Lue keskustelun säännöt.
Helppo onnellisen on sanoa että "täytä aamusi aina positiivisella energialla" :( Ja muut positiivisen energian mainostajat.
25.10.2016 |
Olen aina ollut positiivinen ihminen. Kääntänyt huonot asiat positiiviseksi ja yrittänyt olla murehtimatta turhista. Elämässä on ollut vastoinkäymisiä mutta silti aina kääntänyt asiat parhain päin. Ollut alkoholimiperhettä, huolta ja murhetta. .. Ja kaikesta selvinnyt. Mutta nyt vaan on mennyt kuppi nurin.
Aviomies petti, lapsella todettiin harvinainen paha sairaus joka lyhentää elinikää ja töissä joutunut lannistetuksi ja ohitettu törkeällä tavalla, en vaan milläään saa positiivista energiaa ja mieltä esiin enää. Rahaakaan ei juuri ole.
Luin juuri Jutta Jussilan jostain face-sivuilta kuinka hänkin on kokenut vaikka mitä ja silti pystyy positiviisella asenteella menemään eteenpäin. Samoin Tara Staines pitää hyvän olon kursseja ja moni muu.
Olen nyt täss negatiivisuudessani niin kypsänä kaikkiin hyvinvointisaitteihin ja hokemiin kuinka kaikesta vaan pitäs olla hyvillä mielin. Helppo se on jauhaa positivisuutta jos on rahaa ja muuten asiat juuri nyt ns. hyvin.
Oonko vaan katkeroitunut ihminen joka ei ymmärrä omaa parastaan olla positiviinen? Vai löytyykö ketään kohtalotovereita sillä ajatuksella että joskus tää elämä nyt vaan on paskaa ja sillä sipuli.
Kommentit (7)
"tää elämä nyt vaan on paskaa ja sillä sipuli."
- auttaa hyväksymään asiat kunnes on voimia olla positiisempi jälleen.
Pos. ajattelulla voi tehdä paljon hallaa väärissä kohdissa mitätömällä kärsimyksen ja kärsimys myös kasvattaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritän ensimmäisenä herätessäni miettiä kolme hyvää asiaa tulevasta päivästä. Muuten päiväni alkaisi ajatuksella "Ei helvatta, en minä halua nousta. Miksi pitää? Ei, ei, ei!"
Mutta silti olen sitä mieltä, ettet sinä nyt voi lapsen sairaudesta yrittää fiilistellä jotain hyvää puolta. Pettämisestä nyt puhumattakaan. Vaikka kaikki aina naistenlehdissä ja blogeissa eroavat ystävinä ja sairauksistakin vain opitaan kuinka vahvoja ollaan.
Ehdotan sinulle ap some-taukoa vähäksi aikaa. Keskity vain pitämään itsesi ja lapsesi kasassa. Hoidat ihan vain ne pakollisimmat asiat. Jätä tekemättä kaikki minkä suinkin voit jättää. Älä missään nimessä lue yhtäkään "Ihana täydellinen elämäni jonka olen saavuttanut ihan vain hymyilemällä"-blogia.
Tuskinpa tuo Juttakaan voisi olla myönteinen ilman, että on aikanaan tehnyt surutyötä ja käsitellyt vaikeita asioita. Sinulla on monta vaikeaa asiaa, jotka pitää käsitellä, koska niihin liittyy paljon kipua. On irvokas ajatus, että pitäisi soveltaa jotain päälleliimattua positiivisuutta tuollaisessa tilanteessa.
Samaa mieltä ap:n kanssa. Ja erimieltä sanonnan " kärsimys kasvattaa" kanssa. Ei muuten kasvata vaan nujertaa. Olen toki empaattisempi kärsiviä ihmisiä kohtaan omien vaikeuksieni kautta mutta liika on liikaa. Elämä on rähmimistä kriisistä toiseen, aina ollut, ja useimmiten asioita joille en voi mitään tehdä. Kärsimys ja vetutus on tietysti suhteellista ( vrt.Aleppo/ se ettei nyt pääse opiskelemaan), mutta minuakin ottaa päähän nämä yltiöpositiivisuusjutut. Kun läheiset ja itse sairastavat vakavasti, elää köyhyysrajan alapuolella ja takkiin tulee ihmissuhteissa aina, olisin tyhmä jos vain hymyilyttäisi. Ei se kruunu siitä kirkastu.
Ei positiivinen asenne tarkoita samaa kuin kestohymyily tai vastoinkäymisistä piittaamattomuus. Se on sitä että tiedostaa sen, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Se on kiitollisuutta ja toiveikkuutta. Kiitollisuutta ihan vain vaikka siitä, että saa nukkua katon alla omassa sängyssä, ja kykyä huomata asiat jotka eivät ole huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on itsellä paha kriisi kannattaa välttää kaikkia positiivareita, alkaa vaan turhaan tuntua pahalta.
Kannattaa mieluummin ajatella, että on hyvä, jos "ei tunnu miltään" tai "tuntuu normaalilta". Yliyli-iloisuus voi olla silmänlumetta.