Löytääköhän Hallalahden perhe mummon kotiinsa asumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä au pair -mummojakin, jossain lehdessä oli juttua suomalaisista eläkemummoista, jotka olivat lähteneet ulkomaille au paireiksi. Mikään laki Suomessakaan tuskin estää eläkeläistä menemästä tuonne, joten toivottavasti löytävät sopivan henkilön.

Ei estä ei. Tuosta keissistä vaan puutui kokonaan palkka ja kunnollinen työsopimus, joka ulkomaille lähteville au pair mummoille on itsestäänselvyys.

Epämääräinen maininta siitä, että lukee lapsille satuja ja katsoo taaperoa sillointällöin, ei ole mikään kunnon sopimus ja jättää aivan liikaa tulkinnalle varaa ja mahdollistaa mummon pompotuksen käytännössä milloin vaan. Myöskään asumisoikeus palkkana ei taida täyttää alkeellisimpiakaan kriteerejä.

Kyllähän tuohon  voi halukkaita mummoja ilmaantuakin. Mikseiväthän muuten hae isovanhempi-ikäistä pariskuntaa? Tulisi mummo ja vaari yhdessä, vaikka talonmiehiksi? Saisivat kulut firman kirjanpitoon ja voisivat maksaa ylläpidon lisäksi pientä palkkaakin. On varmaan paljon pariskuntia esim pääkaupunkiseudulla, jotka kamppailevat taloutensa kanssa korkeita vuokria maksellen.

Oletko koskaan kuullut asumistuesta ja toimeentulotuesta?

Kaupungissa asuvan vanhan pariskunnan ei tosiaan kannata muuttaa mihinkään korpeen vanhuuden päiviksi. Eihän sinne saa edes ambulanssia.

Hah, kyllä olen kuullut! Luuletko, että nuo tuo hyvän ja turvatun toimeentulon? Joudut kuukausittain todistelemaan menojasi, se ei välttämättä kaikista ole mukavaa. Seisot Hurstin jonossa hakemassa makarooneja?

Kyllä siellä Kaavillakin on terveyskeskus ja lanssitkin liikkuu. Sitä paitsi ihan kokemuksen kautta omien vanhempieni hoitoon liittyen, pienellä paikkakunnalla vanhusten hoito on parempaa ja inhimillisempää.  Esim samat hoitajat hoitavat, kotisairaanhoidon väki pysyy samoina. Hoitajat puhuvat jopa ihan suomen kieltä :).

nimimerkki: kokemusta vanhusten hoidosta sekä Helsingissä että pienellä paikkakunnalla.

Taatusti pärjäävät paremmin kuin tuolla tarjotulla diilillä. Ei eläkeläisen tarvitse kuukausittain menojaan todistella.  Kokemuksella sanon, että pikkupaikkakunnilla ei edes avata aikoja lääkärille kun lääkäriä ei ole. Pitää lähteä kauemmas yksityiselle jos äkkiä hoitoa tarvitsee. Pikkupaikkakunnilla on lisäksi useammin suomen kieltä taitamattomia hoitajia ja lääkäreitä. Tämäkin omakohtaisella kokemuksella. :)

Nämä "omakohtaiset kokemukset" ovat tietysti subjektiivisia :), mutta edelleen olen sitä mieltä, että pääkaupunkiseudulla on jumalattoman kallista asua. Omistusasuntojen neliöhinnat ovat 3000 eurosta neliö ylöspäin , riippuen tietysti alueesta ja vuokrat yksiöstä varmaan 600-700 e halvimmillaan, kaksiot lienee tonnin luokkaa, riippuen taas asuma-alueesta. 

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, vuokraan menee huomattava osa eläkkeestä. Asumistukea ei tietysti haeta kuukausittain, mutta toimeentulotukea pitää hakea, eihän se ole mikään automaattisesti tuleva raha.

Ja en kyllä omien vanhempieni hoitoon liittyen tavannut yhtään ulkomaalaista hoitajaa, lääkäri kyllä oli virolainen. Vanhempani asuivat Pohjois-Pohjanmaalla.

Kotipaikkakunnallani on edelleen lääkärin vastaanotot terveysasemalla, ei sieltä tarvitse yksityislääkärille lähteä. Paikkakunnat ovat erilaisia, mutta ei ole Helsingissä helppoa olla vanhuksena kotisairaanhoidon huomassa. Pienellä paikkakunnalla edes ne naapurit välittävät.

Mistä löytyy Kaavilta lähimmät Hurstin jonot, josta mummo voi käydä hakemassa ruokaa odotellessaan taivasalla uutta asuntoa?

Lyön vaikka vetoa, että Kaavilla ei tarvitse mummon odotella taivasalla kattoa pään päälle :D.

Ja hyväsydämisiä ihmisiäkin varmaa löytyy tuomaan kupposen kuumaakin mummorukalle. Paremmassa huomassa se mummo on Kaavilla kuin Helsingin kadulla Hurstin jonossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä au pair -mummojakin, jossain lehdessä oli juttua suomalaisista eläkemummoista, jotka olivat lähteneet ulkomaille au paireiksi. Mikään laki Suomessakaan tuskin estää eläkeläistä menemästä tuonne, joten toivottavasti löytävät sopivan henkilön.

Ei estä ei. Tuosta keissistä vaan puutui kokonaan palkka ja kunnollinen työsopimus, joka ulkomaille lähteville au pair mummoille on itsestäänselvyys.

Epämääräinen maininta siitä, että lukee lapsille satuja ja katsoo taaperoa sillointällöin, ei ole mikään kunnon sopimus ja jättää aivan liikaa tulkinnalle varaa ja mahdollistaa mummon pompotuksen käytännössä milloin vaan. Myöskään asumisoikeus palkkana ei taida täyttää alkeellisimpiakaan kriteerejä.

Kyllähän tuohon  voi halukkaita mummoja ilmaantuakin. Mikseiväthän muuten hae isovanhempi-ikäistä pariskuntaa? Tulisi mummo ja vaari yhdessä, vaikka talonmiehiksi? Saisivat kulut firman kirjanpitoon ja voisivat maksaa ylläpidon lisäksi pientä palkkaakin. On varmaan paljon pariskuntia esim pääkaupunkiseudulla, jotka kamppailevat taloutensa kanssa korkeita vuokria maksellen.

Oletko koskaan kuullut asumistuesta ja toimeentulotuesta?

Kaupungissa asuvan vanhan pariskunnan ei tosiaan kannata muuttaa mihinkään korpeen vanhuuden päiviksi. Eihän sinne saa edes ambulanssia.

Hah, kyllä olen kuullut! Luuletko, että nuo tuo hyvän ja turvatun toimeentulon? Joudut kuukausittain todistelemaan menojasi, se ei välttämättä kaikista ole mukavaa. Seisot Hurstin jonossa hakemassa makarooneja?

Kyllä siellä Kaavillakin on terveyskeskus ja lanssitkin liikkuu. Sitä paitsi ihan kokemuksen kautta omien vanhempieni hoitoon liittyen, pienellä paikkakunnalla vanhusten hoito on parempaa ja inhimillisempää.  Esim samat hoitajat hoitavat, kotisairaanhoidon väki pysyy samoina. Hoitajat puhuvat jopa ihan suomen kieltä :).

nimimerkki: kokemusta vanhusten hoidosta sekä Helsingissä että pienellä paikkakunnalla.

Taatusti pärjäävät paremmin kuin tuolla tarjotulla diilillä. Ei eläkeläisen tarvitse kuukausittain menojaan todistella.  Kokemuksella sanon, että pikkupaikkakunnilla ei edes avata aikoja lääkärille kun lääkäriä ei ole. Pitää lähteä kauemmas yksityiselle jos äkkiä hoitoa tarvitsee. Pikkupaikkakunnilla on lisäksi useammin suomen kieltä taitamattomia hoitajia ja lääkäreitä. Tämäkin omakohtaisella kokemuksella. :)

Nämä "omakohtaiset kokemukset" ovat tietysti subjektiivisia :), mutta edelleen olen sitä mieltä, että pääkaupunkiseudulla on jumalattoman kallista asua. Omistusasuntojen neliöhinnat ovat 3000 eurosta neliö ylöspäin , riippuen tietysti alueesta ja vuokrat yksiöstä varmaan 600-700 e halvimmillaan, kaksiot lienee tonnin luokkaa, riippuen taas asuma-alueesta. 

Jos sinulla ei ole omistusasuntoa, vuokraan menee huomattava osa eläkkeestä. Asumistukea ei tietysti haeta kuukausittain, mutta toimeentulotukea pitää hakea, eihän se ole mikään automaattisesti tuleva raha.

Ja en kyllä omien vanhempieni hoitoon liittyen tavannut yhtään ulkomaalaista hoitajaa, lääkäri kyllä oli virolainen. Vanhempani asuivat Pohjois-Pohjanmaalla.

Kotipaikkakunnallani on edelleen lääkärin vastaanotot terveysasemalla, ei sieltä tarvitse yksityislääkärille lähteä. Paikkakunnat ovat erilaisia, mutta ei ole Helsingissä helppoa olla vanhuksena kotisairaanhoidon huomassa. Pienellä paikkakunnalla edes ne naapurit välittävät.

Ne pääkaupunkiseudulla asuvat pienituloiset vanhukset voivat jo nyt muuttaa jonnekin muuttotappiopaikkakunnalle, jossa asuminen on halvempaa. Mutta he eivät HALUA muuttaa. Vielä vähemmän he haluavat muuttaa vieraiden ihmisten nurkkiin, jolloin vuokrasuhteella ei ole edes irtisanomisaikaa.

Homma vois sopia jollekin eläkeläispariskunnalle, jotka asuu Helsingissä, mutta haluaa jonkinlaisen kakkosasunnon maalla ja uusia virikkeitä ja ihmisiä. Eli olisi se oikea asunto Helsingissä, tuolla voisi olla toisinaan, kesällä just purkaa viljelyintoa jne.

Joku joka ei jaksa hoitaa omaa mökkiä tai jolla ei sellaiseen olisi varaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä löytyy Kaavilta lähimmät Hurstin jonot, josta mummo voi käydä hakemassa ruokaa odotellessaan taivasalla uutta asuntoa?

Lyön vaikka vetoa, että Kaavilla ei tarvitse mummon odotella taivasalla kattoa pään päälle :D.

Ja hyväsydämisiä ihmisiäkin varmaa löytyy tuomaan kupposen kuumaakin mummorukalle. Paremmassa huomassa se mummo on Kaavilla kuin Helsingin kadulla Hurstin jonossa.

Helsingissä mummo ei olisikaan kadulla.

heti mulle kaikki nyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Txchvv kirjoitti:

Jaaha, taas on haalittu kaikkea mahdollista elämään yrittäjätyön lisäksi ja sitten itketään kun apua ei saa ja siten haalitaan ilmaista. Onko ihmisiltä mennyt realiteettien taju siinä että yhtälö 5 lasta, iso lauma eläimiä, iso talo ja piha ja yrittäjyys on todella vaikea hoitaa kunnolla kahden työtätekevän aikuisen voimin. Mulle kaikki nyt heti -sukupolvi. Samaa sukupolvea itsekin mutta elämän puitteet on valittu olemassa olevien resurssien mukaan eikä tavoitella kaikkea ja kuuta taivaalta, elämä on ihan hyvää näinkin.

Itselläni myös suuriperhe, 5 lasta, eläimiä, iso koti, yrittäjyys ja lisäksi puutarha palsta. Osaan hyvin samaistua tuohon tilanteeseen eikä kyse ole siitä etteikö perhe pärjäisi tai että arki olisi liian raskasta. Nimenomaan ihmiset haalivat ympärilleen niitä asioita joista saa iloa elämäänsä.  Kyse on siitä ettei nykyään isovanhemmilla ole aikaa lapsen lapsilleen - lapsilla ei ole läheisiä isovanhempia.  

Kuinka monennen lapsen jälkeen sinä oivalsit, että nykyajan isovanhemmilla ei välttämättä ole aikaa, eikä kiinnostusta viettää kaikkea aikaansa jatkuvasti sikiävän lapsensa jälkikasvua hoitamassa?

Ja silti punkesit lisää jälkikasvua maailman, koska sinä nyt vaan haluat haalia ympärillesi niitä asioita jotka ilostuttavat sinun elämääsi. Haalia toki saa mitä vaan, mutta ei saa laskea sen varaan, että kyllä ne muut jeesaa, vaan pitää myös kyetä itse niistä haalimista selviytymään.

En minä ainakaan ymmärtänyt tuota edellistä viestiä siten että kaivattaisiin lapsenvahtia. Vaan että isovanhempia kaivataan elämään noin muutoin, ihan vain viettämään aikaa lasten ja lastenlasten kanssa ilman mitään vahtimisvelvoitetta. Ennen suku oli tiiviisti tekemisissä keskenään, nyt soitetaan pikaisesti ja nähdään joskus ja jouluna.

Tuollaista läheisempää suhdetta minäkin kaipaan. Oma isäni on alkoholisti, äiti mt-ongelmainen joka ei välitä kuin omasta navastaan. Miehen isä on kuollut ja äiti lähes tulkoon vuoden ympäri saaressa mökillä ja jonne me ei kovin helposti päästä koska ei ole venettä (tervetulleitä oltaisiin kuitenkin). Kaikki isovanhemmat ovat jääneet lapsille aika kaukaisiksi. Niin kuin suvut muutenkin, nähdään lähinnä hautajaisissa ja häissä muutaman vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

heti mulle kaikki nyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Txchvv kirjoitti:

Jaaha, taas on haalittu kaikkea mahdollista elämään yrittäjätyön lisäksi ja sitten itketään kun apua ei saa ja siten haalitaan ilmaista. Onko ihmisiltä mennyt realiteettien taju siinä että yhtälö 5 lasta, iso lauma eläimiä, iso talo ja piha ja yrittäjyys on todella vaikea hoitaa kunnolla kahden työtätekevän aikuisen voimin. Mulle kaikki nyt heti -sukupolvi. Samaa sukupolvea itsekin mutta elämän puitteet on valittu olemassa olevien resurssien mukaan eikä tavoitella kaikkea ja kuuta taivaalta, elämä on ihan hyvää näinkin.

Itselläni myös suuriperhe, 5 lasta, eläimiä, iso koti, yrittäjyys ja lisäksi puutarha palsta. Osaan hyvin samaistua tuohon tilanteeseen eikä kyse ole siitä etteikö perhe pärjäisi tai että arki olisi liian raskasta. Nimenomaan ihmiset haalivat ympärilleen niitä asioita joista saa iloa elämäänsä.  Kyse on siitä ettei nykyään isovanhemmilla ole aikaa lapsen lapsilleen - lapsilla ei ole läheisiä isovanhempia.  

Kuinka monennen lapsen jälkeen sinä oivalsit, että nykyajan isovanhemmilla ei välttämättä ole aikaa, eikä kiinnostusta viettää kaikkea aikaansa jatkuvasti sikiävän lapsensa jälkikasvua hoitamassa?

Ja silti punkesit lisää jälkikasvua maailman, koska sinä nyt vaan haluat haalia ympärillesi niitä asioita jotka ilostuttavat sinun elämääsi. Haalia toki saa mitä vaan, mutta ei saa laskea sen varaan, että kyllä ne muut jeesaa, vaan pitää myös kyetä itse niistä haalimista selviytymään.

En minä ainakaan ymmärtänyt tuota edellistä viestiä siten että kaivattaisiin lapsenvahtia. Vaan että isovanhempia kaivataan elämään noin muutoin, ihan vain viettämään aikaa lasten ja lastenlasten kanssa ilman mitään vahtimisvelvoitetta. Ennen suku oli tiiviisti tekemisissä keskenään, nyt soitetaan pikaisesti ja nähdään joskus ja jouluna.

Tuollaista läheisempää suhdetta minäkin kaipaan. Oma isäni on alkoholisti, äiti mt-ongelmainen joka ei välitä kuin omasta navastaan. Miehen isä on kuollut ja äiti lähes tulkoon vuoden ympäri saaressa mökillä ja jonne me ei kovin helposti päästä koska ei ole venettä (tervetulleitä oltaisiin kuitenkin). Kaikki isovanhemmat ovat jääneet lapsille aika kaukaisiksi. Niin kuin suvut muutenkin, nähdään lähinnä hautajaisissa ja häissä muutaman vuoden välein.

Mutta tarvitseeko siinä asua samassa asunnossa? Eikö Kaavilta löydy muita kuin nuoria ihmisiä? Yllättävää, jos näin on. Yleensä pienillä paikkakunnilla on paljonkin vanhuksia, jotka ihan mielellään silloin tällöin lukisivat satuja lapsille. 

Jos "vietät aikaa" kahdeksankuisen kanssa niin kyllä se lapsen vahtimista ja hoitamista on. Ei tuonikäisen kanssa mistään nobeleista keskustella teekupposen ääressä.

Ongelmahan tuossa on se, että perheen toiveet ja mummon toiveet pitäisi saada määriteltyä tarkasti. Äkkiä tulee skismaa, että ei toi nyt hoidakaan meidän lapsia jne...

Sinänsä hyvä ajatus ja varmasti löytyy mummoja, jotka pitäisivät tuollaisesta. Ei kaikki halua matkustaa ja harrastaa. Jos omaa sukua ei syystä tai toisesta ole tai se asuu kaukana, joku voisi hyvinkin tarttua tarjoukseen.