Mitä tekisitte (miehen työttömyys ja omat jaksamisen ongelmat)
Mieheni on ollut työtön insinööri reilut 2 vuotta. Töitä on hakenut vaihtelevan aktiivisesti. Lyhyen lisäkoulutuksen kävi ja siihen liittyi harjoittelu, jonka avulla ei töitä irronnut. Ymmärrän hankalan työllisyystilanteen, mutta jotenkin alkaa mietityttää... Asiasta on kyllä keskusteltu kannustavassa hengessä.
Itse olen työelämässä ollut koko ajan. Teen kolmivuorotyötä ja työni on suhteellisen kuormittavaa. Juurikaan muuhun minulla ei jää energiaa. Olen sairastanut vakavaa masennusta useita vuosia ja lapsuuden traumoista johtuvia diagnooseja tehty myös. Haluan olla työelämässä vaikeuksista huolimatta ja työpanostani arvostetaan, jotta en tuntisi itseäni täysin arvottomaksi. Toisaalta minun on lähestulkoon pakkokin olla taloudellisista syistä, jotta voin elättää miestäkin. Työpaikalla ei ongelmistani tiedetä. Olen yrittänyt itsemurhaakin. Nyt on parempi kausi meneillään. Tänään loppui seitsemän päivän työputki ja olen aivan poikki. Jälleen mieleeni nousi tämä ristiriita suhteessamme.
Olen äärimmäisen kiitollinen miehelleni siitä, että hän hoitaa kotityöt pitkälti, kotona kun päivät viettää. Lapsia ei ole. En voi kumminkaan olla miettimättä tulevaisuutta: miten kauan tätä kestää ja miten kauan minun on venyttävä? En ole koskaan raivonnut miehelle asiasta enkä muutoinkaan nalkuta. Mies on minua kohtaan erittäin huomaavainen ja huomioi jaksamisen ongelmani.
Olenko kuitenkin liian pitkämielinen asiassa? Mitä kannattaisi tehdä?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Ei se Kelan peruspäiväraha oikein riitä elämiseen, aivan varmasti ap maksaa miehen kuluja kuten asumiskuluja. Pahinta on miehen passiivisuus. Itse en jaksaisi.
Minä maksan kaiken muun elämisen paitsi puolet asumiskuluista. Pahinta ehkä on tuo passiivisuus, kun itse yritän kaikkeni että jaksan käydä töissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potkaise tommonen luuseri pellolle. Miehen pitäisi opiskella jotain muuta jos ei töitä löydy.
Auttaako se? Tyyppi on kuitenkin insinööri, joka on sinällään ihan työllistävä tutkinto eli ei ole kyse mistään filosofista. Ei ole monta työllistävämpää tutkintoa ja kaikistahan ei voi tulla lääkäreitä tai myyntialan osaajia
Hah. mä oon insinööritoimistossa töissä ja meille ei palkata ketään ilman työkokemusta. Ainoastaan opiskelijoita osa-aikaisiin työsuhteisiin, jotka voidaan ottaa täyspäiväisiksi valmistumisen jälkeen. Ukko taitaa olla laiska jos ei MITÄÄN työkokemusta alalta. Missä hän on harjoittelunsa suorittanut? Eikös se ole nykyään pakollinen? Ja riippuu minkä alan inssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potkaise tommonen luuseri pellolle. Miehen pitäisi opiskella jotain muuta jos ei töitä löydy.
Auttaako se? Tyyppi on kuitenkin insinööri, joka on sinällään ihan työllistävä tutkinto eli ei ole kyse mistään filosofista. Ei ole monta työllistävämpää tutkintoa ja kaikistahan ei voi tulla lääkäreitä tai myyntialan osaajia
Hah. mä oon insinööritoimistossa töissä ja meille ei palkata ketään ilman työkokemusta. Ainoastaan opiskelijoita osa-aikaisiin työsuhteisiin, jotka voidaan ottaa täyspäiväisiksi valmistumisen jälkeen. Ukko taitaa olla laiska jos ei MITÄÄN työkokemusta alalta. Missä hän on harjoittelunsa suorittanut? Eikös se ole nykyään pakollinen? Ja riippuu minkä alan inssi.
Oli paperialan tehtaalla harjoittelussa, tätä tehdasta ei nykyään enää ole olemassakaan. Ikävä sanoa omasta miehestä mutta juurikin laiskuus tuntuu pahalta. Ap
sitten ne rahat vasta olisivat tiukalla kun mies lähtee opiskelemaan tutkintoa jolla ei myöskään todennäköisesti työllisty tässä tilanteessa.
Olen työssäni tavannut näitä, jotka viiden ja kymmenenkin vuoden työttömyyden jälkeen ovat lukkiutuneita siihen omaan alaan ja mikään muu ei ole vaihtoehto. Että kun mä olen kouluttautunut tähän niin yhteiskunnan velvollisuus on järjestää mulle oman alan työtä. Vaikea on aikuista saada näkemään vaihtoehtoja jos asenne on tuo. Joko jää työpajoja kiertäväksi pitkäaikaistyöttömäksi tai ryhdistäytyy ja joko hankkii uuden koulutuksen tai sitten hakeutuu mihin tahansa työhön nyt aluksi mihin vain voi päästä. Harvaa työnantajaa kiinnostaa kaksi vuotta sitten valmistunut inssi ilman työkokemusta.
Olen miettinyt sitä, että minun täytyy ehkä pyrkiä alallani kevyempään paikkaan tai lyhentää työaikaa. Olen vaan tällä hetkellä tehtävissä, joista irtaantuminen on nyt vaikeaa. Tulevaisuudessa se saattaa olla itseni kannalta ehdotonta.