Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko aikaa, kun opiskelit lukiossa?
27.10.2016 |
Kaunis, nuori ja niin viaton. Tai ei sittenkään?;)
Voi että miten huoletonta elämää silloin. Ei vielä stressi pahemmin painanut ja tulevaisuus vielä niin kaukana.. :)
Kommentit (18)
En. Mulla oli lukiossa vain yksi kaveri ja kun hän oli poissa, olin aika yksinäinen. Yläasteella, vaikka olin kiusattu, oli enemmän kavereita. Kaverit olivat lukion ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No loppupuoli oli kyllä ihanaa aikaa, saimme silloin esikoisemme. Tietty muistelen sitä aina isolla lämmöllä. :) Alku taas ei mitenkään huoletonta teini-ikäisen myllerryksissä, kaikkein huolettomin olen just nyt, itsevarmana ja onnellisena aikuisena.
En ikinä. Oli liian huono itsetunto.
No enpä erityisemmin. Epävarma, keskenkasvuinen minä muiden samanlaisten keskellä. Ja vielä piti tulla toimeen vanhempieni kanssa. Ei kiitos. Joskus työkaverit sanoivat, et elämä yli nelikymppisenä on ihanaa ja nyt yli nelikymppisenä on todettava, et niin on. En kaipaa nuoruutta.
En varsinaisesti.
Olihan siinä ajassa tietysti puolensa, niin hyvät kuin huonot. Ain akin joku kertoi mitä pitää tehdä ts. määräsi läksyt ja koealueen, eli itse ei tarvinnut ajatella mitään, tehdä päätöksiä, tai huolehtia toimeentulostaan. Riitti kun hoiti sen koulun eikä se paljon vaatinut. Ei ainakaan tarvinnut miettiä, miten sitä kehuisi ja markkinoisi itseään työnantajille; kesätyötäkin oli helppo saada. Toisaalta koulussa tunneilla oli pitkästyttävää ja olin yksinäisempi kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan kovasti. Oli kavereita ja asiat hyvin elämässä
Aivan täyttä paskaa, en eläisi toista kertaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Opiskelen nyt yliopistossa, kyllä tämä lukion voittaa aina. Saa opiskella just sitä mikä kiinnostaa, vapaus viehättää.
Lukio oli ok, ammattikoulu ihan fine, teku jees, mut jos niihin vuosiin pääsisi takaisin, kun tienasi ensimmäiset säännölliset tulonsa. Mitään en muuttaisi, tai jotain sinneppäin. Ei nytkään vituta, paitsi sit selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa lukiosta muuta kuin kavereitani. Muuten se oli ankeaa ja epävarmaa aikaa. En ole koskaan ollut yhtä köyhä kuin silloin. Itsetunto pohjamudissa. Opin vetäytymään yksinäisyyteen ja kuluttamaan aikaa kävelemällä päämäärättömästi pitkin kauniiden omakotialueiden katuja.
Ajasta on tosi hyviä muistoja ja tavallaan kaipaan jotain asioita.
En kuitenkaan missään tapauksessa haluaisi olla enää niin nuori, sinisilmäinen ja kokematon. En haluaisi olla enää siinä tilanteessa, missä uravalinta, opiskelu, lasten synnyttäminen ja vauvavuodet on vasta edessä. Tykkään ihan tästä keski-ikäisyydestä ja iän tuomasta viisaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin lapsuutta. Kaikki ne seikkailut kaverien kanssa ulkona lähiympäristössä 80-luvulla, ilman puhelinta ja vapaana. Aika menee niin hitaasti lapsena ja kaikki on uskomattoman kiinnostavaa.
Pin kirjoitti:
No loppupuoli oli kyllä ihanaa aikaa, saimme silloin esikoisemme. Tietty muistelen sitä aina isolla lämmöllä. :) Alku taas ei mitenkään huoletonta teini-ikäisen myllerryksissä, kaikkein huolettomin olen just nyt, itsevarmana ja onnellisena aikuisena.
Mutta etkö sä ole nyt huolissasi lastesi puolesta ja tulevaisuudesta? Lapsikatraasta luulisi olevan aina jotakin huolta (koulun/päivähoidon sujuminen, sairastelut ja se,että on monin tavoin suuresti vastuussa itsensä lisäksi pienistä kehittyvistä ihmisistä ym.). Sitten vielä Suomen ja maailman tulevaisuus näyttävät aika synkiltä, moni ei osaa olla murehtimatta lastensa tulevaisuutta esim. työllisyyden ja ilmastonmuutoksen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
No loppupuoli oli kyllä ihanaa aikaa, saimme silloin esikoisemme. Tietty muistelen sitä aina isolla lämmöllä. :) Alku taas ei mitenkään huoletonta teini-ikäisen myllerryksissä, kaikkein huolettomin olen just nyt, itsevarmana ja onnellisena aikuisena.
Mutta etkö sä ole nyt huolissasi lastesi puolesta ja tulevaisuudesta? Lapsikatraasta luulisi olevan aina jotakin huolta (koulun/päivähoidon sujuminen, sairastelut ja se,että on monin tavoin suuresti vastuussa itsensä lisäksi pienistä kehittyvistä ihmisistä ym.). Sitten vielä Suomen ja maailman tulevaisuus näyttävät aika synkiltä, moni ei osaa olla murehtimatta lastensa tulevaisuutta esim. työllisyyden ja ilmastonmuutoksen kannalta.
En oikeastaan, välillä toki tulee mietittyä kaikenlaista, mutta aika luottavaisin mielin olen heidän suhteensa. Eskarin aloituksista jne olen kyllä ollut vaan innoissani ja murehdin vasta sitten jos on oikeasti aihetta.
Oli siellä joskus kivojakin hetkiä.
Tosin mielestäni lukiossa ollaan vielä koulussa,sieltä valmistutaan aikanaan ylioppilaiksi ja vasta sitten pyritään ja päästään mahdollisesti jonnekin opiskelemaan .
Pin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
No loppupuoli oli kyllä ihanaa aikaa, saimme silloin esikoisemme. Tietty muistelen sitä aina isolla lämmöllä. :) Alku taas ei mitenkään huoletonta teini-ikäisen myllerryksissä, kaikkein huolettomin olen just nyt, itsevarmana ja onnellisena aikuisena.
Mutta etkö sä ole nyt huolissasi lastesi puolesta ja tulevaisuudesta? Lapsikatraasta luulisi olevan aina jotakin huolta (koulun/päivähoidon sujuminen, sairastelut ja se,että on monin tavoin suuresti vastuussa itsensä lisäksi pienistä kehittyvistä ihmisistä ym.). Sitten vielä Suomen ja maailman tulevaisuus näyttävät aika synkiltä, moni ei osaa olla murehtimatta lastensa tulevaisuutta esim. työllisyyden ja ilmastonmuutoksen kannalta.
En oikeastaan, välillä toki tulee mietittyä kaikenlaista, mutta aika luottavaisin mielin olen heidän suhteensa. Eskarin aloituksista jne olen kyllä ollut vaan innoissani ja murehdin vasta sitten jos on oikeasti aihetta.
Vastuuttoman ja naiivin tuntuinen äiti ihminen.
Joskus kyllä kaipaan. Koulu oli helppoa ja tuotti onnistumisen kokemuksia päivittäin, meillä oli mielenkiintoiset opettajat ja kiva kaveriporukka. Oli aikaa hengailla ja harrastaa. Ei tarvinnut huolehtia liikoja arjen pyörityksestä, miettiä raha-asioita, ruuanlaittoa, töitä ja sitä, onko elämässä oikealla paikallaan. Silloin kaikki oli mahdollista ja saavutettavissa.
Kaipaan tosi useasti. T:m 30v