Kuinka työttömyys on vaikuttanut terveyteesi?

Parantavasti. väsymyskin on poissa.

Masentaa, itsetunto on pohjalla. En tunne itseäni arvokkaaksi enkä jaksa panostaa terveyteen. Lihon ja kyllähän kaikki tietää mitä siitä seuraa, verenpaine nousee, yms. Stressaa kun töitä pitäisi saada että olisi arvokas jäsen yhteiskunnassa mutta kun minnekään ei kelpaa, yöunetkin menevät. Ei ole tulevaisuudessa valoa tunnelin päässä. Kohta en ole enää työkykyinen saati haluinen. Niukalti kun on pakko elää, vain kaikkein välttämättömin hankitaan, ei todellakaan aktiivisuusmittareita eikä goretex-pukuja.

Olin vuoden työttömänä jokunen vuosi sitten. Miinusta oli terveydenhoitopalveluiden heikkeneminen, onneksi ei osunut mitään kummempaa siihen aikaan. Sekä miinusta että plussaa oli stressi: Työttömyys itsessään aiheutti stressiä, mutta toisaalta työn ja huonon työyhteisön aiheuttama stressi poistui.

Plussana ehdin vihdoin nukkumaan riittävästi, harrastamaan liikuntaa enemmän ja syömään säännöllisemmin ja terveellisemmin.

Kokonaisuutena työttömyys siis vaikutti minun kohdallani positiivisesti: Töihin taas päästyäni olin huomattavasti paria vuotta energisempi ja jaksavampi. Paineensietokykykin oli kasvanut, osittain paremman fyysisen ja henkisen kunnon ansiosta, osittain siksi, että paradoksaalisesti potkut ja työttömyys vähensivät epäonnistumisten pelkoani ja siten vähensivät stressiä haastavissa tilanteissa.

Voin nyt paljon paremmin kuin töissä käydessäni. Saan nukutuksi öisin ja pystyn harrastamaan paljon ulkoliikuntaa. Vaikka olen työtön, olen melko varakas. Luulen, että köyhyys huonontaisi elämänlaatuani paljon enemmän.

Pelkästään positiivisesti.Ei ole stressiä mistään, ja on enemmän aikaa levätä ja urheilla.

Erittäin positiivisesti! Ehdin nukkua tarpeeksi, harrastan liikuntaa joka päivä monta tuntia ja kokeilen uusia, herkullisia ja terveellisiä reseptejä. Minulla on paljon enemmän energiaa ja jaksan paremmin. Jokapäiväinen töitten jälkeinen väsymys ja ärtymys on poissa.

Stressi on vähentynyt naurettavan paljon, samoin siitä johtuvat oireet, mm ärtyneisyys, väsymys, masentuneisuus, jatkuva sairastelu... Elämä tuntuu mielekkäältä ja on ihana tehdä vain sellaisia asioita joita haluaa. Yleinen tyytyväisyys elämää kohtaan on lisääntynyt.

Kuntoni on parantunut huimasti. Vartaloni on vahvempi ja minulla on aikaa hemmotella sitä.

Edes sosiaalisten kontaktien vähäisyys ei ole haitannut, päinvastoin. Vietän aikaani vain mieleisten ihmisten kanssa. En joudu kokemaan työpaikkakiusaamista tai epämukavia työkavereita. Olen positiivisempi. Rahan puutekaan ei haittaa, sillä työttömyyden positiiviset puolet lyövät tiukan budjetin.

Voin paljon paremmin. Työelämässä olin jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut ja söin miten sattuu. Nyt olen paremmassa kunnossa kuin koskaan ja elämä on ihan erilaista. Ehdin kokkaamaan hyvää ja terveellistä ruokaa, liikkumaan ja harrastamaan

Työttömyys on vaikuttanut positiivisesti minun terveyteeni. Ei stressiä, ei liian lyhyitä yöunia (säännöllisesti), ehdin liikkumaan ja tekemään ruoan alusta itse. En ole ollut kertaakaan kipeä sitten työttömyyteni alun, on aikaa huoltaa itseään... :)

Unirytmi sekaisin, masennus pahentunut. Olen todella yksinäinen enkä enää jaksa edes käydä yhtä usein ulkona.

N23

Kyllä se työttömyys vain on mukava ja tavoittelemisen arvoinen asia tämän ketjun perusteella! Vain kaksi negavastausta, muilla pelkkää plussaa. Taidanpa irtisanoutua! :)

up

Up

Masentaa ja seinät kaatuu päälle. Itsetunto huonontunut. Koen arvottomuutta lasten kysellessä,koska äiti menet töihin. Haen ja haen ja mihinkään en pääse. Väsyttää koko ajan.

Positiivisesti. Olo on levännyt ja mieli-ala hyvä, ei ole stressiä huonon työilmapiirin ja katkerien kollegoiden takia. Kokonaisuutena tilanne kallistuu positiiviselle puolelle, rahan vähyydestä huolimatta.

Ilahduttaa kuulla, että joillakin se voi vaikuttaa positiivisestikin. 

Minulla on vaikuttanut negatiivisesti. Ei ole rahaa syödä yhtä terveellisesti kuin työssäkäydessä ja se näkyy painossa ja yleisessä vireystilassa. Ennen kävin ryhmäliikuntatunneilla, salilla ja uimassa, nykyään liikunta on yksipuolisesti kävelyä ja sitäkin vähenevissä määrin kun lenkkarit vetelee viimeisiään.

Rannevamma on jäänyt hoitamatta, kun ei ollut varaa maksaa terveyskeskusmaksuja. On muutakin särkyä, joka vaikuttaa unenlaatuun ja siitä edelleen jaksamiseen.

Iho on huonontunut ruokavalion myötä.

Hammaslääkärissä en ole käynyt kahteen vuoteen, vaikka ennen kävin puolivuosittain. Minulle kertyy helposti hammaskiveä, joten saattaa olla useampi käynti tiedossa sitten jos ja kun siihen taas on varaa.

Ainoa positiivinen asia on se, että stressaavan työn aiheuttama jatkuva v*tutus on poissa. En ole niin vihainen ja hermostunut kuin ennen. Tilalla on ennemmin sellainen rauhallinen, vähän alistunut mielentila. Että katsotaan miten tässä nyt käy. Sama olisi vaikka kuolla pois. (Olenkohan sittenkin myös masentunut?)

Höh älkää luovuttako ja masentuko. Työttömyys ei ole oma vika, töitä vain ei ole kaikille. Minua helpotti huomattavasti kun lakkasin murehtimasta työttömyyttäni. Nyt on aikaa löytää elämästä muutakin kuin työnteko. Olen myös sopeutunut varattomaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ilahduttaa kuulla, että joillakin se voi vaikuttaa positiivisestikin. 

Minulla on vaikuttanut negatiivisesti. Ei ole rahaa syödä yhtä terveellisesti kuin työssäkäydessä ja se näkyy painossa ja yleisessä vireystilassa. Ennen kävin ryhmäliikuntatunneilla, salilla ja uimassa, nykyään liikunta on yksipuolisesti kävelyä ja sitäkin vähenevissä määrin kun lenkkarit vetelee viimeisiään.

Rannevamma on jäänyt hoitamatta, kun ei ollut varaa maksaa terveyskeskusmaksuja. On muutakin särkyä, joka vaikuttaa unenlaatuun ja siitä edelleen jaksamiseen.

Iho on huonontunut ruokavalion myötä.

Hammaslääkärissä en ole käynyt kahteen vuoteen, vaikka ennen kävin puolivuosittain. Minulle kertyy helposti hammaskiveä, joten saattaa olla useampi käynti tiedossa sitten jos ja kun siihen taas on varaa.

Ainoa positiivinen asia on se, että stressaavan työn aiheuttama jatkuva v*tutus on poissa. En ole niin vihainen ja hermostunut kuin ennen. Tilalla on ennemmin sellainen rauhallinen, vähän alistunut mielentila. Että katsotaan miten tässä nyt käy. Sama olisi vaikka kuolla pois. (Olenkohan sittenkin myös masentunut?)

Jos sulla ei oikeasti ole rahaa terveelliseen ruokaan ja julkiseen terveydenhuoltoon, niin kannattaisi varmaan käydä vaikka sosiaalitoimistossa juttelemassa.

10 v aikana oli todella monet y neuvottelut, joten kun lopulta tuli minun vuoro, olin aluksi helpottunut.

6 kk tuli palkkaa ja ei juurikaan työvelvoitetta, joten kävin cv kurssin työaikana, hain muita töitä ja kävin haastatteluissa.

En tietenkään tehnyt ylitöitä, töitähän oli, pomo pyysi kollegalta, joka sai myös kenkää ja sai sellaiset haukkumiset jää itse töihin, sinähän mulle kenkää annoit. Tämän jälkeen töitä tehtiin entistä vähemmän. Tämän purkautumisen jälkeen töihin tuli selkeä kahden kerroksen väkeä, me laiskat ja ne ahkerat.

Joten töistä lähteminen oli todella hyvä asia.

Itse aloitin ensimmäisinä päivinä konmarittaa ja kun aikaa oli, oli koti nopeasti kunnossa, no meni aikaa ehkä 2 kk. Tämän jälkeen aloin laittaa arjet järjestykseen, aloin syömään säännöllisesti, hyötyliikuntaa tuli kun fillaroin joka paikkaan. Aloin käymään työväenopistossa kursseissa, jotka ovat liian hidastempoisia mutta eipähän tarvi tehdä kotiläksyjä.

Olen nyt ollut vuoden työttömänä ja välillä surkeus iskee päälle. Mutta paranemista auttoi paljon mm se että tiputin nämä työkaverit pois fb.stä jotka saivat pitää työnsä . Ja kaikki sisustusryhmät.

Haen joka viikko töitä. Olen lähettänyt reilu vuodessa yli 100 hakemusta. 2 haastattelua.kohta varmaan pääsen jonnekin työkokeiluun.

Ystäväni jää eläkkeelle vuodenvaihteessa ja hän on suositellut minua siihen. Olen käynyt haastattelussa, jos he haluavat siihen nuoremman, sitten en saa paikkaa, muuten voi olla että pääsen töihin.

Työssä on varjopuolena se, että työ kestää vain 4 h per päivä ja huonosti palkattu. Mutta ikää kun tulee lisää, olisi tämä lähinnä lottovoitto.

Vierailija kirjoitti:

Ilahduttaa kuulla, että joillakin se voi vaikuttaa positiivisestikin. 

Minulla on vaikuttanut negatiivisesti. Ei ole rahaa syödä yhtä terveellisesti kuin työssäkäydessä ja se näkyy painossa ja yleisessä vireystilassa. Ennen kävin ryhmäliikuntatunneilla, salilla ja uimassa, nykyään liikunta on yksipuolisesti kävelyä ja sitäkin vähenevissä määrin kun lenkkarit vetelee viimeisiään.

Rannevamma on jäänyt hoitamatta, kun ei ollut varaa maksaa terveyskeskusmaksuja. On muutakin särkyä, joka vaikuttaa unenlaatuun ja siitä edelleen jaksamiseen.

Iho on huonontunut ruokavalion myötä.

Hammaslääkärissä en ole käynyt kahteen vuoteen, vaikka ennen kävin puolivuosittain. Minulle kertyy helposti hammaskiveä, joten saattaa olla useampi käynti tiedossa sitten jos ja kun siihen taas on varaa.

Ainoa positiivinen asia on se, että stressaavan työn aiheuttama jatkuva v*tutus on poissa. En ole niin vihainen ja hermostunut kuin ennen. Tilalla on ennemmin sellainen rauhallinen, vähän alistunut mielentila. Että katsotaan miten tässä nyt käy. Sama olisi vaikka kuolla pois. (Olenkohan sittenkin myös masentunut?)

En olisi itse paremmin osannut kuvailla, mutta tätähän tämä työttömyys on.

Kiitos paljon vastauksistanne, ne auttavat kovasti! Mukavaa että joillakin työttömyys vaikuttaa myös positiivisella tavalla elämään. :) Ap