Onko muilla hirvittävän huono omatunto kaikesta mahdollisesta?
Tänään pitäisi keretä ulkoilemaan ja olemaan lasten ja miehen kanssa. Pitäisi keretä siivoamaan kotona. Pitäisi keretä katsomaan äitini laskuja ja papereita kun olen luvannut ne hoitaa. Pitäisi keretä käymään äitiä katsomassa lasten kanssa ja isän haudalla.
Ei riitä taas yksi sunnuntai päivä millään!
Tekisi mieli levähtääkin yksi päivä, kun ensi viikko on taas työtä. Eli ei nähdä miehen kanssa viikoilla lainkaan kun ollaan eri vuoroissa. Äiti soittelee ja itkee ollaanko unohdettu hänet..
Tuntuu taas vaan että voi kun olisi vaikka työpäivä niin ei tarvis miettiä...
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä elämältä. Emme me mutkaan ole täydellisiä, miksi vaatisit itseltäsi sitä?
No ei se mistään täydellisyydestä ole kiinni. En vaan tiedä taas mistä lähtisi vähentämään. Inhottavaa kun joutuu karsimaan asioista jotka liittyy perheeseen ja ihmisiin..
Jätä se siivoaminen. Olisiko mahdollista ulkoistaa se?
Voisitteko ulkoilla miehen ja lasten kanssa katsomaan äitiäsi ja kun muut seurustelevat/ulkoilevat yhdessä äitisi kanssa, sinä katsot papereita?
Mitä te eilen teitte, voisiko osan tehdä lauantaina?
Ja pahinta on kun rupeaa jo muisti pätkimään tämän kaiken keskellä.. Kaikesta pienestäkin täytyy laittaa muistilappu ja en silti saa mitään hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se siivoaminen. Olisiko mahdollista ulkoistaa se?
Voisitteko ulkoilla miehen ja lasten kanssa katsomaan äitiäsi ja kun muut seurustelevat/ulkoilevat yhdessä äitisi kanssa, sinä katsot papereita?
Mitä te eilen teitte, voisiko osan tehdä lauantaina?
Kai sen siivoamisen kerkee ensi viikolla, ei siinä auta.
Olen lauantait työssä..
Ei mies sinne anoppilaan lähde kirveelläkään, jää tekemään sitten omia rästihommiaan. Me ajetaan anoppilaan puoli tuntia. Tietty tulisi hoidettua se hautuumaa samalla. Mut sitten en kerkee taas näkeen miestä tänäänkään.
Huokaus..
Sama vika täällä. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi ehtiä tekemään aina kaikenlaista. Elämä tuntuu toisinaan ihan pelkältä suorittamiselta. Sitten jos ei saa tehtyä kaikkea mitä piti, iskee hirvittävä syyllisyys. Olen yrittänyt opetella olemaan itselleni armollisempi. Olen yrittänyt oppia, että minun ei tarvitse yksin pystyä kaikkeen. Olen myös yrittänyt opetella korvaamaan sanan pitäisi sanalla saan tai voin. "Tänään saan pestä pyykkiä ja opiskella" kuulostaa jotenkin paljon paremmalta. Pitäisi-sana tekee sellaisen pakonomaisen fiiliksen.
Jätä tänne kirjoittelu ja ala toimia! Ehdit paremmin tehdä ne asiat!
Ei kuulosta hyvältä elämältä. Emme me mutkaan ole täydellisiä, miksi vaatisit itseltäsi sitä?