Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytän 40v. Yksikään parisuhde ei ole onnistunut
26.10.2016 |
Olen ollut muutamassa suhteessa, asunut kolmen eri ihmisen kanssa yhdessä lyhyehköt ajat. Mutta n.20 vuoden ajan olen kuitenkin ollut sinkku pääsääntöisesti yksin/yh. Yhdenillan juttuja oli nuorempana, mutta ei viimeiseen kymmeneen vuoteen yhtäkään. Olen menettänyt jo toivoni löytää ketään. Onneksi sain lapset edellisen mieheni kanssa, vaikka emme asuneetkaan yhdessä kuin pari vuotta. Toisaalta nyt teinien äitinä tuntuu olevan erityisen hankala löytää uutta miestä. Olen ollut tosi rakastunutkin, mutta yksipuolisesti. Ärsyttää, kun moni sanoo, että kyllä se oikea vielä löytyy..epäilen suuresti.
Muita samassa tilanteessa olevia? En tiedä mikä vika minussa on?! Ihan ok ulkonäkö, käyn töissä, koti on siisti, lapset hyvin kasvatettuja jne. Tulevaisuus yksin näyttää varsin ilottomalta.
Kommentit (48)
oletko tullut jätetyksi vai itse jättänyt miehet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on hakala luonne. Parisuhteessa pitää aika paljon joustaa ja yleensä ne luonteeseen tökkää.
Suhteet loppuivat siihen, koska en vaan rakastanut tarpeeksi. No, ehkä luonnevika sekin.
Ap
Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.
Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.
M42
No varmaan tiedät meitä paremmin, mikä meni pieleen noiden kolmen kanssa. Jos haluat löytää selityksen missä vika on, eivät muiden kokemukset sinua auta.
Vierailija kirjoitti:
oletko tullut jätetyksi vai itse jättänyt miehet?
Olen ollut jättäjä. Mutta ne keihin olen ollut rakastunut, eivät taas ole halunneet suhdetta kanssani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.
Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.
M42
Miksi pitää tapailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.
Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.
M42
Miksi pitää tapailla?
Onhan se nyt ihan mukavaa että on silloin aikuista seuraa kun sitä kaipaa. Samalla välttyy vaatimuksilta ja komentelulta.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yli 40v. En ole seurustellut tai harrastanut seksiä koskaan. Mutta, koska olen mies niin se on ymmärrettävää. Harva mies yltää naisten vaatimustasoihin. Ei elämäni kuitenkaan ilotonta ole.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.
Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.
M42
Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.
Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.
M42
Samaa mieltä. :)
N44
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 40v. En ole seurustellut tai harrastanut seksiä koskaan. Mutta, koska olen mies niin se on ymmärrettävää. Harva mies yltää naisten vaatimustasoihin. Ei elämäni kuitenkaan ilotonta ole.
Itse asiassa päinvastoin. Harva mies EI yllä naisten vaatimustasoihin. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on naimisissa. Sitten on lisäksi avoliitot, seurustelut ynnä muut sekalaiset suhdevirielmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ap miksi olet tehnyt sellaisen miehen kanssa lapsia ketä et ole rakastanut? ja nyt kun olet jo 40v ja yksin niin eiköhän loppuelämäkin mene yksin.
Mitä onnistunut parisuhde sinulle tarkoittaa? Entä epäonnistunut parisuhde?
Jotenkin aina pistää silmään tällaisten sanojen käyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.
Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.
M42
Miksi pitää tapailla?
Onhan se nyt ihan mukavaa että on silloin aikuista seuraa kun sitä kaipaa. Samalla välttyy vaatimuksilta ja komentelulta.
M42
Aikuista seuraa on joka puolella. Ei kai sitä varten parisuhdetta tarvitse että saisi aikuista seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.
Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.
M42
Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.
Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).
Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 40v. En ole seurustellut tai harrastanut seksiä koskaan. Mutta, koska olen mies niin se on ymmärrettävää. Harva mies yltää naisten vaatimustasoihin. Ei elämäni kuitenkaan ilotonta ole.
Itse asiassa päinvastoin. Harva mies EI yllä naisten vaatimustasoihin. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on naimisissa. Sitten on lisäksi avoliitot, seurustelut ynnä muut sekalaiset suhdevirielmät.
Ehkä siinä epätäydellisyydessä opitaan elämänläksyjä. Jokin tarkoitus kai tällä yksinolollakin on. En ole vielä löytänyt sitä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.
Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.
M42
Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.
Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).
Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.
M42
Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 40v. En ole seurustellut tai harrastanut seksiä koskaan. Mutta, koska olen mies niin se on ymmärrettävää. Harva mies yltää naisten vaatimustasoihin. Ei elämäni kuitenkaan ilotonta ole.
Itse asiassa päinvastoin. Harva mies EI yllä naisten vaatimustasoihin. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on naimisissa. Sitten on lisäksi avoliitot, seurustelut ynnä muut sekalaiset suhdevirielmät.
Tietäsitpä vaan millanen kihinä noiden suhteiden sisällä on. Monesti se vaatimustaso alkaa vielä nousta suhteesa ollessa. Moni nainen valittaa suhteessa, että miehessä on puutteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.
Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.
M42
Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.
Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).
Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.
M42
Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?
Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?
Alue: Aihe vapaa
Jos sulla on hakala luonne. Parisuhteessa pitää aika paljon joustaa ja yleensä ne luonteeseen tökkää.