Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomien katkeruus
25.10.2016 |
Keskustelupalstoilla monet lapsettomuudesta kärsineet/kärsivät ovat kertoneet että ovat katkaisseet välit kokonaan esim. omiin sisaruksiin tai hyvään ystävään kun ovat kuulleet ystävän tai sisaruksen raskaudesta. Mietin tässä vaan sitä että miksi ne välit katkaistaan kokonaan? Eikö sille hyvälle ystävälle voi kertoa että raskausuutinen tuntuu tosi pahalta ja sen vuoksi olisi ehkä parempi vaikka ottaa etäisyyttä hetkeksi jos ei juuri sillä hetkellä kestä nähdä raskaana olevaa ystävää. Jos se ystävä tietää niistä katkerista ja surullisista tunteista niin se voisi myös olla tukena asiassa.
Ajan nyt tässä takaa sitä että jos se lapseton ei vaikka koskaan saa lapsia niin eikö sitten ole entistä katkerampi kun ei ole ystäviäkään ja sisaruksiin välit poikki? Ja eikö kannattaisi hakeutua terapiaan sen sijaan että koko loppuelämä on vain ja ainoastaan lapsettomuuden miettimistä?
Me yritettiin miehen kanssa lasta tosi pitkään ja tuona aikana ystäväni raskautui ihan noin vain. Hänellä siis oli vahinkoraskaus ja ei edes ollut lapsen isän kanssa yhdessä. Olin silloin katkera ja vihainenkin asiasta mutta puhuin asiasta ystäväni kanssa. Sanoin että kyllä tuntuu pahalta kun meille ei vauvaa kuulu ja hän raskautui niin helposti. Mua helpotti suuresti kun ystävä tiesi että asia on mulle kova paikka ja että en välttämättä hihku innosta jos hän kertoilee raskauskuulumisiaan. Ja koska asiasta puhuimme niin mitä enemmän aikaa kului oli ystävän raskaus myös minulle helpompi hyväksyä. Tuosta nyt useampi vuosi ja edelleen hän on mun rakkain ystävä.
Kommentit (5)
Itse olen huomannut täysn päinvastaista.
Nyt nämä parit, joilla on lapsia ovat lapsettomille pareille niiiin kateellisia, ettei tosikaan ja ihan kaikesta.
Eivät pääse mihinkään...koskaan.
Eivät voi matkustella ex tempore, mihinkään.
Ei jaksa siivota.
lapset AINA mukana.
Murhetta murkuista ja kavereista.
Kun tullaan isommiksi, niin ollaan kusessa kun porukka käyttää huumeita ja prioriteetissä olisi kuitenkin pitää...ylläri pylläri ne KULISSIT ulospäin pystyssä...
Mies juoksee vieraissa ja vaimo antaa anteeksi.
Siis tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta lapsettomana, kiitän luojaani, etten ole samassa veneessä noiden toisten kanssa.
Ei ole murhetta, ei huolta.
ja
mikä
parasta
KULISSEJA EI TARVITSE PITÄÄ VÄKISIN YLLÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulisseissapöllyää kirjoitti:
Itse olen huomannut täysn päinvastaista.
Nyt nämä parit, joilla on lapsia ovat lapsettomille pareille niiiin kateellisia, ettei tosikaan ja ihan kaikesta.
Eivät pääse mihinkään...koskaan.
Eivät voi matkustella ex tempore, mihinkään.
Ei jaksa siivota.
lapset AINA mukana.
Murhetta murkuista ja kavereista.
Kun tullaan isommiksi, niin ollaan kusessa kun porukka käyttää huumeita ja prioriteetissä olisi kuitenkin pitää...ylläri pylläri ne KULISSIT ulospäin pystyssä...
Mies juoksee vieraissa ja vaimo antaa anteeksi.
Siis tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta lapsettomana, kiitän luojaani, etten ole samassa veneessä noiden toisten kanssa.
Ei ole murhetta, ei huolta.
ja
mikä
parasta
KULISSEJA EI TARVITSE PITÄÄ VÄKISIN YLLÄ!
Voi toki olla noinkin. Itse siis olet joskus kärsinyt lapsettomuudesta? Vai oletko tarkoituksella jättänyt lapset hankkimatta koska et halua lapsia? Tarkoitin tässä aloituksessa niitä lapsettomia jotka ei yrityksistä huolimatta ole tulleet raskaiksi. Piditkö itse välit aikoinaan ystäviin vaikka saivat lapsia ja sinä et? Ja muuttuiko ystävyys jotenkin?
-ap
En tiedä. Jotkut ovat ehkä sitten luonteeltaan sellaisia, että se olisi voinut olla jokin toinen asia, josta he sitten ne välit poikki laittavat.
Minä olen saanut kahdeltakin eri taholta kokea halveksuntaa, suoranaista ilkeyttä ja sitten totaalisen välien viilenemisen koska olen itse saanut lapsia ja nämä ihmiset eivät. Se tuntui todella pahalta ja tuntuu edelleen. En nimenomaan ymmärrä sitä, että joidenkin lapsettomien mielestä se viha on oikeutettua? Että on ihan ok sanoa toiselle, että toivottavasti se menee kesken. Tai on juuri hyvä juttu jättää yksi sisaruksista kutsumatta jouluaterialle ja omiin juhliin?
Toivottavasti nämä ihmiset joskus ymmärtävät, että en minä saanut lapsia satuttaakseni heitä. Vaan siksi että lapsia toivoin ja lapsia sain. Olen onnekas, tiedän sen. Mutta ei se minusta pahaa ihmistä tee.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Jotkut ovat ehkä sitten luonteeltaan sellaisia, että se olisi voinut olla jokin toinen asia, josta he sitten ne välit poikki laittavat.
Minä olen saanut kahdeltakin eri taholta kokea halveksuntaa, suoranaista ilkeyttä ja sitten totaalisen välien viilenemisen koska olen itse saanut lapsia ja nämä ihmiset eivät. Se tuntui todella pahalta ja tuntuu edelleen. En nimenomaan ymmärrä sitä, että joidenkin lapsettomien mielestä se viha on oikeutettua? Että on ihan ok sanoa toiselle, että toivottavasti se menee kesken. Tai on juuri hyvä juttu jättää yksi sisaruksista kutsumatta jouluaterialle ja omiin juhliin?
Toivottavasti nämä ihmiset joskus ymmärtävät, että en minä saanut lapsia satuttaakseni heitä. Vaan siksi että lapsia toivoin ja lapsia sain. Olen onnekas, tiedän sen. Mutta ei se minusta pahaa ihmistä tee.
Juuri tuollaista kohtelua en ymmärrä. Ymmärrän että lapsettomalle on vaikeaa kohdata raskaana oleva läheinen. Ymmärrän että on myös vihaa ja katkeruutta, minullakin oli. Mutta en käsitä miten se auttaa että katkaisee välit rakkaaseen ystävään kokonaan? Se on sitten eri asia jos ystävyys ei alun alkaenkaan ollut kuin pinnallista. Mutta jos on tunnettu vuosikausia, jopa lapsesta asti ja jaettu kaikki ilot ja surut. Niin miten se raskaus on sitten semmoinen asia mikä kaataa koko ystävyyden. Eikö olisi parempi puhua asioista. Vaikka juuri sillä hetkellä tuntuisi todella raastavalta, kipeältä, katkeralta ja vihaiselta niin muutaman vuoden päästä tilanne voi olla ihan toisenlainen. Harmillista jos sitten vuosikausien hyvä ystävyys on heitetty romukoppaan. -ap
Alue: Aihe vapaa
Jotkut ovat henkisesti vähän jälkeen jääneitä, onneksi olet fiksumpi.