Seulontaan mennyt vammaisen lapsen saanut nainen rakastaako lastaan?
En tiedä mitä lapsiparka voikaan aikuisena ajatella kun ensin hänetä äiti yritti poistaa alkumetreillä? Mitä tällainen nainen oikein ajattelee kun joutuu sittenkin sen lapsen tekemään? Jotenkin nahkaa karmivaa että tällainen äiti sitten kasvattaa lastaan vai voiko sittenkin mielensä jotenkin muuttua ?
Kommentit (6)
Siis mitä? En nyt oikein ymmärrä mitä haet?
Eli ultrassa on näkynyt jotain epätavallista ja nainen on sitten halunnut varmistaa seulonnalla, onko lapsella vamma, ja synnyttää sitten vammaisen lapsen?
Eikö se ole ihan hyvä tietää alusta asti, jos lapsella on erityistarpeita, että osaa varautua siihen parhaalla mahdollisella tavalla? Niin rakastavat vanhemmat tekevät.
Siis mitä sä ap yrität selostaa? Ei seulonta ole mikään abortin yritys...
t: oman downinsa abortoinut, neljän lapsen rakastava äiti
Tarkoitan ap nä niiyä naisia jotka ovat menneet seulontaan seulomaan lapsen pois jos vikaa mutta saavat sittenkin sellaisen lapsen. Tällaisia tapauksia on ja monet heistä avautuneet vielä suuttumuksestaaan kun näin heille kävi.
Nyt en ymmärrä.
Ensinnäkin, kuten kolmonen sanoi, se vammaisuuskin on kiva tietää etukäteen, ehtii ottaa selvää asioista ja valmistautua henkisesti.
Ja jos käy niin, että vammaisuudesta ei saa tietoa seulonnoista - kaikki vammathan eivät siellä näy - niin onpa poissulkenut joitain vammoja kumminkin.
Toiseksikin suhde vauvaan muuttuu monella joka tapauksessa. On naisia, jotka ovat aikoneet antaa lapsen adoptioon, mutta muuttavat mielensä. On naisia, jotka luulevat raskausaikana rakastavansa lastaan, mutta se tunne ei tulekaan heti lapsen synnyttyä, vaan vasta pitkän ajan päästä, jos silloinkaan.
Kolmanneksikin: miksi lapselle pitäisi kertoa, että äiti olisi sinut abortoinut, jos olisi saanut raskausaikana tietää vammaisuudestasi? Minä en ainakaan kertoisi moista, miksi ihmeessä pitäisi?
Sitä paitsi voi olla, että sillä ei ole lapselle merkitystä. Ehkä hän ei ymmärrä seulontoja.
Tai ajattelee sillä lailla fiksusti, että sekin on inhimillistä, ja äidin mieli muuttui, ja hän rakastaa minua nyt - eikä muulla ole mitään väliä! Noin minä ajattelen: tiedän, että äiti olisi halunnut abortoida minut, koska hän meinasi kuolla isosiskoani synnyttäessään - itse olisin todennäköisesti tehnyt samoin (onneksi lääkäri kieltäytyi, raskausviikot olivat yllättävän pitkällä jo).
no aika harva varmaan menee sillä periaatteella seulontoihin, että lähtö tulee jos on jotakin vialla. Seulonta antaa vanhemmille mahdollisuuden sulatella asiaa ja saada vamman laajuudesta lisätietoa ennen syntymää.