Tuetko opiskelevaa lastasi mitenkään?

Minä sain joskus pari kymppiä vanhemmiltani ja siinä se. Vuokran maksoin täysin itse. Kesäksi en saanut töitä, joten muutin kaverin nurkkiin, koska ei ollut rahaa maksaa oman kämpän vuokraa. Porukat eivät auttaneet.

Eli kiva, jos autatte opiskelevia lapsianne! Elämä helpottuu, kun ei tarvitse niin paljon stressata esim. sitä pysyykö katto pään päällä tai saako ostettua ruokaa. Vaikka siinä kyllä oppii hyvin pärjäämään omillaan, jos vanhemmat eivät auta...

Mun opiskelija asuu vielä kotona :D  Käy kyllä töissä itsekin. Maksan opiskeluun liittyvät kulut.. Kirjat, kurssit, bussikortin... Eikä lapsen tarvitse maksaa kotona asumisestaan mitään. Säästäköön rahaa, tai käyttäköön vaikka matkusteluun (kuten tekeekin..) Katsotaan sitten kun muuttaa omilleen (on ollut puhetta... haluaisi jo oman kodin) miten tuen.

Mulla vanhin vasta lukiossa. Asuu kotona ja toivon että kaikki asuvat mahdollisimman pitkään kotona. Mun vanhemmat ei mua tukenut kun lähdin aikoinaan, aion toimia toisin.

Minun vanhempani eivät auttaneet mitenkään kun muutin kotoa. Huonekalut onneksi sain lahjoituksena tutuilta. En siis kehdannut pyytää vanhemmiltani edes silloin apua kun elintärkeät lääkkeeni olivat loppu. Pakko oli kärvistellä ilman tukipäivään asti.

Jos minulla on joskus lapsia niin todellakin yritän auttaa.

Meidän 16v tyttö muutti opiskelujen perässä satojen kilometrien päähän.

Me vanhemmat maksetaan vuokra, matkat kotiin pari kertaa kuukaudessa ja lähtiessä saa vähän käyttörahaa ja ruokakassin.

Itse jos käydään tytön luona, täytellään kuiva-ainekaapit ja pakastin. Ostellaan milloin mitäkin tarvitsee.

Ei haluta, että tyttö menee töihin, vaan hoitaisi lukionsa kunnialla läpi muistaen välillä myös nauttia elämästään ja nuoruudestaan.

Yliopistossa opiskelevaa tuen niin paljon kuin pystyn/on tarvetta. Amiksessa opiskeleva saa rahaa siivousta, remonttihommia yms. vastaan

Vierailija kirjoitti:

Mulla vanhin vasta lukiossa. Asuu kotona ja toivon että kaikki asuvat mahdollisimman pitkään kotona. Mun vanhemmat ei mua tukenut kun lähdin aikoinaan, aion toimia toisin.

Mun vanhemmilla ei ollut mahdollisuuksia tukea mitenkään. Tiukkaa oli välillä, mutta kaikesta selvittiin aina. Toivon, että mulla on mahdollisuus olla omien aikuistuvien lasten taloudellisena tukena kun muuttavat omilleen. Jos siis tarvitsevta tukea.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa opiskelevaa tuen niin paljon kuin pystyn/on tarvetta. Amiksessa opiskeleva saa rahaa siivousta, remonttihommia yms. vastaan

Häh?  Siis yliopistossa opiskeleva saa rahallista tukea ilman työsuoritteita, mutta amiksessa opiskeleva joutuu tekemään jotain rahan eteen?  Mitenköhän lapset suhtautuvat tähän eriarvoistamiseen..?

Minä muistan, että äiti maksoi joskus ruokaostokset, ja lahjaksi sain kengät tms. Lapseni on vasta lukiossa, mutta ehkä samalla linjalla itse jatkan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 16v tyttö muutti opiskelujen perässä satojen kilometrien päähän.

Me vanhemmat maksetaan vuokra, matkat kotiin pari kertaa kuukaudessa ja lähtiessä saa vähän käyttörahaa ja ruokakassin.

Itse jos käydään tytön luona, täytellään kuiva-ainekaapit ja pakastin. Ostellaan milloin mitäkin tarvitsee.

Ei haluta, että tyttö menee töihin, vaan hoitaisi lukionsa kunnialla läpi muistaen välillä myös nauttia elämästään ja nuoruudestaan.

Tämä on eri asia. Lapsi on alaikäinen. Hänet pitää elättää täysin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa opiskelevaa tuen niin paljon kuin pystyn/on tarvetta. Amiksessa opiskeleva saa rahaa siivousta, remonttihommia yms. vastaan

Häh?  Siis yliopistossa opiskeleva saa rahallista tukea ilman työsuoritteita, mutta amiksessa opiskeleva joutuu tekemään jotain rahan eteen?  Mitenköhän lapset suhtautuvat tähän eriarvoistamiseen..?

Niin. Tämän molemmat tiesivät etukäteen, joten ei tullut yllätyksenä. Elämä on valintoja täynnä ja niillä on seurauksensa

Tietenkin me (vanhemmat) autamme opiskelijoitamme. Vuokran he maksavat itse ja muut omat menot,mutta usein ostamme heille ,mitä tarvitsevatkaan,viimeksi talvitakit. Myös rahaa annamme niin,ettei tarvitse edes pyytää.Ruokaa saa kotoa viedä,niin paljon kuin jaksaa kantaa. t.Äiti,jonka 2 lasta opiskelevat (ja 2 ei)

Ehdottomasti ja kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ainokainen tyttäremme on opiskellut Englannissa ja Suomesta saatava opintoraha ja -laina ei riitä, koska pelkkiin lukukausimaksuihin (tuition fees) on mennyt 3500 punnasta 6500 puntaan vuodessa. Myös asuminen kohtuullisen hyvässä asunnossa on maksanut 400-700 puntaa kuukaudessa.

Opiskelevaa lastaan saa tukea ilman veroseuraumuksiakin ja koska hän on ainokaisemme, hänen avustustamisensa ei todellakaan loukkaa muiden rintaperillisten oikeuksia. Olen onnellinen, että olemme voineet auttaa. Emme ole mitään rikkaita, mutta melko hyvätuloisia. Meidän elämämme tarkoitus ei olekaan saada mahdollisimman suurta pesäluetteloa, vaan auttaa lasta tässä ja nyt. Tietysti perintöä on sitten vastaavasti vähemmän...

Karkeasti arvioiden avustuksemme on ollut 8000 - 15000 euroa per vuosi. Noo, on siinä luvussa on mukana jokunen merkkilaukku ja ulkomaanmatkoja yms. tuiki tarpeellista :-). Enlannissa lukukausi saattaa alkaa lokakuun alussa ja päättyä heinäkuussa, joten kesätöiden osaltakin on ollut vaikeuksia saada kunnon tuloja. 

Maksetaan kaikki kulut. Kaksi opiskelevaa ja työssäkäyvää lasta asuu vanhempien omistamissa asunnoissa, käyttävät tienaamansa rahat miten haluavat. Me vanhemmat annamme tavallaan ennakkoperintönä joka kuukausi ilmaisen asumisen ja ruuat. On täysin laillista vuodessa maksaa vaikka 10 000 perheenjäsenensä elatusta ilman, että siitä menee lahjaveroa.

Meillä opiskelija asuu kotona ja mä maksan käytännössä kaikki kulut niin kuin tähänkin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa opiskelevaa tuen niin paljon kuin pystyn/on tarvetta. Amiksessa opiskeleva saa rahaa siivousta, remonttihommia yms. vastaan

Häh?  Siis yliopistossa opiskeleva saa rahallista tukea ilman työsuoritteita, mutta amiksessa opiskeleva joutuu tekemään jotain rahan eteen?  Mitenköhän lapset suhtautuvat tähän eriarvoistamiseen..?

En tiedä alkuperäisen kommentoijan tilannetta, mutta meillä on juuri näin. Syynä on se, että amiksessa oleva asuu kotona kun taas yliopistossa opiskeleva omillaan toisessa kaupungissa. Luonnollisesti tilanne muuttuu, jos amiksessa opiskeleva lähtee jatkamaan opiskelujaan samalla muuttaen pois kotoa. Ei yliopistossakaan opiskelevalle lukio-aikana muuta ekstraa maksettu kuin kotitöitä tekemällä. Luonnollisesti kotona asuvien lähes kaikki kustannukset maksetaan, ylimääräinen raha on heillä omia lisäostoksia varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa opiskelevaa tuen niin paljon kuin pystyn/on tarvetta. Amiksessa opiskeleva saa rahaa siivousta, remonttihommia yms. vastaan

Häh?  Siis yliopistossa opiskeleva saa rahallista tukea ilman työsuoritteita, mutta amiksessa opiskeleva joutuu tekemään jotain rahan eteen?  Mitenköhän lapset suhtautuvat tähän eriarvoistamiseen..?

Niin. Tämän molemmat tiesivät etukäteen, joten ei tullut yllätyksenä. Elämä on valintoja täynnä ja niillä on seurauksensa

Kuulostaa provolta, mutta minun lapsuudenperheessäni tilanne oli vastaava, tosin päinvastainen. Veljeäni tuettiin, koska meni lukion jälkeen amikseen, jossa pitkät päivät ja työmäärä haastava. Itse opiskelin lepsussa yliopistossa, jossa riittää, että silloin tällöin käy tenttimässä jonkin aineen ja loppuaika on vapaata (miinus muutama ilta ennen tenttiä). Veljeäni siis tuettiin joka kuukausi muutamalla satasella, minut potkittiin töihin... Näin siis vanhempieni mielestä.

Ainakin sain työkokemusta opiskeluaikana.

Lapsille säästettiin muutama tonni kummallekin opiskelurahaa. Koska olemme pienituloisia, aloitimme ajoissa eli esikoisen mennessä ekaluokalle. Ostin muuton lähestyessä jemmaan kaikenlaista tarpeellista ihan lääkekaapin sisällöstä siivoustarvikkeisiin, tietysti lakanoita ja pyyhkeitä ja astioita.

Käymme pari kertaa vuodessa lasten opiskelupaikkakunnilla ja silloin viemme lapsen syömään ja kauppaan. Ostamme kaapit täyteen ruokaa ja muuta tarpeellista. Kotiin saa tulla aina kun siltä tuntuu, maksamme aina kotimatkakulut. Kotoa lähtiessä olisi kiva antaa ruokakassi mukaan, mutta annamme rahana, kun sitä on helpompi kuljettaa. Rahaa annamme tarpeen vaatiessa vaatteisiin tai harrasstuskuluihin, mutta aika harvoin pyytävät.

Meillä huolenpito jatkuu siihen asti, että koulutukset on hankittu. Miehelle varsinkin on hirveän tärkeää, että lapsilla ei ole rahahuolia.

On hienoa lukea, että opiskelijoita autetaan. Minua ei autettu mitenkään, ei annettu rahaa, ei maksettu matkoja kotiin, ei käyty kylässä, ei oltu kiinnostuneita opiskeluista ja tätä rataa. Ymmärrettävistä syistä nyt ei tee yhtään mieli nähdä vanhempia. Jälkeenpäin miettii, että miten sitä kesti sen kun kämppäkaveri sai jatkuvasti ruokapaketteja kotoaan ja itse näin pahimpaan aikaan melkein nälkää. Lopulta nostin markkinakorkoista opintolainaa ja aloin tehdä opintojen ohessa töitä. Vanhemmilta sain huudot, että niin he ovat itsekin opiskelunsa maksaneet. Olenkin ajatellut, että jos olisin ollut tilanteessa, missä vanhempien olisi pitänyt maksaa opiskeluni, kuten monessa maassa on laita- niin minulla ei olisi ollut mahdollisuutta opiskella. Onneksi sentään valtio maksoi koulutuksen ja antoi monia etuja päälle. Ja pointti on siinä, että vanhemmillani olisi ollut rahaa, sitä ei vain haluttu sijoittaa minuun.