Lue keskustelun säännöt.
Liian suorasukainen miniä
24.10.2016 |
En tiedä miten suhtautuisiin tuoreeseen miniäkokelaaseen, sillä hänellä on ällistyttävä tapa töksäytellä asioita todella suoraan. Kävi meillä kylässä ja sain kuulla kuinka on hankalaa asua ensimmäisessä kerroksessa ja kuinka ikkunamme ovat kovin pieniä. Hän kertoi myös katsoneensa fb:stä meistä ja sanoi, etten näyttänyt yhtään fb kuvani näköiseltä.
Olin leiponut mokkapaloja kahvipöytään mutta hän sanoi olevansa laihiksella, joten ei ottanut kuin yhdestä mokkapalasta puolikkaan. Okei, ei siinä mitään mutta tyttö on kovin pieni ja hentoinen muutenkin.
Itkisinkö vai nauraisinko?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Onko miniäsi kovin nuori? Kuulostaa erittäin lapselliselta.
Meillä kävi vieras, aikuinen nainen, eka kertaa uudessa asunnossamme. Vieras asuu rivitalossa, eikä ole kertomansa mukaan koskaan asunut kerrostalossa. Heti rappukäytävässä hän ihmetteli suureen ääneen, miten kerrostalon rappukäytävä haisee niin ummehtuneelle. (??). Siellä ei haise yhtään millekään, mutta tälle totuudetorvelle ja tootiskolle se nyt vaan oli niin erilaista, niin hän sitten päätti sanoa että "ummehtuneelle."
Näytn uutta kattolamppuamme, joka mielestäni sopii erittäin hyvin yhteen muiden huonekalujen kanssa. Vieras ei sanonut ensin mitään. Katseli sitä ja huonetta aikansa ja totesi että "en mä kyllä tullaista ostais". Niin justiinsa. Kiitos tästä. HÄN ei ostais jotain, mutta mitäs se mulle kuuluu. Normaaliin käytökseen olisi kuulunut sanoa jotain kehuvaa tai edes myötäillä minun omia sanojani.
Tyyppi on sitä sietämätöntä tyhmyyden lajia, joka ei ollenkaan, vähääkään, ajattele mitä muut ajattelee hänen sanomisistaan. Hän vaan möläyttelee läpi elämän noita sammakoitaan.
No, ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu. Tämän voit todeta myös miniästäsi. Ehkä voit ottaa huumorilla nuo töksäytykset ja lohduttautua silä, että häntä tulee vielä elämä opettamaan, ettei kaikille ja kaikkalla pidä sanoa ihan sitä mitä mieleen juolahtaa.[/quote
Tyttö on 24v. Joten, ei ihan nuori enää. Kai mä sitten vaan naureskelen mutta ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytn uutta kattolamppuamme, joka mielestäni sopii erittäin hyvin yhteen muiden huonekalujen kanssa. Vieras ei sanonut ensin mitään. Katseli sitä ja huonetta aikansa ja totesi että "en mä kyllä tullaista ostais". Niin justiinsa. Kiitos tästä. HÄN ei ostais jotain, mutta mitäs se mulle kuuluu. Normaaliin käytökseen olisi kuulunut sanoa jotain kehuvaa tai edes myötäillä minun omia sanojani.
Niin tyypillistä naisen (ja hiuksiaan peilaavan miehen) käytöstä. Halutaan kehuja jostain Prisman himmelistä ja kun toinen sanoo mielipiteensä niin ei kelpaa! Pitäisi valehdella ettei toiselle tule pipiä sieluun.
Pitääkö teiltä vielä per*sekin pyyhkiä pumpulilla?
Onko aloittaja ns. tuputtaja? Miksi ihmeessä jotkut ihmiset kuvittelevat, että heillä olisi oikeus päättää toisten puolesta, mitä nämä suuhunsa pistävät?
Ihminen ei pysy hoikkana ja hentona, jos syö jatkuvasti herkkuja. Seuraavalla kerralla, kun poikasi ja miniäsi tulevat vierailulle, voit valita pöytään kevyitä ja terveellisiä syötäviä, esimerkiksi hedelmiä, pikkutomaatteja ja kasvistikkuja. Näin linjoistaan huolehtivan ei tarvitse kieltäytyä.
Omassa anoppilassani on aina tarjolla pöydät notkuen kaiken maailman rasvaisia sokeriherkkuja, vehnäleivonnaisia ja muuta epäterveellistä syötävää, jota olisi anopin mielestä tärkeää mussuttaa niin kauan, että oksennus lentää. Samalla, kun anoppi itse ahtaa herkkuja suuhunsa kaksin käsin, valittelee hän omaa lihavuuttaa ja sitä, kuinka laihdutus ei onnistu. Mistäköhän johtuisi? On toki kaunis ajatus, että haluavat tarjota syömistä, mutta pakkosyöminen ja tuputtaminen voi olla vieraalle tosi ahdistavaa.
Itsekin vituttaa kun on laihiksella ja sitten väkisin tuputetaan kaiken maailman leivonnaisia vaikka yrittää kohteliaasti kieltäytyä. En jaksa sitten selittää että kun on saanut katkaistua sen sokerihimokierteen niin ei halua pilata sitä "ottamalla vaikka ihan vaan vähän vaan, et sä siitä liho".
Ymmärrän, että harmittaa kun on leiponut eikä toinen edes maista, mutta ei siitä nyt tarvitse vetää kierroksia. Tuo kuitenkin teki sinulle mieliksi ja otti puolikkaan, vaikka ei olisi halunnut yhtään.
kaisu2 kirjoitti:
Onko aloittaja ns. tuputtaja? Miksi ihmeessä jotkut ihmiset kuvittelevat, että heillä olisi oikeus päättää toisten puolesta, mitä nämä suuhunsa pistävät?
Ihminen ei pysy hoikkana ja hentona, jos syö jatkuvasti herkkuja. Seuraavalla kerralla, kun poikasi ja miniäsi tulevat vierailulle, voit valita pöytään kevyitä ja terveellisiä syötäviä, esimerkiksi hedelmiä, pikkutomaatteja ja kasvistikkuja. Näin linjoistaan huolehtivan ei tarvitse kieltäytyä.
Omassa anoppilassani on aina tarjolla pöydät notkuen kaiken maailman rasvaisia sokeriherkkuja, vehnäleivonnaisia ja muuta epäterveellistä syötävää, jota olisi anopin mielestä tärkeää mussuttaa niin kauan, että oksennus lentää. Samalla, kun anoppi itse ahtaa herkkuja suuhunsa kaksin käsin, valittelee hän omaa lihavuuttaa ja sitä, kuinka laihdutus ei onnistu. Mistäköhän johtuisi? On toki kaunis ajatus, että haluavat tarjota syömistä, mutta pakkosyöminen ja tuputtaminen voi olla vieraalle tosi ahdistavaa.
Poikani on kertonut, että tyttö on todella allerginen monille kasviksille ja hedelmille ja varmistin vielä, että tavalliset leivonnaiset kuitenkin käyvät. Ihan varta vasten leivoin jotakin sellaista minkä luulin olevan sopivaa. Siksi olinkin pienesti yllättynyt.
Onko miniäsi kovin nuori? Kuulostaa erittäin lapselliselta.
Meillä kävi vieras, aikuinen nainen, eka kertaa uudessa asunnossamme. Vieras asuu rivitalossa, eikä ole kertomansa mukaan koskaan asunut kerrostalossa. Heti rappukäytävässä hän ihmetteli suureen ääneen, miten kerrostalon rappukäytävä haisee niin ummehtuneelle. (??). Siellä ei haise yhtään millekään, mutta tälle totuudetorvelle ja tootiskolle se nyt vaan oli niin erilaista, niin hän sitten päätti sanoa että "ummehtuneelle."
Näytn uutta kattolamppuamme, joka mielestäni sopii erittäin hyvin yhteen muiden huonekalujen kanssa. Vieras ei sanonut ensin mitään. Katseli sitä ja huonetta aikansa ja totesi että "en mä kyllä tullaista ostais". Niin justiinsa. Kiitos tästä. HÄN ei ostais jotain, mutta mitäs se mulle kuuluu. Normaaliin käytökseen olisi kuulunut sanoa jotain kehuvaa tai edes myötäillä minun omia sanojani.
Tyyppi on sitä sietämätöntä tyhmyyden lajia, joka ei ollenkaan, vähääkään, ajattele mitä muut ajattelee hänen sanomisistaan. Hän vaan möläyttelee läpi elämän noita sammakoitaan.
No, ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu. Tämän voit todeta myös miniästäsi. Ehkä voit ottaa huumorilla nuo töksäytykset ja lohduttautua silä, että häntä tulee vielä elämä opettamaan, ettei kaikille ja kaikkalla pidä sanoa ihan sitä mitä mieleen juolahtaa.