Olisipa edes yksi kivijalka vaatekauppa, josta voisi ostaa vaatteita!

Mitä jos rantautuisit täällä Suomessakin ydinkeskustan ulkopuolelle?

Se nyt vaan on niin, että sisäänostajat ostavat aika perusvarmaa tavaraa ja niinpä kaikki myyvät tämän sesongin samanlaista kamaa ja tulevalla sesongilla on tarjolla taas kaikilla samaa. Helsingissäkin on pienet markkinat, pakko olla aika keskivertoa, jos meinaa kamasta päästä eroon.

Vuosien myötä persoonalliset pikkuputiikit ovat kaatuneet Suomesta. Harmi, kun kauppa ei kannata. Nykyään ei ole väliä, mihin kauppaan menet, kun samaa rytkyä on joka kaupassa.

Nettikauppojen varassa olen minäkin, enkä oikein edes uskalla muusta haaveilla. Kivijalkakaupassa minulle on sanottu suoraan että olen vääränlainen asiakas: väärän kokoinen (48), vaadin liian korkeaa laatua josta kukaan muu ei olisi valmis maksamaan (ai ei vai...) ja vääriä värejä (siis muuta kuin mustaa ja jotain omituista sesonkiväriä) ja tietysti liikkeellä väärään aikaan, selvähän se on että talvitakki pitäisi ostaa syyskuun alussa ja uimapuku viimeistään maaliskuun alussa. Koska rahani ei selvästi kelpaa eikä antamani palaute ole huomioimisen arvoista, kannan rahani sitten sinne missä ne toivotetaan tervetulleeksi.

Tyttökaverin kanssa voi käydä vaikka taidenäyttelyssä ja kahvilla...

Tylsää, ja mielelläni tukisin kotimaisia yrittäjiä, mutta minkäs teet. Viime aikoina olen huomannut saman ilmiön kosmetiikkapuolella. Suomesta löytää yleisimmät merkit suppeina valikoimina. Onnistun tietysti aina haluamaan jotakin mitä ei maavalikoimassa ole, tai sitten merkkejä joita ei täällä edes myydä. Too Faced? Kat von D? Anastasia Beverly Hills? Hourglass? Viseart? Onneksi edes netistä löytää.

Kannattaa oikeasti mennä ulkomaille. Itse suosittelen Lontoota. Siellä on esim. Camdenissä ja Nottin Hillissä pikku putiikkeja, joissa on persoonallisia, värikkäitä vaatteita. Suomessa ei kertakaikkiaan ole tarpeeksi asiakkaita erikoisille putiikeille, mutta suurissa kaupungeissa on miljoonia ihmisiä ja turistit päälle.

Minun ongelmani tuntuu ikuisesti olevan se, että herään jonkun kaupan olemassaoloon liian myöhään, ja kas se menikin jo nurin.

AV:n avauksista päätellen Suomesta löytyisi varmasti asiakkaita ainakin yhdelle pk-seudulta käsin toimivalle kivijalkakaupalle joka myisi kauniita ja laadukkaita naistenvaatteita laajassa kokovalikoimassa (34-52) ja jolla ehkä olisi sivussa Suomeen toimittava nettikauppa.

Olen nk.pääkallopaikalta seurannut, kun yksityisyritteinen muotiliike meni nurin. Liikkeessä tehtiin aivan kaikki väärin ja konkka tuli kahdessa vuodessa. Pienessä kaupungissa asiakkaat tulivat alussa vyörynä, koska kilpailua ei ollut. Liike möi ihania, erilaisia vaatteita eurooppalaiseen tyyliin. Tuotteet oli esillä lasihyllyillä ja myyjät pitivät liikkeen siistinä.

Mitä tekee omistaja/sisäänostaja? Sen sijaan että segmentoisi ja tutustuisi asiakkaidensa makuun tarkemmin, ts.vastaisi kysyntään, hän päätti tilata vaatteita, joita ITSE käyttäisi. Korkkareiden tilalle tuli tennareita (ei brändiä) ja kulutuspestyjä farkkuja. Omistaja otti itselleen parhaat päältä ja myyjät ostivat kuormasta myydyimmät koot itselleen.

Liikeessä myytiin aluksi juurikin chic-tyyliä edullisesti ja miehille eurooppalaisia muotivaatteita, kenkiä (italialaisia) ja liikeen löysivät nuoret naiset ja aikuiset rouvat, jotka halusivat pukeutua tyylikkäästi.

Alussa palkkalistoilla oli pätevää henkilökuntaa joilla kielitaitoa ulkomaisia asiakkaita varten sekä silmää sisäänoston suhteen. Siten karsittiin porukkaa, eikä omistaja suostunut näkemään, miksi asiakkaat äänestivät jaloillaan. Kun alussa asiakkaat huudahtivat liikkeessä, että onpas ihana kauppa ja kaikkea kivaa ja kauppa kävi, niin lopulta asiakkaiden kasvoilta paistoi myötähäpeä.

Puoli vuotta ennen konkkaa myynnissä oli edelleen alkusesongin jämäkamaa, asiakkaat huomasivat pian, että uutta tavaraa ei tullut vaan vanhoille kamoille ilmestyy uusia hintoja. Lopulta designtavarat myytiin alelaareista ja asiakkaita oli enää kirpparirohmut jotka halusivat kaiken -70%.

Yrityksen tarina oli traaginen, koska asiakkaat oikeasti rakastuivat kauppaan, mutta omistaja kompastui egoonsa ja unohti asiakkaansa. Valitettavasti asiakkaat käyvät tennarinsa ja farkkunsa muualta, pienyrittäjät voivat kilpailla vain persoonallisella valikoimallaan ja myymällä jotain sellaista, mitä Prismasta ei saa.

ap