Mädät hampaat

miestäs menemään h-lääkärille, hoitamattomista hampaista saattaa saada vaikka verenmyrkytyksen!

Sano tällaiset terveiset valkotakilta

Miten tollaisen asian voi sanoa hienotunteisesti?

Kyllä tuon pitäisi riittää syyksi, että toivot miehellesi terveyttä ja pitkää ikää... Onko riittävän hienotunteista?

Mä luulen, että se häpee avata sitä suutaan hammaslääkärillä. Ettei ne voi uskoa silmiään kun ne näkee 36 v miehen suun olevan tossa kunnossa ja se on se, ettei se edes mene koko paikkaan...

en kehtaa mennä hammaslääkäriin sen takia, että mulla hampaat niin kamalat =(



Joka päivä asiaa ajattelen, mut kun ei kehtaa, niin ei kehtaa. Mun pitäis saada uudet etu- ja kulmahampaat, kun bulimian takia ne on ihan kuluneet.

Oma mieheni käy säännöllisesti 2 vuoden välein hammaslääkärissä, mutta siltikin viime syksynä jouduttiin aloittaan juurihoito. Reikä oli niin iso jo, että paahtoleipää syödessä hammas vain mureni ja jäljelle jäi vain tynkä. Vaihtoehtona repiminen tai juurihoito. Hammas juurihoidettiin ja lisäksi vielä oli reikiä suussa. Vieläkin reikien paikkaaminen on kesken eikä tiedetä vielä paljonko lopulta tulee maksamaan. Itse olen laskenut, että ainakin 200 euroa.

Luulisi että terveys menisi häpeän edelle..

Minulla on onneksi sen mallinen suu (täyteläiset huulet, pienet hampaat), että hampaat eivät juuri näy puhuessa ja nauraessakaan ienrajat eivät näy. Kukaan ei tainnut tietää hampaitteni todellista kuntoa. Hammaslääkärille en tietenkään uskaltautunut vuosiin...Aluksi kun häpesin syömishäiriötäni ja myöhemmin, siitä jo toivuttuani, häpesin hampaitteni kuntoa. Minullakaan hengitys ei haissut, ikenet eivät vuotaneet, eivätkä hampaat vihloneet tai reiät särkeneet. Siksi pystyin vain lykkäämään ja lykkäämään asiaa, vaikka reiät näkyivät kamalina jokatoisessa hampaassa.



Vuosi sitten otin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin hammaslääkäriin (opiskelen yliopistolla, joten hoito on suhteellisen esullista). Koko kokemus oli valtavan helpottava! Heti aluksi, jo kun varasin aikaa, sanoin olevani pelkopotilas (näin varmistui rauhallinen, tarpeeksi pitkä tarkistusaika ymmärtävälle lääkärille). Tarkistukseen päästyäni kerroin tilanteeni heti suoraan, eli että olen kärsinyt bulimiasta ja hampaat ovat todella huonossa kunnossa. Lääkäri totesi tarkastuksen jälkeen vain, että " ruvetaan hommiin, kyllä tämä tästä hoituu" . Nykyaikana pystytään paikkaamaan aikamoisia rämätynkiä! Enää ei proteesit ja tekohampaat ole ainoa vaihtoehto. Itselleni laitettiin suu täyteen muovia =), eli siis paikattiin ja täytettiin kulumia täysin hampaitteni väriä vastaavilla, isoillakin, paikoilla. Nyt hampaista erottaa tarkkaan hyvässä valossa katsomalla pienet rajat paikan ja aidon hampaan välillä.



Miksi et keskustelisi miehesi kanssa rauhassa asiasta. Muistuta, että reiälliset hampaat ovat aina terveysriski. Kerro myös, että nykyään hammaslääkärit ovat todellakin nähneet vaikka mitä ja pitkään hoitamatonkin suu on hoidettavissa, eikä myöskään mikään ihmetys. Asenteellisuutta ei enää edes suvaita hammaslääkärin ammatissa. Käske miestä varata aika ja jo aikaa varatessaan luonnehtia tilannetta; se madaltaa kynnystä itse tarkistukseen mennessä.

muistanko väärin?

miten paljon sulla maksoi hammasremppa?



T:se arkajalka bulimikko, joka on kerran saanut paniikkikohtauksenkin hammalääkärissä ja jonka todella pitäisi mennä sinne hammaslääkäriin

nyt sit viisaudenhammas alkoi mureta siis neljännes hampaasta irtosi. soitin terv aseman hammaslääkärille ajan kerroin et pelkään ja sain tosi ihanan lääkärin sanoin heti kättelyssä et ei ole mulla varmaan yhtään tervettä hammasta, lopulta löytyi vaan kaksi pientä reikää joita paikatessa ei edes puudutettu ja sit se viisaudenhammas poistettiin, lisäksi yksi paikka vaihdettiin ei ollut ees kallista n20e käynniltä.



eli kannusta miestäsi et ne lääkärit on tottuneet mihin vaan ei ne kauhistele ainakaan ääneen, ja tilaa sä se aika ja mene vaikka mukaan.. hammassairaudet voi aiheuttaa sydänlihastulehduksenkin yms.

nyt munkin pelko on pois, ja menen täst edes kerraqn vuodessa lääkäriin... nyt ihmettelen MITEN mä en mennyt lääkäriin aikasemmin kun ei se ollut niin kauheeta...

Ensinäkin TOSI paljon kiitoksia sinulle, joka noin avoimesti kerroit omasta hammasongelmistasi!!



Ja kuten sinä, olen myös varma että valtava kivi pyörähtäisi mieheni sydämeltä jos/kun hän saisi tuon asian kuntoon. Hän ei paljoa puhu, mutta tunnen hänet jo niin hyvin, että tiedä, että asia on hänelle tosi vakava ja jopa rajoittaa elämää.



Olisin utelias ja kysyisin sinulta, että mitä tuo " lysti" tuli kaikenkaikkiaan suurinpiirtein sinulle maksamaan?



Ap

toisesti). Olin heti aluksi sanonut, että syömishäiriöni olen jo voittanut, enkä halua siitä asiasta enempää puhua; nyt haluan vain tietää mitä hampailleni voi tehdä, ja mitä minä voin tehdä. Maallikkona olin kuvitellut tilanteen paljon pahemmaksi (sillä hampaat todella näyttivät pahoilta). Hammaslääkäri otti paljon " relammin" , tai siis ryhtyi projektiin " hammas-hampaalta" -asenteella. YTHS:llä yksi kertakäynti maksaa hoitotoimenpiteestä riippumatta 6-8 euroa. Kun näitä tupla-aikoja tuli seitsemän (ensimmäinen oli pelkkä konsultaatioaika, mitään ei tehty). Kokonaishinta projektille oli vähän reilu 100 euroa. Ei siis juuri mitään. Kunnallisella tämä tietysti on jonkin verran tyyriimpää, yksityisestä puhumattakaan.



Sinulle toiselle syömishäiriöiselle haluaisin sanoa, että jossain vaiheessa se on pakko tehdä joka tapauksessa. -Et tule elämään seuraavaa kahtakymmentä vuotta noilla hampailla. Joku yö joku reikä alkaa särkeä niin, että hakeudut kipupotilaana päivystykseen ja silloin mahdollisuutesi vaikuttaa hoidon laatuun tai varautua vastaanottoon ovat nollissa! Tee kuten minä, ilmoittaudu pelkopotilaaksi (kaikilla hammaslääkäriasemilla on nykyään pelkopotilaisiin erikoistuneita lääkäreitä). Jo aikaa varatessasi liioittele pelkoasi ja kerro sairastavasi paniikkihäiriötä; saat takuulla hienotunteisen ja jopa ylihoivaavan vastaanoton! Tarkistusajalla kerro tilanteesi ennen kuin edes avaat suusi. Se on hetken aikaa todella ikävää, noloa ja pelottavaa, mutta kun se on kuitenkin tehtävä, sitten se on tehty! Ja ainakin omasta kokemuksestani (kävin hoitoni aikana kolmella eri lääkärillä) lääkärit eivät todellakaan tuomitse; he vain hoitavat. Tsemppiä!



T: se ex-bulimikko