Lue keskustelun säännöt.
Mitä hienoa on olla alkoholin vaikutuksen alaisena?
30.10.2016 |
Join tuossa perjantai-illan ja lauantaiyön aikana n. 15 alkoholiannosta kotona ja baarissa, tulin humalaan, en tullut kännissä mitenkään iloiseksi, en muuttunut humalassa yhtään sosiaalisemmaksi, muisti pätkii sen illan tapahtumista. Seuraavana päivänä oli vähän väsynyt ja heikko olo, muttei oksentaminen ollut kuitenkaan lähelläkään.
Silti varmaan suurin osa suomalaisista rakastaa alkoholinkäyttöä yli kaiken, miksi?
Kommentit (27)
Samat fiilikset. Ei aiheuta minulle muuta kuin epämiellyttävän, samean olon. Siksi ryyppäänkin vain silloin kun on pakko, eli seurassa pari kertaa vuodessa. Alkoholijuomat ovat kuitenkin hyvän makuisia, joten kotona juon yksin muutaman kerran viikossa yhden annoksen, joka ei johda mihinkään oloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä yritetään itsehoitaa pään sisäisiä ongelmia. Pian tuleekin mukaan fyysinen riippuvuus, jolloin on vaan pakko jatkaa juomista.
No, joillekin kuten minulle alkoholin käyttö aiheuttaa aika voimakasta euforian tunnetta... että siinä se pohjimmainen syy kai on. Sitten joutuu tietysti kärsimään voimakkaasta alakulosta, kun kännifiilikset on niin voimakkaat. On kai hyvin yksilöllistä tuo, kuinka miellyttävä olo on humalassa. Tuskin ihmiset alkoholia joisivat, jolleivät siitä humaltumisesta nauttisi...
Outoa että kaikista on myös täysin hyväksyttävää jos joku on kännissä ääliö. Ei pitäis juoda niin paljoa, ettei osaa käyttäytyä.
No koska suurimmalla osalla ihmisistä tuo ihmeaine saa heidän aivoissaan aikaan reaktion, mikä saa aikaan hyvän olon tunteen.
Eli kysymys kuuluu: miksi ihmiset haluavat tuntea hyvää oloa?
Miksi jeppe juo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään siitä rennosta olosta, oon kova murehtimaan kaikkea, mutta kännissä päästän irti. Enkä tarkoita, että juon nupin turvoksiin, mutta kyllä kekkulit silloin tällöin on minulle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
No koska suurimmalla osalla ihmisistä tuo ihmeaine saa heidän aivoissaan aikaan reaktion, mikä saa aikaan hyvän olon tunteen.
Eli kysymys kuuluu: miksi ihmiset haluavat tuntea hyvää oloa?
Miksi jeppe juo?
Kun tuntuu pahalta. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei alkoholi paranna ahdistusta, masennusta tms., vaan pahentaa ongelmaa ajan kuluessa ja määrien kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuisiko alkoholin suosio siitä, että sinusta poiketen monet tulevat alkoholia juotuaan iloisiksi ja sosiaalisiksi?
Minun elämäni euforisimmat hetken on koettu tanssilattialla ystävien ympäröimänä, diskovalojen välkyessä, hyvän musiikin ja halvan oluen nostattamana. Jos humalassa ei olisi hauskaa, tai jos juomisesta olisi minulle haittaa, en joisi.
Vierailija kirjoitti:
Outoa että kaikista on myös täysin hyväksyttävää jos joku on kännissä ääliö. Ei pitäis juoda niin paljoa, ettei osaa käyttäytyä.
Ikiaikainen naaivi, epärealistisen moralistinen ohjeistus. Kas kun juoma juomalta ihmisen harkintakyky heikkenee...
Kännisen ihmisen käytöstä on aivan turha moralisoida ja siitä suuttua, sillä hänen aivonsa ovat sellaisessa tilassa, että hän ei itse ole enää käytöksestään vastuussa. Yhtä mielekästä on meuhkata jollekin skitsofreniselle aistiharhoissaan häröilevälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se enää niin hohdokasta ole, kun on tottunut paljon parempiinkin aineisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No koska suurimmalla osalla ihmisistä tuo ihmeaine saa heidän aivoissaan aikaan reaktion, mikä saa aikaan hyvän olon tunteen.
Eli kysymys kuuluu: miksi ihmiset haluavat tuntea hyvää oloa?
Miksi jeppe juo?
Kun tuntuu pahalta. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei alkoholi paranna ahdistusta, masennusta tms., vaan pahentaa ongelmaa ajan kuluessa ja määrien kasvaessa.
Paitsi että alkoholi nimenomaan on lääke ahdistukseen ja masennukseen. Vieläpä sellainen mikä ei leimaa ihmistä mielenterveysongelmaiseksi, ja sitä saa lähikaupasta.
Toisekseen alkoholia juovat myös onnelliset ihmiset tehdäkseen itsestään entistäkin onnellisemman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, joillekin kuten minulle alkoholin käyttö aiheuttaa aika voimakasta euforian tunnetta... että siinä se pohjimmainen syy kai on. Sitten joutuu tietysti kärsimään voimakkaasta alakulosta, kun kännifiilikset on niin voimakkaat. On kai hyvin yksilöllistä tuo, kuinka miellyttävä olo on humalassa. Tuskin ihmiset alkoholia joisivat, jolleivät siitä humaltumisesta nauttisi...
Alkoholi vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla joten aloittajan kysymys on turha.Itselläni alkoholi ei vaikuta mielialaan yhtään mitenkään.
alko holi =) on todella mukavaa reps! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vitun lit olla c8 (sekasi bro) fam
MDMA kirjoitti:
Ei se enää niin hohdokasta ole, kun on tottunut paljon parempiinkin aineisiin.
Mämmiin liittyy ainakin minun piireissäni niin vahva sosiaalinen stigma, ettei se ole hyvä vaihtoehto. En halua joutua salailemaan tai vähättelemään päihteidenkäyttöäni. Alkoholin parhaat puolet on sen hyväksyttävyys ja erittäin kehittynyt alkoholikulttuuri viineineen, oluineen, viskeineen ja cocktaileineen.
Itse olen hoitanut sillä vuosia masennusoireita ja paennut ruuhkavuosien ahdistusta. Viikko sitten tajusin, että masennusoireet tulevat aina takaisin vähän pahempina ja arki möllöttää siellä sumun takana ja iskee taas aamulla.
Nyt pisaraton ja röökitön viikko takana ja olo on mahtava. Ties vaikka juomiset olisi juotu.
No eihän sitä sitten kannata juoda, jos se ei mitenkään vaikuta tai pelkästään negatiivisesti?
Helppoa olisi varmaan myös päätellä, että toisiin se voi vaikuttaa eri tavalla.
Itse juon alkoholia, koska se saa hetkeksi ajatukset tuntumaan kirkkaammilta. Huolet asettuu jotenkin realistisempiin mittasuhteisiin, on sellainen kaikesta kyllä selviää -olo. Itseen ja toisiin suhtautuu lempeämmin ja ymmärtäväisemmin. Keskustelut ja puheenaiheet, joille ei arkena korvaansa lotkauttaisi, tuntuvat mielenkiintoisemmilta. Vaikeita asioita on helpompi käsitellä. Kaikki näyttää kauniimmalta. Tajuaa suurempia kokonaisuuksia, näkee itsensä kokonaisuuden osana eikä keskipisteenä. Huumori tuntuu naurattavammalta ja on helpompi olla itsekin hauska (tosin usein tietenkin vain toisten humalaisten mielestä).
Tämä tila ei tietenkään kestä kauaa, ja surullisinta alkoholin käytössä on se, että kun tila on ohi, on myös arvostelukyky ehtinyt heikentyä ja kuvittelee tilan jatkuvan jos ottaa vielä yhden.
Sitä voi sitten pohtia, kumpi on onnekkaampi: se, jolle alkoholi ei vaikuta näin vai se johon vaikuttaa. Minullekin alkoholi on aiheuttanut myös pahaa, rahanmenoa, muutamia riitoja nuoruudessa, pieniä onnettomuuksia ja ehkä jonkinasteista masennusta serotoniinitason laskiessa.
Kuitenkin katson, että alkoholista on ollut minulle enemmän iloa ja hyötyä kuin haittaa ja murhetta.
hanska kirjoitti:
MDMA kirjoitti:
Ei se enää niin hohdokasta ole, kun on tottunut paljon parempiinkin aineisiin.
Mämmiin liittyy ainakin minun piireissäni niin vahva sosiaalinen stigma, ettei se ole hyvä vaihtoehto. En halua joutua salailemaan tai vähättelemään päihteidenkäyttöäni. Alkoholin parhaat puolet on sen hyväksyttävyys ja erittäin kehittynyt alkoholikulttuuri viineineen, oluineen, viskeineen ja cocktaileineen.
Mitä ainetta sanotaan mämmiksi? Muuta kuin sitä epäilyttävän näköistä ruskeaa juttua jota pääsiäisin jotkut syö. Päihteistä ainakin kannabis on paljon parempaa kuin alkoholit. Siitä ei sentään ole seuraavana päivänä niin kipeä kuin juomista. Kehittynyt alkoholikulttuuri? Älä yritä naurattaa.
Kunpa voisin kysyä samaa. Viime aikoina alkoholi on maistunut tavallista enemmän, tosin syynä on ollut se, että miehen kanssa on ollut kiva ottaa. Mies ei tosin juomisestani pidä. Ja sitten, kun on mennyt hermo mieheen, on ollut taas kiva ottaa. Kännissä naureskelen ilman syytä ja kaikki on hauskaa. Kestän vitutusta paremmin. On hauskaa kun ei pysy pystyssä, en edes tiedä miksi se on hauskaa. On hauskaa sekoilla ja seuraavana aamuna miettiä, että mitä minä taas tein ja miksi. Enkä tarkoita mitään fyysistä kenenkään kanssa, vaan vaikka jotain typerää väittelyä tai väärinkäsitystä ja sen takia vollottamista. Olen kai hieman omituinen, mutta rakastan känniä. Taidankin ottaa vähän nyt...
Tätä minäkin ihmettelen.