"Kyllä opintotuella pärjää.."

Vierailija kirjoitti:

Miksette nosta lainaa? Puoli-ilmaista rahaa (jos valmistuu ajoissa) pienellä korolla. Eipä tarvisi valittaa liian pienestä opintotuesta ja voisi jopa elää ihan jonkin arvoista elämää.

Ja sen lainan saa korkoineen anteeksi jo elämässä ei mene hyvin.

Jos nyt kyse on vain ja ainoastaan siitä, että mistä on tuo käsitys, niin varmasti esimerkiksi siitä, että ei tarvitse mennä kovinkaan kauaksi Suomen rajojen ulkopuolelle, kun opiskelija - tai hänen isänsä tai kuka hyvänsä joutuu ja on pakotettu maksamaan itse vähintään saman verran, että ylipäätään saa opiskella (päälle tulee vielä asumismenot, ruoka, vaatteet, viihde menot terveydenhuoltomenot jne), - Kyllähän tuolla opintotuella maksaa ja kustataisi suuren osan Suomessakin tällä hetkellä opiskeluista koituvista kuluista hyvin monilla aloilla, mutta kyse on siitä, mitä muuta sillä pitää kustantaa ja maksaa. - Jos nykyinen oikeistovetoinen hallinta jatkuu, niin yhä useampi opiskelija on pakotettu ottamaan lainaa jotta voi edes opiskella, mutta myös jotta vois vaikka joskus syödäkin jotain. - Ja tätä älyttömyyttä sitten perustellaan kansainvälisellä kehityksella ja globaalilla kilpailulla ja ties millä guggulla- 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:

En tajua iänikuisia kommentteja siitä, että nykyisin opiskelijoilla on niin ja niin paljon rahaa käytettävissään. On rahaa ryypätä ja rellestää joka viikko. Kyllä eläkeläisillä ja kotimammoilla on paljon vaikeampaa.

Itse opiskelen nyt toista vuotta yliopistossa ja saan opintotukea 505e/kk. Tästä lähtee pakollisina menoina vuokra 365e ja bussikortti 34e. Käteen jää siis noin satanen kuussa ja sillä ei paljoa juhlita.

Onko suurin osa opiskelijoista ihan oikeasti jotain pappa betalar-bimboja vai mistä ihmeestä on muodostunut käsitys suurista opintotuista?

Samaa ihmettelen. Nostan täydet lainat ja teen töitä opintojen ohessa. Omat terveyskulut ja psykoterapian omavastuuosuus ruoasta puhumattakaan ei ole mitään ilmaista lystiä. Juhlin joskus, mutta baarissa saatan juoda sen yhden halvimman, koska muuhun ei ole varaa. Ei mulla olis varaa juoda edes sitä yhtä silloin tällöin, jos en kävisi töissä. Säästän monista kuluista: en käy kampaajalla, värjään hiukset itse, ostan meikkejä harvoin, vaatteita vain silloin, kun edelliset lahoo päälle, kuljen pyörällä, hoidan terveyttäni puoli-ilmaisilla tai ilmaisilla urheilumuodoilla jotta saisin fyysisen terveyteni kuntoon, toisinaan paastoan ja olen muutenkin hoikka. Yritän taas välttää herkkujen ostoa, sillä niihin voi mennä rahaa eivätkä ole hyväksi terveydelle (aikaisemmin pidettiin miehen kanssa yksi herkkupäivä viikossa), reissaan Suomen sisällä harvoin ja etsin aina halvimman liikkumismuodon, ei käydä leffoissa eikä tehdä miehen kanssa yhdessä mitään, mikä vie rahaa (paitsi tehdään ruokaa). Elämä rajoittuu kotiin, kouluun ja harrastuksiin, jotka kustantaa 0-60 euroa vuodessa. En käy opiskelijabileissä, vaan joskus tapaan ystäviä illanvieton merkeissä. Niihin ei kyllä paljon uppoa rahaa. En edes ymmärrä, miten joku voisi käyttää baariin edes 30 euroa, joka on jo ihan jäätävä summa.

Miten sulla ei ole varaa mihinkään, kun nostat lainat ja teet vielä töitä? Mä en käy töissä vaan saan tuet ja lainan ja silti on varaa syödä hyvin, terveellisesti ja monipuolisesti ja välillä herkutella ja käydä ravintoloissa (1-2krt/kk) lisäksi on varaa saliin ja lisäravinteisiin. Käyn myös kerran vuodessa festareilla ja keikoilla varmaan 4 kertaa vuodessa. Käyn baarissa kerran kuussa. Shoppailen silloin kun tekee mieli. Teen ulkomaanreissuja joskus, tänäkin vuonna tuli kahden viikon reissu + pitkä viikonloppuloma. Ja nämä kaikki ihan opintotuella vaan.. Mihin sun rahat sitten menee?

Ja tottakai maksan pakolliset kulut, vuokran, sähkön, bensan, vakuutukset, lääkkeet, lääkärit jne..

Psykoterapian omavastuuosuus on noin 250 egee kuussa. Fysioterapian yksi käynti 46 euroa, josta Kela joskus sitten korvaa se 2-3 euroa per käynti. Lääkkeet, tutkimukset, tutkimukset yksityisellä kun terveyskeskuksessa oltiin kokonaistilanteesta ihan pihalla...kyllähän näihin menee rahaa. Tossa yhtenä vuonna mulla meni pelkkiin lääkkeisiin about 400 euroa, lääkäriin ja hoitokuluihin 2-3 tonnia. Siihen psykoterapia päälle sen 250 euroa kuussa. Opintotuesta jää laskujen jälkeen noin 80 euroa käteen, vuokra vie summasta valtaosan.

Tämmöstä se on, jos tarvitsee apua erikoissairaanhoidosta, tutkimuksia ja lopulta yksityisen lääkärin konsultaatiota niin, että julkisella puolella saadaan tutkimukset ja hoito kunnolla käyntiin. Ja psykoterapia ei tosiaan ole ilmaista sekään.

Yliopistossa opiskeleva voi tehdä kesätöitä suunnilleen touko-elokuun ajan, siitä jää hyvin säästöön, jos palkka on vaikka 2000€/kk. Lukukauden aikana opintolaina+opintoraha+asumislisä. Kyllä sillä elää ihan hyvin, jos ei polta tai juo.

Ja itseasiassa noi arviot lääkäriin, hoitoihin ja lääkkeisiin menneissä rahoista taitaa olla jonkin verran alakanttiin.

Mulla jää tällä hetkellä 6€ vuokran ja bussikortin jälkeen. En oo ottanut lainaa, vaan käytän säästöjäni ja vanhempani ovat ihanat ja auttavat ruuan oston kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nosti opintolainani täysmääräisenä ja käytin ne asunnon omarahoitusosuuteen.

Valintoja.

Samoin tein aikanani minä viimeisen vuoden lainan kanssa.

Nykysukupolvesta voin sen verran sanoa, että omat lapset ovat ottaneet opintolainaa ja käyneet töissä. Heidän serkkunsa ei ole käynyt töissä, mutta  pystynyt siitä huolimatta - nuukasti eläen - jopa hieman säästämään saamistaan opintotuista. Vuokra on hieman enemmän kuin kuopuksellani, joka asuu vanhahkossa opiskelijatalossa Otaniemessä. 

Siis nyt oikeasti? Te opiskelette ja haluatte, että yhteiskunta maksaa teille kaiken. 

Vielä tällaisena aikana, jolloin kaikesta täytyy kiristää. 

Sen ymmärrän, jos nostaa opintotuet ja täydet opintolainat eikä rahat siltikään riitä, esimerkiksi juuri sairauksien takia. Mutta harvalla kai näin on. 

Saanko kysyä, kenen kaikkien elämä valtion on kustannettava? Ja kuka sen maksaa? 

Niukasti voi elää, mutta se on usein valinta. Halpaa ruokaa, halvin mahdollinen (solu)asunto, ilmaiset harrastukset yms. Tästä omasta valinnasta on turha vinkua. 

Itsellä ei aikoinaan yh-äidin lapsena ollut mitään mahdollisuutta opiskella yliopistotutkintoa Helsingissä ilman opintorahaa ja -lainaa. Ja koska halusin myös "elää", kävin töissä iltaisin ja viikonloppuisin - ja tietenkin lomat. Ja kyllä, söin hyvin, kävin baareissa, tein jopa pari ulkomaan matkaa. 

Vähemmän meille nyt perheellisinä jää käteen per naama. 

"Mulla ei riitä rahat opiskeluun, mutta en halua mennä töihinkään enkä halua ottaa lainaa...energiaa kyllä riittää valittamiseen." Huoh. 

Anteeksi purkaus, ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta kyllä se nyt vain on niin, että periaatteessa olis ihan kiva, jos kaikki nuoresta pitäen rupeais ottamaan vastuuta elämästä tukien laskeskelun sijaan. 

Ja ehkä on niin, että mitään hommia ei ole, mutta luulis, että ainakin pk-seudulla lasten-, vanhusten-, kodinhoito- tai siivoushommia riittäisi, jos ei muuta saa. Ja täällähän se asuminen on kalleinta. 

Siis miten teillä ei oikeasti ole rahaa?? Mulla on käyttötilillä aina noin 10000e enkä ole mikään pappa betalar. Maksan vuokrat yms menot kaikki itse

Ei sen opintotuen oo tarkotuskaan olla ainut tulonlähde opiskeluaikana. Kuussa saa tehdä palkkatuloina 660 e ilman että tuet katkeaa. Sen lisäksi saa opintolainaa. Ei kai nyt satasella kuussa kukaan jaksa elää koko tutkintoaikaa.

"Siis miten teillä ei oikeasti ole rahaa?? Mulla on käyttötilillä aina noin 10000e enkä ole mikään pappa betalar. Maksan vuokrat yms menot kaikki itse"

Vahinko, että sinulla ei rahan lisäksi ole edes hieman järkeä ja korvien välissä paljoa muuta kuin tuuli tunneli. - Jos olisi, niin ehkä saattaisit ymmärtää, että miksi kaikilla ei ole. - Vai ihan oikeastiko kuvittelet, että aina aivan tyhjästä tai kentoes pankki tai sitä edustava pankin työntekijä omin päin laittaa sunn tilille aina pikkasen rahaa, että tilisi saldo pysyy aina vähintään 10t.€:n tietämillä.   

Nää kommentithan johtuu siitä että ennen on kaikki rahotettu ottamalla lainaa. Toisaalta silloin se on ollut helppo maksaa takaisin ja kaikki ei ole ollut niin kallista kuin nykyään. Täytyy sanoa että minä en ainakaan yliopistossa opiskelisi jos vanhemmilla ei olisi varaa vähän avittaa. Että seuraavan kerran kun joku ajattelee että opintotuki on liian iso tai turha, kannattaa muistaa että se mahdollistaa sen että duunarienkin lapsista tulee maistereita.

Vierailija kirjoitti:

Nää kommentithan johtuu siitä että ennen on kaikki rahotettu ottamalla lainaa. Toisaalta silloin se on ollut helppo maksaa takaisin ja kaikki ei ole ollut niin kallista kuin nykyään. Täytyy sanoa että minä en ainakaan yliopistossa opiskelisi jos vanhemmilla ei olisi varaa vähän avittaa. Että seuraavan kerran kun joku ajattelee että opintotuki on liian iso tai turha, kannattaa muistaa että se mahdollistaa sen että duunarienkin lapsista tulee maistereita.

Mihinkähän perustat väitteesi että laina oli helppo maksaa takaisin? Kun maksoin kainaa takaisin korko oli pahimmillaan 11, 55%. Keskimäärin n 10 %. Lainan maksu vei suuren osan tuloistani, välillä jouduin asumaan vuoden kavereiden nurkissa, olemaan asuntovahtina yms, koska ei ollut varaa edes kimppakämppään Helsingissä, vaikka olin kokopäivä töissä ( harjoittelupalkka 2 v). Lainan olen maksanut, ja hoitanut perheeni, mutta omistusasuntoon en koskaan päässyt kiinni. Se ei mua harmita sinänsä, vaan nää huutelut, että ennen oli helppoa. Vanhemmillani ei ollut rahaa, mutta kyllä opintolainan ( ja työnteon lukuvuoden aikana: gallukyselijä, pullanpaistaja, siivooja, open sijainen, oppikirjan teko, projektisihteeri, hoitopaulainen yms yms) minäkin tulin maisteriksi.

Minäkin ihmettelen, miksi lainan takaisinmaksu on muka ollut helppoa. Itsekin maksoin opintolainasta noita yli 10 %:n korkoja, joten kyllä se vaan tuntui mieluumminkin erittäin vaikealta kuin helpolta. 90-luvun laman aikana korot olivat tuota luokkaa eikä läheskään kaikilla valmistuneilla ollut töitä.