Naisten väliset erimielisyydet

"Lojaalisuuteen kuuluu suoraviivainen kommunikaatio. Miehet eivät yleensä haudo tyytymättömyyttä vaan sanovat suoraan, jos jokin ystävän tekemisissä tai asenteessa ei miellytä. Tämä voi johtaa kiistaan, kiivaaseenkin, joskus jopa baarin pihalla todistamani kaltaiseen fyysiseen yhteenottoon, mutta sen seuraukset ovat harvoin dramaattiset. Miehet selvittävät asian ja jatkavat eteenpäin kaivelematta menneitä. Jos he taas huomaavat etteivät enää tule toimeen keskenään, he erkanevat omille poluilleen pitämättä asiasta suurta meteliä.

Naisten välirikot harvemmin sujuvat yhtä siististi. He riitaantuvat katkerasti ja sen jälkeen jatkavat matalan intensiteetin emotionaalista sodankäyntiä puhumalla toisistaan pahaa mahdollisimman laajalle yleisölle. Silloinkin kun he saavat aikaan sovinnon, he eivät hautaa menneitä vaan nostavat ne esiin aina uusien erimielisyyksien ilmaantuessa. En ole varma, voidaanko naisten välisissä suhteista ensinkään puhua ystävyydestä: kenties naiset ovat toistensa luontaisia vihollisia, jotka solmivat satunnaisia kumppanuuksia käytännön pakosta.

Ainakin on selvää, ettei mitään "sisarkuntaa" ole olemassa. Perinteisen käsityksen mukaan miehet ovat taipuvaisempia kilpailemaan keskenään, kun taas naiset hoivaviettinsä takia mieluummin sovittelevat ja tekevät yhteistyötä. Mutta naisten keskinäinen demokraattisuus on pintakerros, jonka alla kuohuu kateus, juonittelu ja raaka valtataistelu. Joukossakin naiset ovat yksin: samalla kun hymyilevät toisilleen ja pitävät toisiaan kädestä, he hautovat alemmuudentuntojaan ja miettivät, mitä heistä todella ajatellaan. Yhden tai kahden naispuolisen sydänystävän kanssa he saattavat kyetä muodostamaan jotakin kestävää, mutta heidän laajemmat yhteenliittymänsä ovat hataria kuin korttitalot."

- Timo Hännikäinen, katkelma esseestä "Veljeskunta"