Lue keskustelun säännöt.
Tapailu ja ystävämies. Mitä tekisit tilanteessani?
26.10.2016 |
Olen juuri alkanut tapailla pitkäaikaista ihastustani ja olen onneni kukkuloilla. Emme kuitenkaan vielä seurustele virallisesti.
Minulla on myös eräs ystävämies, joka on masentunut, ja juuri tällä hetkellä elämässään lisäksi puhkesi todella suuri kriisi käyntiin. Hänellä ei ole montaa ystävää, varsinkaan sellaista jolle voisi avautua elämästään, joten olen tällä hetkellä hänen elämässään ollut paljon tukena ja hän on myös ollut minulle suuresti elämässäni tukena. Ystävyys on siis hyvinkin syvää ja vastavuoroista.
Ongelmana on se, että olemme tämän ystävän kanssa viettäneet aikaa vain kahdestaan, meillä ei ole minkäänlaista yhteistä kaveriporukkaa. Välillämme on myös selvää kipinää, vaikka en haluakkaan tämän miehen kanssa suhdetta (mysteeriksi jäävistä, hyvin pätevistä syistä) ja sen vuoksi olemme pysyneet vain ystävinä.
Tilannehan on siis juuri sellainen, ettei olisi etenkään mahdollisen virallisemman seurustelun kannalta fiksua/reilua viettää aikaa tämän ystävän kanssa. Kuitenkin sydäntä riipaisee ajatus siitä, että jättäisin hänet oman onnensa nojaan juuri pahimman kriisin aikana, kaveria ei jätetä. Mitä tekisit tilanteessani?
Kommentit (26)
No riippuisi todennäköisesti vähän tapailun luonteesta ja kuinka paljon tapaisin kyseistä ystävää. Siinä vaiheessa, kun tapailu muuttuisi seurusteluksi, niin vähentäisin luonnollisesti hengailua ystävän kanssa. Tietenkään ystävää ei saa täysin hylätä, mutta kumppani on ainakin itselleni se tärkein ja joka ansaitsee eniten aikaani. Ystävää toki näkisin esimerkiksi viikon parin välein, riippuen kuinka usein tarvitsisi juttukaveria ja olisin käytettävissä kohtuuden rajoissa puhelimitse. Tukena täytyy olla, mutta täytyy muistaa myös se oma elämä ja olla läsnä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No riippuisi todennäköisesti vähän tapailun luonteesta ja kuinka paljon tapaisin kyseistä ystävää. Siinä vaiheessa, kun tapailu muuttuisi seurusteluksi, niin vähentäisin luonnollisesti hengailua ystävän kanssa. Tietenkään ystävää ei saa täysin hylätä, mutta kumppani on ainakin itselleni se tärkein ja joka ansaitsee eniten aikaani. Ystävää toki näkisin esimerkiksi viikon parin välein, riippuen kuinka usein tarvitsisi juttukaveria ja olisin käytettävissä kohtuuden rajoissa puhelimitse. Tukena täytyy olla, mutta täytyy muistaa myös se oma elämä ja olla läsnä parisuhteessa.
Tässä hyvä vastaus, mutta siis ongelmana on että meillä on niin selvää kipinää ystävän kanssa, ettei sitä oikein voi itseltä tai muilta kieltää. Joten mietin, että kenties loukkaavaa ja hämärää seurustelukumppanille hengata hänen kanssaan? -AP
Vierailija kirjoitti:
No riippuisi todennäköisesti vähän tapailun luonteesta ja kuinka paljon tapaisin kyseistä ystävää. Siinä vaiheessa, kun tapailu muuttuisi seurusteluksi, niin vähentäisin luonnollisesti hengailua ystävän kanssa. Tietenkään ystävää ei saa täysin hylätä, mutta kumppani on ainakin itselleni se tärkein ja joka ansaitsee eniten aikaani. Ystävää toki näkisin esimerkiksi viikon parin välein, riippuen kuinka usein tarvitsisi juttukaveria ja olisin käytettävissä kohtuuden rajoissa puhelimitse. Tukena täytyy olla, mutta täytyy muistaa myös se oma elämä ja olla läsnä parisuhteessa.
No parin viikon välein on aika harvoin nähdä ystävää...
Ihan voi ap normaalisti tavata ystäväänsä, luonnollisestikin niin, että hillitsee omat himonsa. Ystäviä ei jätetä.
Tähän ei taida olla muuta lääkettä kuin aika. - Jos ystävyytenne on lujalla pohjalla, niin mies kyllä ymmärtää, että et voi olla hänen kanssaanjatkuvasti ja alinomaan. Jatkatte siis ystävinä.
Tokihan tällaiset tilanteet saattavat toisinaan olla kontikkaita, mutta ainakin itselläni on ystäviä molemmista sukupuolista. - Kaikki ystäväni eivät ole koskaan tavannut toisiaan. osa on osa ei, mutta jos alkaisin seurustelemaan ja minun sen vuoksi pitäisi jättää vastakkaista sukupuolta olevat ystäväni, niin en ennustaisi seurustelulle pitkää jatkoa.
Toisaalta jos ystäväni osoittaisi olevansa kovinkin mustasukkainen, niin hän saattaisi joutua valinnan eteen joko jatkamme ystävinä tai sitten ei jatka lainkaan, mutta en minä valitse seurustelu kumppania, kuin viime kädessä itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon fiksuista ja asiallisista vastauksistanne. :) -AP
Siinä vaiheessa kun seurustelu muuttuisi vakavaksi, kävisin miehen kanssa muutenkin yleisellä tasolla keskustelua näistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos antaisit asioiden edetä ihan omalla painollaan. Ihan turha tehdä ongelmaa sellaisesta, mikä todennäköisesti lutviutuu ihan itsestään. Vaikka olen itsekin nainen niin en aina ymmärrä tällaista ihmeellistä tarvetta kehitellä kaikenlaisia ihmissuhdekuvioita. Ja jos on tarve keskustella niin keskustele asianosaisten kanssa, älä netissä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos antaisit asioiden edetä ihan omalla painollaan. Ihan turha tehdä ongelmaa sellaisesta, mikä todennäköisesti lutviutuu ihan itsestään. Vaikka olen itsekin nainen niin en aina ymmärrä tällaista ihmeellistä tarvetta kehitellä kaikenlaisia ihmissuhdekuvioita. Ja jos on tarve keskustella niin keskustele asianosaisten kanssa, älä netissä.
Ymmärrän pointin, mutta itsellä on kokemus siitä ettei asiat omalla painollaan aina mene parhain päin, joskus parempi pohtia asioita enemmänkin ja toimia varovaisesti eikä mennä intuition mukana. Nimenomaan välttääkseni kaikenlaista draamaa. Keskustelen asiasta kyllä myös asianosaisten kanssa kun on sopiva aika, nyt vain tarvitsin peiliä ajatuksilleni. :) -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vähän tuon ystävämiehen kaltainen tapaus, joskin ystävätyttö on jo pitemmän aikaa ollut melko kiinteässä suhteessa. Ystävyytemme on säilynyt ja voimme tavata kahden kesken. Ystäväni kumppani tietää ja hyväksyy tilanteen. Minulle olisikin ollut aika paha paikka, jos olisin tämän ihmissuhteen menettänyt. Molemmat noudatamme sanatonta sopimusta, että nyt välillämme on raja joita ei saa ylittää.
"Meidän tulee keksiä säännöt rakkaudelle"
Willy Loman kirjoitti:
Minä olen vähän tuon ystävämiehen kaltainen tapaus, joskin ystävätyttö on jo pitemmän aikaa ollut melko kiinteässä suhteessa. Ystävyytemme on säilynyt ja voimme tavata kahden kesken. Ystäväni kumppani tietää ja hyväksyy tilanteen. Minulle olisikin ollut aika paha paikka, jos olisin tämän ihmissuhteen menettänyt. Molemmat noudatamme sanatonta sopimusta, että nyt välillämme on raja joita ei saa ylittää.
"Meidän tulee keksiä säännöt rakkaudelle"
Kiitos tästä. Hienoa kuulla, että on teillä toiminut käytännössä ja ystävän kumppanikin hyväksynyt tilanteen. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen kanssa seksiä, toisen kanssa ei. Miehet on tässä asiassa yksinkertaisia.
Et tee ystävämiehen kans mitään, mikä haittais jos toinen mies paikalla. Eiköhä sillon kaikille ok.
Sitten on sellainenkin seikka otettava huomioon että et voi pelastaa ketään, ystäväsi on itse vastuussa omasta elämästään. Elä sinä omaasi.
Siis tietääkö, ystäväsi sinun tapailevan toista miestä? Kuinka kauan olet tapaillut ystävääsi? Jos teillä on ystäväsi kanssa selvää kemiaa, vietätte aikaa paljon kahdestaan, mistä ihmeestä ystäväsi tietää ettette tapaile? Hän voi olettaa, että teistä tulee pari ja päädytte yhteen jossain vaiheessa, varsinkin tuon kemian takia? Ei tuo kovin reilulta kuulosta, että ensiksi tapailet toista miestä "ystävänä", teillä on molemminpuolista kemiaa (flirttailua?) ja heti kun pitkäaikainen ihastus kiinnostuu sinusta, vaihdat lennossa miestä. Jos ystäväsi ei tiedä tapailustasi toisen miehen kanssa, varmasti pahoittaa mielensä. Oletko puhunut ystäväsi kanssa yhdessä, että olette pelkkiä ystäviä, ei mitään muuta? Jos ette, käy nopeasti keskustelu, ettei tule aivan shokkina asia. En ymmärrä sinua, miksi alunperin olet tapaillut miestä ystävänä, jonka kanssa on vahvaa kemiaa? Ystävät ovat ystäviä, ei niiden kanssa kuulu mitkään kemiat säkenöidä. Kemiat kuuluvat potentiaalisiin seurustelusuhteisiin ja ei miehiä/naisia saisi pitää "varalla". Mitäs jos tapailu kaatuu tämän pitkäaikaisen ihastuksen kanssa, jokin ei vaan toimi? Otatko taas varakortin esiin, ystäväsi jonka kanssa sinulla on kemiaa ja jonka tiedät olevan ihastunut sinuun? Vietät taas hänen kanssa aikaa kaksistaan ja mietit kuinka paljon kemiaa teillä on? Sanoit, että ystäväsi on yksinäinen, hänellä ei ole kavereita ja sinä olet hänelle ainoa tuki -hölmökin sen tajuaa, että ystävä on sinuun ihastunut tai pitää sinua mahdollisena seurustelukumppanina, varsinkin jos itsekin myönnät teillä olevan kemiaa. Teit niin tai näin, huonosti menee joka rapauksessa.
Jos teillä on selvää kipinää ystävän kanssa, nii kyllä pitäis jättää yhteydenpidot toisen kanssa seurustellessa..