Uskaltaako tohtoriopintoihin enää lähteä?

Miksei? Mikään ei niin varmaa kuin epävarma.

Mikä ala?

Riippuu tosi paljon alasta, tutkimusryhmästä ja omista urasuunnitelmista. Ihan eri asia tehdä luonnontieteiden väikkäri Oxfordista kuin humanistisen alan väikkäri maakuntayliopistosta. 

On se varmaan parempi vaihtoehto kuin työttömyys.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala?

Ap:lla humanistinen, mutta kiinnostaa tohtoreiden tulevaisuudennäkymät yleisemmälläkin tasolla.

Helsingin yliopiston viimeisimmissä yt:issä potkitiin pellolle useita luonnontieteen kymmenien vuosien uran tehneitä professoreita. Uusista tohtoriopiskelijoista yli puolet on ulkomaisista yliopistoista, kansainvälisyyttä kun nyt niin tuetaan. Päättele siitä, kannattaako suomalaisen yrittää tiedeuraa Suomessa.

Maailmanlopun ennustajia on aina ollut ja tulee olemaan. Rohkeasti vain eteenpäin. Jos löydät niin mielenkiintoisen ja muitakin kiinnostavan tutkimusalueen, että se vie sinut mukanaan, niin varmasti muitakin kiinnostaa ja työpaikka löytyy tutkijana tai vaikka yritysmaailmasta.

Itse muistan, kun jo 1970-luvulla puhuttiin naisekonomien työttömyydestä. Lähdin kuitenkin rohkeasti opiskelemaan kauppatieteitä (pääaineet laskentatoimi ja tietojenkäsittely) enkä ole ollut päivääkään työttömänä. Se on paljolti itsestäkin kiinni. Jos odottaa suuren johtajan paikkaa heti opiskelujen jälkeen, voi joutua pettymään. Pitää aloittaa ns. pohjalta, jolloin oppii myös perusprosessit, jotka pitää kuitenkin hallita ennen kuin pärjää johtotehtävissä. Sitä paitsi, asiantuntijatehtävät ovat useimmiten paljon mielenkiintoisempia ja vapaampia kuin henkilöstön johtotehtävät. Johtaminen on Suomessakin  parantamista kaipaava alue. Sitä ei varsinkaan DI- ja OTK-pohjaiset johtajat aina ymmärrä. Management by perkele on mennyttä aikaa....

Luonnontieteissä aika moni tekee väikkärin kun muita töitä ei ole tiedossa. Sen jälkeen post-docin samasta syystä. Sitten toisen ja kolmannen, kunnes lopulta tie yliopistolla nousee pystyyn ja juuri muusta ei ole työkokemusta.

Tee vain väikkäri, mutta rakenna samalla verkostoja muuallekin ja hanki laajasti kysyttyjä taitoja. Jos suinkin mahdollista, pariudu jonkun muun kuin toisen väitöstutkijan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ala?

Ap:lla humanistinen, mutta kiinnostaa tohtoreiden tulevaisuudennäkymät yleisemmälläkin tasolla.

Jos et ole valmis kustantamaan opintojasi itse, sitten mieti tarkkaan aihe. Jos pääset johonkin ryhmään tai projektiin, se olisi paras. Apurahoja hakee nyt valtavat määrät tutkijoita, ja monet säätiöt antavat entistä vähemmän yksittäisille väikkärintekijöille. Säätiöiltä apurahan saa n. 4-8% hakijoista.

Tarkista tohtorikoulutuspaikat yliopistossa jonne haet. Keskustele laitoksen proffan kanssa tilanteesta ja mitä suosittelee. Onko resursseja ohjata sun väikkäriä, jne.

Petaa saumat postdociks ulkomaille jo heti alussa. Muuten olet takuuvarma työtön ja menettänyt 4 vuotta elämästä.

Kyllä tohtorit työllistyy, keskimäärin paremmin kuin maisterit. Itsestä kaikki on kiinni. Tutkintoa arvostetaan yliopiston ulkopuolellakin asiantuntijatehtävissä, esim. ministeriöiden virkamiehistä koko ajan suurempi osa on väitelleitä - mikä on todella hyvä juttu. Muttei lisätutkinnot mikään automaatti työllistymiseen ole, tarvitaan omia kykyjä, aktiivisuutta ja itsensä analyysiä tunnistaa ne ovat vahvuudet ja kehittää uraa niitä hyödyntäen. Näin keski-ikäinen luonnontieteilijätohtori vastaa, itse en ole olut päivääkään työtön ja vaihtanut halusta työpaikkaa, asuinpaikkaa ja -maata uraa tehdessäni.