännyt, etten tajuaisi synnytyssupistusten alkamista, kun ei sen enempää ollut supistellut raskauden aikana, mutta kyllä ne sitten kuitenkin tunnisti... :)
Ymmärrän tuskasi ja käynnistys-mietteesi, itselläni oli vielä laskettuna päivänä ihan samanlaiset fiilikset, kun mitään merkkejä ei ollut. Mitään limatulppaa en muuten nähnyt koskaan, ja kalvotkin puhkaistiin vasta synnytyspöydällä. :) Tsemppiä odotuksen viime metreille, ehkäpä sinunkin vauvasi päättää tulla maailmaan nopeammin kuin uskotkaan!
siitä, ettei synnytys antanut mitään ennakoivia merkkejä. Viikkoja oli kasassa melkein 40, kun lapsivedet menivät aamulla vielä nukkuessani. Supistuksia ei sitten kyllä tullut, vaan synnytys käynnistettiin. Mutta tosiaan ei mitään ennakkomerkkejä.
Mulla ei ollut supistuksen supistusta koko raskausaikana. Tai pari sellaista täysin kivutonta vatsan jännittymistä, joiden arvelin olevan supistuksia... muutenkin suht' oireeton raskaus. Okei, iso maha ahisti, oli närästystä ja semmoista mutta siis ei supistuksia eikä juurikaan esim. liitoskipuja.
Synnytys käynnistyi rv 40+6 täysin spontaanisti kuin " jotain lorahti" -lapsivettähän se. Tuohon päädyin kun kolmannet putkeen vaihtamani alushousut kastuivat läpi. Samalla alkoivat myös supistukset -kivuliaat. Ja, kuten tapana on sanoa -sen todellakin huomaa, koska ne oikeat supistukset alkavat! Ei todellakaan jää epäselväksi!
Eli tsemppiä vikoille päiville ja se kultainen neuvo: NUKU!!!
Voi, miten kaipaan pitkiä loppuraskauden unia öin ja päivin -nyt sitten nukutaan 2-3 pätkissä vauvan tahtiin :-)
T. Oodi ja poitsu (3vkoa 3pv)
Mulla oli ollut kivuttomia supistuksia, mutta synnytystä edeltävinä päivinä en huomannut niin mitään erityistä. Yksi yö (rv 35+3) vain nousin mennäkseni vessaan ja yht' äkkiä sänky olikin lapsivedestä märkä. Tunnin kuluttua siitä alkoivat ne oikeat supistukset. En ollut ehtinyt viimeiseen lääkärintarkastukseen, mutta sairaalan päästyäni kohdunsuu oli sormelle auki ja kanava hävinnyt.
Joitain satunnaisia harjoitussuppareita saattoi olla, mutta nekin taisivat olla enimmäkseen aikaisemmin pahimpina stressivaiheina ja tuossa lopussa kun sai rauhassa unohtaa monet stressitekijät niin taisivat ne supparitkin loppua.. Tietty liitoskipuja etc. oli, mutta kuitenkin vielä reippaasti yliaikaisena, taisi olla vielä pari päivää ennen synnytystä, kun kerkesin vielä uimahallissa reippaan 3km uinnin kiskaista saunoineen kaikkineen ja vielä tuonkin päivän jälkeen tuli jumppailtua kotosalla ja käveltyä kilometritolkulla sekä tietysti jammailtua musiikin tahtiin ; ).
Mitään limatulppalöydöksiä en koskaan onnistunut löytämään, kotosalla eivät vedet menneet.. mutta 11 päivää yli-aikaisena lapsi syntyi ja synnytys alkoi luonnollisesti kotosalla aamuyön puolella sähäkköillä supistuksilla. Niiden kanssa sitten kärvistelin aamuun, jolloin meillä olikin varattuna yliaikaiskontrolli, mutta yliaikaiskontrolliin ei sitten menty vaan ihan tietoisesti synnyttymään : ).
En yhtään hätäillyt tuota synnytystä, siihen menoa, käynnistyksiä, yliaikaisuutta.. koko ajan luotin ja olin varma, että kaikki on hyvin ja ihtekseen se muksu sieltä kyllä tulee! Ja niinhän se tulikin! Itse synnytyksestä ja synnytysosastosta jäi todella positiivinen ja kiva muisto. Isukkikin oli koko ajan läsnä, tuon lisäksi tosi mukava opiskelija" tyttö" jaksoi kovasti viihdyttää, altaassakin sain uiskennella peräti kolmeen otteeseen ja sain vaikuttaa todella paljon noihin kipulääkityksiin, niin kyllähän se pitkäkin synnytys oli sitten siedettävä : ). Jossain loppupuolella taisivat vähän tipalla vauhdittaa epiduraalin vaimennettya supistuksia, mutta muuten tosiaan ihan omaan tahtiinsa meni ja sai mennä. Yhdeksässä minuutissa ähistin maailmaan mitä ihanimman tytön tyllerön (ja tuossa oli varmasti apua siitä, että kipulääkkeitä olin saanut ihan tarpeen mukaan, niin en ollut täysin kuitti)! Ja hupaisaa tuosta varsinaisesta ponnistuksestakin tuli (naurettiin tuon isin ja kätilön kanssa), kun kysyin hekotellen kätilön käskiessä ponnistamaan :" Millä lihaksilla ja mihin suuntaan?" .. Kun ei meillä ollut minkään sorttista synnytysvalmennusta ollut kiitos neuvolan vesivaurion ja remontin.. Olin täysin ulalla aidosti ; ) mutta kyllähän se lopulta sujui..!
Hyvin se menee, elä stressaa vaan nauti nyt olostasi, kuten myös synnytyksestä ja lapsesta! Seuraavan kohdalla raskausaika voi ollakin sitten jo raskaampaa, kun edellinen juoksee jaloissa : ) (vinkki, vinkki).
- Tiina -
Ei mitään merkkiä tai oiretta synnytyksestä. Sitten yhtenä aamuna ilman mitään esioireita alko suoralta kädeltä napakat säännölliset supistukset ja kun alko tuntua siltä, että pakko lähteä NYT sairaalaan. Siellä tuli sit lapsivesi ammeeseen ja parin tunnin päästä syntyi ihana poikamme:) Limatulppakin tuli vasta sairaalassa..
Iso kiitos teille kaikille vastanneille, kirjoituksenne ovat auttaneet todella paljon. Laitoin saman viestin myös odotus-puolelle ja sain sinnekin paljon kannustavia vastauksia. Olen pyytänyt myös miehen lukemaan teidän tarinoitanne, alkaa sekin raukka olemaan jo aika tulisilla hiilillä;). Kaadoin yöllä vahingossa vesipullon ja raukka meinasi saada sätkyn kun heräsi siihen, että mä pyyhin lattialta vettä. Kolmeen kertaan jouduin sanomaan, että VESIpullo kaatui, lapsivesi yhä hyvässä tallessa.. ;)
Että tällasta. Ihanaa, että on näin upeat ilmat, ollaan ulkoiltu miehen kanssa ja nautittu yhdessä olosta ja rauhasta..
Kaikille kaikkea hyvää toivotellen, Mangolia 40+4
No en tiedä onko tämä kannustavaa mutta:
Mullahan tosiaan viikkoja oli 41+4 ennen tosi toimia. Mulla turvoitusta oli paljon (tuli +30kg.a) ja aloin henkisesti kyllä kypsymään tuohon odotukseen, esikoinen kun tuli käynnistettynä (r.myrkytys) rv 39+2, tosin sitäkin käynnistettiin vko (5 pvää käynnistystä, pari välipäivää) ja synnytys oli nopsa (5,5h) ja raju.. noh..
Tämä tytteli antoi odottaa itseään. juu, ei tehny heikkoakaan kävellä 12km lenkkejä joka päivä, nivuset hiukan kiukuttelivat muttei kyllä supistanut. Kävelin, pesin mattoja kylppärissä. Uskokaa tai älkää, miltei kaikki keinot kokeiltiin.
rv 41+3 alkoi sitten yhtäkkiä tulla veristä limaa.. jaaha, oli eka ajatus, viimeistään viikon sisään EHKÄ voi tulla lähtö. Toivo minulla oli hiipunut jo viikkoa aikaisemmin että synnytys ikinä käynnistyisi.
sitten alkoi tulla laimeaa supistelua.. soitin yöllä, rv 41+4 synnärille 3 aikaan et pitäskö tulla, ja sanoivat että jos jo kerran synnyttäneenä sitä joutuu miettimään niin älä tule..
No, 04 menin kuitenkin, päätin että käännyttämisen uhallakin menen sinne ahdistuksineni.
Käyrissä näkyi laimeita, 10 min välein tulevia supistuksia, kireitä muttei kipeitä. Kätilö katsoi mua melko epäuskoisena ja sanoi ettei tämä varmaan nyt ole sitä..
No, tutki kuitenkin ja kappas, reilu 5cm kohdunsuu auki (vkolla 37+ kiinni ja kanavaa yli 3cm..rv 41+2 oli 2cm kanavaa ja 3cm auki, supistuksia en ollu tuntenut)
Joten menoahan se oli :D
kalvot puhki, ilokaasu käteen ja menoksi. mukava (huomattavasti käynnistettyyn verrattuna)vaikkei ilokaasun lisäksi muuta ehtinytkään saada :D
Tsemppiä viime metreille! Nuo ovat raskaita päiviä.
T:Neiti21 + Minja liki 6kk + Nea liki 2v
=) Siten olen itse selvinnyt ilman ahdistusta ja masennusta - vaikka kaikki jo kovasti patistelisivatkin tositoimiin.. Olen vain ajatellut koko ajan lasketusta ajasta pari viikkoa eteenpäin. Tosin raskauskin on tosi helppo ollut, vasta pari viimeistä päivää on ollut kävely hankalaa, tähän asti kuitenkin voinut ulkoilla, hiihtää, luistella (!), lenkkeillä yms. aivan normaalisti. Hemoglobiinit tipahtivat viime metreillä, mutta väsymyksen lisäksi mitään muita oiretta ei ollut joten ei ehtinyt henkiseen olotilaan vielä vaikuttaa.
Vinkkinä annankin siis että et odottele päivää kerrallaan vaan katselet rauhassa sitä " kahden viikon päässä" siintävää päivää, jolloin vauva viimeistään sieltä käynnistellään jos ei sitä ennen ole syntynyt. Ja voithan vaikka jo hyvinkin olla itse tositoimissa ;-) kun tätä kirjoitan!
Tsemiä!
seros rv 39+6
Voi Mangolia, elät niin ihanan jännittäviä päiviä! Vaikka odotus onkin loppumetreillä kovin raskasta ja pitkäveteistäkin, niin kuitenkin mahanpohjassa kutkuttaa ihana jännitys ja kuumeinen odotus oman vauvan näkemisestä! Helppo tietysti sanoa, että nauti näistäkin päivistä, mutta silti kehottaisin niin tekemään. Varsinkin, kun vointisikin on niin hyvä. Pitkä odotus palkitaan ihan pian, usko pois!
Meillä esikoisen odotus oli hyvinkin kuvaamasi kaltainen, eli vaivoja ei ollut eikä myöskään mitään merkkejä siitä, että vauva ylipäätään haluaisi ulos yksiöstään tulla. Olin jopa aivan kyllästynyt odottamaan, kun joka aamu heräsin kuitenkin mahan kanssa ja merkkiäkään lähenevästä synnytyksestä ei tullut.
Kunnes sitten eräänä iltana (rv silloin 41+3) katselin televisiota, kun yhtä äkkiä napakka supistus yllätti. Heti perään tuli toinen ja sitten kolmas. Kävin wc:ssä ja huomasin tuon kuuluisan limatulpan irronneen. Supistukset tulivat heti säännöllisinä 5-6 min välein ja kaksi tuntia siinä kärvistellessäni lähdimme sairaalaan. Sairaalassa kohdunsuu oli 3 cm auki ja synnytys hyvin käynnissä. Aamulla sitten saimme kauan odotetun esikoistyttäremme ihmeteltäväksemme!
Kuopuksen syntymä alkoi myös yhtä yllättäen, silloin rv 41+1. Aamusella tuntui hentoja supistuksia ja siinä sitten pähkäilin, voisikohan nämä jo olla niitä " oikeita" supistuksia. Kauaa ei tarvinnut miettiä, sillä olo alkoi olla jo melko tukala. Olo vaan vaikeutui entisestään, ja lähdimmekin pian kohti sairaalaa. Sairaalassa kohdunsuu 7 cm auki ja reilun tunnin päästä oli toinen tyttäremme ihasteltavana!
Eli ei muuta kuin malttia matkaan! Kyllä odotuksesi palkitaan ihan lähipäivinä! Onnea matkaan!!!