Surisitteko enemmän 16-vuotiaana kuollutta koiraasi vai sitä, jos synnyttäisit kuolleen lapsen?

Lasta tietysti. Koira on kuitenkin eläin, jonka kuolemaan täytyy asennoitua jo valmiiksi, se tulee todennäköisesti ennen omaa joka tapauksessa.  

Samaa mieltä kuin ensimmäinen.

Koira on jo tuossa iässä vanha, lapsella taas olisi ollut vielä koko pitkä elämä edessään

Tulin vaan sanomaan että, ihan helvetin typerä kysymys!

Lasta tietenkin.

Minä surin 17-vuotiaana kuollutta kissaani, ja suren edelleen. Lasta en ole surrut, enkä surisi, koska en ole koskaan a) synnyttänyt, b) halunnut lasta ylipäätäänkään.

Omituisia verrokkeja kyllä näihin galluppeihin keksitään, pitäisikö jakaa onnitteluja älyvapaudesta? Minäkin esitän kysymyksen: kumpaa surisit enemmän, 32-vuotiaana kuollutta äitiäsi vai sitä, että Turun Sinappia ei valmisteta Turussa vaan Pyhännässä?

Koira ollut kauan kaverina, lapsi vasta tulossa, eikä siihen ole ehtinyt kunnolla tottua. Ja kotoa löytyy molemmat ja takana keskenmeno, jota en surrut (litrassa selvisi anenkefalia, ei olisi muutenkaan selvinnyt).

Koko raskaus mennyt hukkaan. Vartalo pilalla turhaan, lisäksi traumat päälle. Luultavasti lapsi olisi odotettu ja toivottu ja jos syntyy kuolleena 9 kk odotuksen jälkeen, surisin valtavasti.

16-vuotias koira olisi elänyt hyvän ja pitkän elämän ja olen tottunut siihen, että kaikki kuolevat vanhuuteen joskus. Ikävöisin ja surisin toki koiraakin, mutta suru ei olisi yhtä voimakas kuin kuolleena syntyneen lapsen tapauksessa.