Onko teille tullut koskaa jostain ihmisestä todella oudot tunteet?
Tarkoitan semmosia pelottavia, mysteerisiä tunteita. Sitä, että kaikki ei ole kohdallaan ja salaa jotain. Vilkuilee sua välillä sillä ilmeellä että salaisi jotain :O
Itselle ei ole käynyt näin kun yhdenihmisen kohdalla..
Kommentit (15)
Jep. Poikkeuksetta niistä ihmisistä on koitunut harmia myöhemmin.
Yksi tyyppi koetti koko ajan kysellä säikähdinkö hänen mielipiteitään tai pelkäänkö häntä, vaikka muuten oltiin työasioissa, enkä olisi halunnut ottaa kantaaa häneen sen kummemmin. Mielenterveyskuntoutuja, joka vielä teki numeroa asiasta?!
Justiin semmoinen takakireä asenne. Saattaa ensitapaamisella olla tosi teennäisenmukava mutta sen kireyden ja ilkeyden aistii vaan läpi.
Yksi mies johon tutustuin aikoinaan poikaystäväni/nykyisen aviomieheni kautta. Kuului hänen kaveriporukkaansa. Oli ihan symppis mutta jostain selittämättömästä syystä en ikinä lämmennyt hänelle joten suhteemme jäi etäiseksi toisin kuin muihin poikaystävän kavereihin. En myöskään ymmärtänyt miksi hän sai niin paljon naisia jne.
Vuosia myöhemmin selvisi epävakaa persoonallisuushäiriö, joka tuli esille vain ystävien ja hänen välisissä kiistoissa tai vastaavissa. Samoin oudon käytöksen oppi tuntemaan seurustelukumppaninsa. En siis ikinä nähnyt hänen tekevän mitään "outoa", mutta alitajuisesti sen kai vaistosin.
Sellaisen ihmisen katse on todella pelottava. Kierrän kaukaa.
Oma teoriani on, että me kaikki olemme joillekuille ihmisille sellaisia. Tätä ilmiötä kutsutaan projektioksi eli mm. omien tunteiden ja oletusten heijastamiseksi toiseen, mieluiten tuntemattomaan. Paljon pahaa jäisi maailmassa tekemättä, jos ihmiset ymmärtäisivät projektion vaikutuksen itsessään.
Luin kerran netistä jutun, joka tarjoaa dramaattisen esimerkin projektiosta. Keski-ikäinen nainen tapasi ensimmäistä kertaa nuoruuden ystävättärensä parikymppisen tyttären. Nainen "vaistosi" jotain pahaa tyttäressä, ja kuvaili sitä hieman samoin kuin tämän ketjun kirjoittajat.
Myöhemmin nainen tuli uskoon ja alkoi pestä menneisyytensä likapyykkiä. Hän kertoi tehneensä nuoruudessaan abortin. Hänen abortoimansa lapsi olisi ollut saman ikäinen kuin ystävättären tytär, jos olisi elossa. Nainen alkoi ymmärtää, että se "selittämätön paha", jonka hän oli "vaistonnut" nuoressa naisessa, johtui projektiosta: ystävättären tytär oli aktivoinut hänessä tiedostamattoman syyllisyydentunteen abortista. Se "jokin selittämätön paha" nuoressa naisessa oli projisoitu itsesyytös. Nainen oli siis tiedostamattaan tuntenut syyllisyydentunnetta abortista, mutta sen sijaan, että olisi käsitellyt syyllisyydentunteen, hän oli projisoinut itsesyytöksen ystävättären tyttäreen ja tulkinnut hänen eleensä, katseensa, äänenpainonsa yms. torjuvaksi, vihamieliseksi ilman syytä.
Kun nainen oli ymmärtänyt tämän kaiken, hän alkoi nähdä ystävättären tyttären oikein: hyväntahtoisena ja ihanana ihmisenä, ja heistä tuli ystävät.
Tämä oli dramaattinen esimerkki, mutta psykologisena ilmiönä hyvin arkipäiväinen. Miettikääpä, miten paljon väärinkäsityksiä ja aiheetonta syyttelyä ja loukkaantumista projektio mahdollistaa.
Itse en usko ollenkaan tällaisiin tuntemattomiin ihmisiin kohdistuviin "selittämättömiin vaistoamisiin" ja annan vaistoajalle ohjeeksi vain, että tämä ns. katsoisi peiliin – sieltä se vastaus löytyy. Projektion vastakohta on itsereflektio.
__________________________________________________________________________________________________
Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Jotenkin ihmisen teeskentelynkin takaa pystyy aistimaan oikean luonteen. Ehkä ne pienet eleet ja ilmeet jotenkin alitajuisesti paljastavat ihmisen oikean mielipiteen. On tosi hermostuttavaa, jos ihminen sanoo jotain, minkä sisältö ei vastaa ollenkaan ilmeitä.
Kaktus kirjoitti:
Tarkoitan semmosia pelottavia, mysteerisiä tunteita. Sitä, että kaikki ei ole kohdallaan ja salaa jotain. Vilkuilee sua välillä sillä ilmeellä että salaisi jotain :O
Itselle ei ole käynyt näin kun yhdenihmisen kohdalla..
Mulle on tullut eri paikoista, ei ihmisistä. Esim. tapasin erään naisen 15v. myöhemmin kun minulle tuli tietystä kadusta epämääräiset tunteet ja tämä nainen sitten sattui asumaan sillä kadulla.
Olin käynyt tällä kadulla kaksi kertaa vuosia aikaisemmin ja molemmilla kerroilla otti vatsanpohjasta.
Ehkä muodostuvat oudot tunteet ovat omia ennakkoluuloja ja pelkoja. Ei pitäisi muodostaa turhan nopeita olettamuksia joista pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Kaktus kirjoitti:
Tarkoitan semmosia pelottavia, mysteerisiä tunteita. Sitä, että kaikki ei ole kohdallaan ja salaa jotain. Vilkuilee sua välillä sillä ilmeellä että salaisi jotain :O
Itselle ei ole käynyt näin kun yhdenihmisen kohdalla..
Mulle on tullut eri paikoista, ei ihmisistä. Esim. tapasin erään naisen 15v. myöhemmin kun minulle tuli tietystä kadusta epämääräiset tunteet ja tämä nainen sitten sattui asumaan sillä kadulla.
Olin käynyt tällä kadulla kaksi kertaa vuosia aikaisemmin ja molemmilla kerroilla otti vatsanpohjasta.
Mullekin on tullut outo olo paikasta. Talon edessä oli terva-aita ja pihalla kaikkea rojua. Talon ympäristö oli aina hiljainen, mutta joskus sieltä kuului outoa ulinaa, aivan kuin joku olisi soittanut viulua epävireisesti. Jotenkin karmiva paikka.
Minulle välittyy ihmisistä myös helposti jonkinlainen tunne heti ensikohtaamisesta, joka määrittää heti tulemmeko juttuun vai ei. Yritän osittain taistella tätä vastaan, sillä ketään ei saisi tuomita tuntematta, mutta vaikeaa on. Itse esimerkiksi olen usein uusia ihmisiä tavatessa melko varautunut ja jännittynyt ja tällöin en mielestäni ilmennä normaalia luonnettani, eli minustakin varmaan saa ensikohtaamisella epäilyttävän vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Minulle välittyy ihmisistä myös helposti jonkinlainen tunne heti ensikohtaamisesta, joka määrittää heti tulemmeko juttuun vai ei. Yritän osittain taistella tätä vastaan, sillä ketään ei saisi tuomita tuntematta, mutta vaikeaa on. Itse esimerkiksi olen usein uusia ihmisiä tavatessa melko varautunut ja jännittynyt ja tällöin en mielestäni ilmennä normaalia luonnettani, eli minustakin varmaan saa ensikohtaamisella epäilyttävän vaikutelman.
Tuo on totta. Itsekin tulee epämiellyttävältä vaikuttaviin ihmisiin liitettyä muitakin negatiivisia piirteitä, kuten ylpeä ja ilkeä ihminen. Nämä ajatukset tietenkin vaikuttavat kuinka kohtaan tämän ihmisen jatkossa. Ehkä voisin antaa ihmisille mahdollisuuden näyttää oikea luonteensa. Elleivät sitten oikeasti ole ikäviä ihmisiä.
Falskius, nilkkiys, narsismi ym. on helppo tunnistaa. Menee niin överiksi. Persoonallisuushäiriöt ym. eivät välttämättä. Joskus takavuosina luonani yöpyi kavereita, joista yhden läsnäolo sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. En nukkunut, koska pelkäsin. Myöhemmin tämä kaveri oli osallisena ikävässä tapahtumassa, jota en tässä avaa enempää. Kyseessä ei nyt ollut mikään "selittämätön pahuus", vaan jokin ominaisuus persoonallisuudessa, jonka tietämättäni tunnistin.
Kyllä. Joistain ihmisistä myös aistii, että ne on falskeja, salaavat jotain tai kantavat sisällään suurta tuskaa.