Viikko suunniteltuun sectioon ja pelottaa niin hitosti!

Jälkisäryt sit oli sitä, mutta kyllä se kannatti.. Hyvin meni kaikki kivuista huolimatta.

Suunnitellussa sectiossa ei ole kiire ja kaikki sujuu yleensä hienosti. Mikä siinä eniten jännittää?



yks sectiomamma, joka on leikkurissa töissä

mutta ikinä en minäkään ole pelännyt tulevaa alatiesynnytystä niin paljon kuin pelkäsin sektioon joutumistani.

Vaikea ymmärtää että joku pelkää synnytystä enemmän kuin suurta leikkausta?

Ja en nyt halua mitään väittelyä aikaiseksi, kunhan funtsin.

Jännitän ja mietin asiaa ihan liikaa. Luultavasti alitajunnassa mietin, että jos jokin menee pieleen...T. Ap

sulle tehdään sektio?toivottavasti menee kaikki hyvin :)

Itse leikkaus on täysin kivuton ja itse olin kuin hiilipytty, johtui varmaan lääkityksestä vaikka etukäteen pelkäsin hirveesti. Jälkikipu on sitten se pahempi osa, varsinkin ensimmäinen ylösnousu leikkauksen jälkeen. Mutta ihan ok noin yleisesti ottaen.

minäkin siitä selvisin, vaikka olen varmasti se pahin jännittäjä!! Jännitän sairaaloita niin paljon,että pulssi/verenpaine kohoaa huippulukemiin. Sairaanhoitaja jopa kesken leikkauksen käski minun ruveta hoidattamaan tätä jännitystä heti kun vauva vähän kasvaa :) !

En itsekään osaa sanoa mitä/miksi jännitän!

Mutta paljon tsemppiä!!

ajatus siitä, että makaan hereillä vatsa auki viillettynä : (

Lisäksi olin aivan varma, että saan puudutuksesta jonkun ihnan tulehduksen selkäruotooni.

Mulla edelliset alatiesynnytykset pitkittyneet, molemmat vauvat jääneet hartioista kiinni. Nipin napin selvisin. Nyt on tulossa kookkaampi vauva ja lääkäri totesi section olevan turvallisempi vaihtoehto.

Toimenpide meni hyvin. Eikä jälkikipukaan ollut sietämätöntä. Luotat vain henkilökuntaan, olet varmasti hyvissä käsissä.

Se oli kamalaa, järkyt tuskat ja sitten leikkaukseen. Mutta kolmas syntyi suunnitellulla sektiolla, ja se oli ihana synnytys!! Vuorokauden kuluttua kävelin ihan sujuvasti, pois jäivät kaikki supistukset, ponnistukset ja repeämät. Suosittelen!!