Pitäisikö mennä juttelemaan psykologille tms?
Hei olen siis kohta 16v tyttö ja 9. luokalla. Taustastani sen verran että vanhempani erosivat kun olin vuoden ikäinen, siskoni alle vuoden. Ero oli riitaisa ja vanhempien välit eivät vieläkään ole kovin hyvät. Erosta äiti syyttää isän alkoholin käyttöä ja isä puolustelee alkoholinkäyttöä äidin käytöksellä (esim sanonut tappaneensa minut kun oli pieni, huutanut ja käynyt käsiksi isääni). Isä siis pelkäsi äitiä. Itsekin joskus pelkään äitiä kun se oikeen suuttuu. Ja pelkään muutenkin vihaisia ja huutavia aikuisia.
Ala-asteen viimeisiin luokkiin asti olin hiljainen ja "outo". Hain yhden tietyn luokkakaverin hyväksyntää ja koska en saanut, ajattelin etten ole riittävä kenellekkään ja syrjäydyin. Yläasteella minusta on tullut reippampi ja äänekkäämpi. Osaan pitää puoleni ja ilmaista mielipiteeni mutta vieläkin peittelen tunteitani. En tahallani, en vain osaa ilmaista niitä. Olen huono ihmissuhteiden solmimisessa ja niiden ylläpitämisessä kaikin puolin. Joskus on äärimmäisen paha olo ja joskus taas elämä tuntuu menevän tosi hyvin ja tuntuu että voisin tehdä mitä vain. Tunteet siis heittelevät ääripäästä toiseen ja se väsyttää. Viimeisen vuoden aikana olen myös saanut muutaman hermoromahduksen (jos googlen avulla itsetehdyt diagnoosit sallitaan?:D) ja olen alkanut stressaamaan mm. koulua ja tulevaisuutta todella paljon (jos joku haluaa voin laittaa tänne aiheesta kirjoittamani aineen). Olen miettinyt jos tässä pitäisi käydä jollekin juttelemassa, eikä siitä varmaan haittaa ainakaan olisi mutta en uskalla, koska pelkään ettei minulla ole mikään ja vastaukseksi vain tulee että olen ok ja pitää lähteä. Olisi noloa mennä valittamaan kun mikään ei ole huonosti. Olen viimeaikoina tehnyt kaiken maailman suuntaa antavia testejä ja erittäin vahvoja tunnelukkoja omaan paljon ja jonkinlaista masennusta/kaksisuuntaista esim vois olla. Isällänikin on mielenterveysongelmia ja olen muutenkin tullut paljon häneen. Olen itsetuhoinen ja joskus olen myös miettinyt millainen maailma olisi ilman minua kuitenkaan en ole koskaan suunnitellut itsemurhaa.
Mietin siis että joko mun olis aika mennä edes yrittää purkaa tätä kaikkee jollekin ja kenelle sit?
Kommentit (6)
Kannattaa mennä. Vaikutat hyvin järkevältä nuorelta ja tunnut osaavan pohtia asioitasi oikein hyvin. Sinulla on ollut paljon traumaattisia asioita elämässäsi ja niitä on hyvä saada käydä läpi jonkin ammattilaisen kanssa. Parempi mennä ajoissa kuin liian myöhään.
T. 35-vuotias nainen, joka vasta nyt menossa terapiaan ihan liian myöhään...
P.s. Älä välitä toisesta vastaajasta. Taitaa olla joku ihme provoilija...
Mene ehdottomasti! Äläkä ota itseesi, jos siellä aluksi vain "hymistellään", koeta kertoa noista tuntemuksistasi mahdollisimman tarkasti. Tai jos tuntuu, että tunteista on vaikea puhua, niin kirjoita ne paperille. Olet erittäin hyvä kirjoittaja ja tekstisi perusteella todella analyyttinen 9-luokkalaiseksi. :)
Kiitos positiivisist kommenteista! Mulle puhumine on ollu jotenki hankalaa aina, ja koen kirjottamisenki jotenki vaikeaks. Ei muuten mutta ajatusten selkeyttämine luettavaa/muuten ymmärretävää muotoon on vaikeet. Koitan uskaltaa mennä tetin jälkee juttelemaa vaikka koulun psykologille. Kaveri ainaki sanonu et on tosi mukava.
Psykologin juttusilla on aivan mielekästä käydä vaikka olisi terve, jos huoliaan purkamalla ja niihin vähän perspektiiviä saamalla välttää sairastumisen.