Muita joiden pienet lapset ei tunne isovanhempiaan?
Meillä lapset joista nuorempi 2kk. Ahdistaa, että vanhempikaan lapsi (2v) ei tiedä mitä mummo tarkoittaa. Miehen äiti asuu 60km päässä, kerran kuussa soittaa pojalleen ja kysyy HÄNEN kuulumisia. Käyvät kerran vuodessa kylässä. Mun äiti on kuollut jo 2010, isä pistääntyy kerran kuussa. Siskoni perhe ei pidä yhteyttä juurikaan, heitä nähdään muutaman kerran vuodessa.
En ole koskaan ollut mitään hoitoapua vailla, se olisi jo liian hyvää ollakseen totta. Ihanaa olisi, että lapsilla ei ole välittäviä aikuisia meidän vanhempien lisäksi elämässään. Ystävieni lapset omaavat hyvät tukiverkostot ja näiden isovanhemmat vaativat suorastaan lapsia hoitoon ja tekevät kaikkea mahdollista näiden kanssa.
Tasan ei käy onnen lahjat. :( kunhan purkauduin.
Kommentit (11)
Molemmat ollaan 24v. Ei vipata menojalka! Sitäpaitsi saan omaa aikaa kun tarvitsen, mies hoitaa tarvittaessa. Ja sama toisinpäin. Se nyt ei tässä ollut pointti.
Olisin niin mielelläni mummo!
Odotan sitä aikaa kovasti.
En ymmärrä sellaisia isovanhempia jotka eivät
rakasta täysillä lapsenlapsiaan.
Ymmärrän kyllä että välit vanhempiin saattaa olla huonot.
Mutta silti.....
Kuinka usein pidät otse yhteyttä sukuusi?
Vierailija kirjoitti:
Olisin niin mielelläni mummo!
Odotan sitä aikaa kovasti.
En ymmärrä sellaisia isovanhempia jotka eivät
rakasta täysillä lapsenlapsiaan.
Ymmärrän kyllä että välit vanhempiin saattaa olla huonot.
Mutta silti.....
Ei ole siitäkään kiinni miehen äidin kohdalla. Päinvastoin äidillä ja pojalla on oikeen hyvät välit, niin hyvät että poika lahjoittaa tälle rahaa vähintään joka toinen kuukausi kun ei meinaa pärjätä taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein pidät otse yhteyttä sukuusi?
Siskon kanssa soitellaan sillointällöin ja samoin isän.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein pidät otse yhteyttä sukuusi?
Jos osaa lukea, tämän näkee jo ap:n aloituksesta. Kaikki ei sit vaan osaa.
Oon pahoillani ap. 😕 En ymmärrä näitä tylyjen isovanhempien puolustelijoita. Ettekö muka itse haluaisi olla osa oman lapsenne lapsen elämää? Riittäisikö oikeesti pikainen soitto silloin tällöin? Onhan se nyt isovanhemmallekin menetys jos ei luo mitään suhdetta omaan lapsenlapseen. En osaa muuten lohduttaa kuin että hänenpä on tappio ja ehkä sun lapsille on parempi olla ilman kylmäkiskoista mummua.. oisko mitään tätiä, kummia tai varamummua joka voisi olla osa lasten elämää?
Anoppi kuollut ennen lapsen syntymää, appi osaa puhua vain päivän säästä mutta soittelee lapselle välillä (pitkä välimatka), mun isääl alkoholidementia ja nyt jo kuollut, mun äiti dementoitui lapsen ollessa ihan pieni ja nyt jo kuollut.
Lämmin kiitos äidin siskolle, ystävättärelle ja leskelle varamummoilusta ja pappailusta. Saadaan edes joku urheiluseuran joulunäytökseen, syntymäpäivälle ja kirjekaveriksi. Ja ennenkaikkea osaavat kertoa lapselle tarinoita mummostaan.1661
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein pidät otse yhteyttä sukuusi?
Siskon kanssa soitellaan sillointällöin ja samoin isän.
Kurja juttu, ymmärrän tunteesi. Onko sisarellasi lapsia? Onko niin, että miehen äiti on taloudellisesti niin heikoilla, että mieleen ei lastenlapset mahdu. Tulisiko isäsi pyydettäessä teille useammin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein pidät otse yhteyttä sukuusi?
Jos osaa lukea, tämän näkee jo ap:n aloituksesta. Kaikki ei sit vaan osaa.
No ei ilmennyt, kuinka aktiivisesti hän itse ottaa yhteyttä. Minulla on joitain sukulaisia, jotka odottavat kutsuja, eivätkä itse soita.
Miten vanhoja olette? Oletan että aika nuoria? Menojalka selvästi vipattaa liikaakin ja ilmaista hoitoapua olet vailla.