Lapseni kummi ilmoitti ettei aio ostaa synttärilahjaa

Lapsella on neljä kummia sillä varsinaisilla kummeilla on puolisot.

Ja kyllä, tämä kyseinen henkilö piti itsestäänselvänä että hänestä tulee kummi.

En pidä ketään lahja-automaattina, puhun tässä käytöstavoista.

Olen muistanut lapsen kummeja viime jouluna juustokassilla sekä joulukukalla, samoin ystävänpäivä/pääsiäis jne kortit mitä vuoden aika tähän asti on ollut.

Pitäisin ihanana sitä että lahjan sijaan leikkisi/tekisi jotain lapsen kanssa mutta siihen ei haluja.

En ikinä itse kehtaisi mennä kunmilapseni juhliin ilman että veisin jotain, voihan se joku olla esim itse tehty kortti jossa lupaa viedä lapsen vaikka puistoon/hiihtämään/luistelemaan/jätskille tms. Mutta tässä kyse oli siitä että soitetaan tämä puhelu jotta voidaan sitten tulla tänne ilman ihmettelyjä.

Jos tämä tekee musta ahneen ja inhottavan niin selvä, mutta en voi kieltää etteikö tämmöinen minua loukkaisi, sillä kyseessä on ystäväni tai henkilö jota olen pitänyt ystävänä.

Ap

Hei kuule, tuntuu varmaan kurjalta, jos kaverisi ei ole ihan niin omistautunut kummi kuin ajattelit. Hän kuitenkin tulee juhliin ja soitti, ettei voi tuoda lahjaa. Oma ensimmäinen lapsi on itselle ihan ihmeellinen, mutta oman välittömän lähiperheen ulkopuolisille ihmisille vähemmän ihmeellinen, valitettavasti tai onneksi.

Toisten rahatilanteesta ei tiedä, voi olla, että heillä ei todella ole yhtään rahaa. Joku muukin taisi jo kirjoittaa, että on liikaa odotettu, että kummi lopettaisi tupakoinnin ostaakseen lahjoja.

Eiväthän kummin antamat lahjat rahaa vaadi! Lapsen puolesta voi rukoilla ilmaiseksi, tilaisuudessa voi esimerkiksi vetää rukouksen koko juhlaväelle ja yhdessä pyytää siunausta lapsen elämään. Voiko olla sen suurempaa lahjaa kuin Jumalan rakkaus, joka kasteen kautta lapselle on annettu!

No onpa jotenkin ihmeellisiä vastauksia täällä. Tai sitten meidän ystäväpiirissä vaan toimitaan tosi erilailla.

AP, mielestäni et ple syyttä loukkaantunut. Se lahjan antaminen, varsinkin juuri 1-vuotislahjan antaminen on ikään kuin fyysinen ele kertomaan siitä, että kummilapsi (ja hänen perhe) on ollut mielessä ja täällä ollaan oltu ja tullaan olemaan hengessä mukana. 

Sen lahjan ei oikeesti tarvitse olla ollenkaan kallis, siis ihan vaikka joku pieni kirja/lelu tai vaikka joku vaate. Jotakin vaan, jolla näyttää perheelle, että lapsi on ollut ajatuksissa.

Tuntuu tosi oudolta, että täällä tuntuu ihmisiä raastavan lahjan antaminen ystävän perheen lapselle. Missä on antamisen ilo? Joku tuolla fiksuna kysyikin, että mitä lahjoja itse olette antaneet kummeille vuoden aikana. Pitääkö tosissaan aina laskea, että itsekin saa vastineeksi jotakin kun pari euroa johonkin lahjaan laittaa? Missä on pyyteetön lähimmäisen rakkaus?

Ap, se, että ystäväsi ei ole voinut edes euron palloa ostaa lapselle lahjaksi ensimmäisen syntymäpäivänsä kunniaksi kertoo vaan sen, että ei ole ollut paljon mielessä teidän lapsi hänellä. Tai jos näitä vastauksia lukee, niin olet vain outo niinkuin minäkin kun ajattelen, ettei lahjojen anto ole kaupankäyntiä sen kanssa mitä itse saa palkaksi.

Vierailija kirjoitti:

Voivathan he rukoilla teidän yhteisessä tilaisuudessanne ja vaikka opettaa leikkisästi, missä Jeesus on (osoitetaan taivasta).

Sehän juuri on kummien tehtävä. Minun lapsellani on kolme kummia. Sanoin pyytäessäni heitä, että jos he haluavat toteuttaa kristillistä tehtävää ja viedä lasta vaikka kirkkoon tai antaa kristillishenkisiä kortteja tms. niin ihan saavat niin tehdä. Olen sanonut joka kerta, että lapselle ei tarvitse ostaa lahjoja, ei ensimmäistäkään. Minun ainoa toivomukseni oli ja on yhä edelleen, että kummit ovat osa lapsen elämää. Siinä on ihan tarpeeksi se, että käydään kylässä puolin ja toisin, niin että tiedetään, kuka on kyseessä. Ei tarvitse erikseen lapsen kanssa leikkiä tai viedä tapahtumiin tai ottaa yökylään tai hoitaa.

Minun omat kummini olivat sellaisia kyläilykummeja, vanhempieni työkavereita, ja minusta oli tosi mukavaa vain istuskella ja kuunnella, kun aikuiset juttelivat, ja kaataa kahvia kuppeihin ja leikata pullaa pöytään jne. Kuulostaa varmaan teistä tosi tylsältä. Useimpina jouluina sain joululahjankin, mikä oli semmoista ekstraa. Olen heidän kanssaan edelleen tekemisissä.

Oman lapseni kummit eivät valitettavasti ymmärrä, että minua ahdistaa se, että ostelevat lapselleni lahjoja. Lapsi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä lahjojen arvoa. Hänelle on tosi ihanaa, että on juhlat ja hienot vaatteet ja kakku ja kukkia maljakossa ja tulee vieraita. Jos siihen tulee vielä lahja, niin se on ihan huippua. Se alkaa ahdistaa, kun niitä lahjoja tulee kaksikymmentä, vaikka osa kutsutuista on tosi köyhiäkin. Lapsikaan ei jaksa enää innostua viidennen lahjan jälkeen.

Kaikkein paras lahja olisi se, että tulee juhlaan ja juttelee lapsen kanssa.

Ystäväsi oli kohtelias, kun ilmoitti sinulle tilanteestaan. Meidän lapsen kaksi kummia eivät ole muistaneet 4-vuotiasta tytärtämme ollenkaan, ei syntymäpäivinä, eikä jouluina. Ei se lastamme haittaa, sillä ei hän muista kummejaan, eikä osaa lahjoja kaivata. Itse vähän harmittaa, kun tuli valittua tuolaiset kummit, lahjat ovat yhdentekevät, mutta pieni muistaminen olisi kiva, vaikka ihan perinteinen postikortti.

Minunkin omat kummini olleet vanhempien sisaruksia ja on ollut juuri tuo kyläilykulttuuri ja synttäri- ja joululahjat. Itsestä tuntuu että nykyajan odotukset on kovat kun lasta pitäisi olla viemässä tapahtumiin ja olla leikkikaverina ja sitä ja tätä.. minulla on 4 kummilasta ja mielelläni olen heidän elämässään. Kuitenkin minusta on oltava myös tasapuolinen ja kaikki pitää sitten tehdä neljään kertaan kun näitä ehdotuksia tulee minne voisi mennä lapsen kanssa. Lahjoja ostan mielelläni ja valitsen ne yksilöllisesti jokaisen lapsen kohdalla.

Siis mitä hemmettiä, missä kohdassa AP sanoi että pitää lopettaa tupakointi jotta voi ostaa juuri hänen lapselleen lahjoja? Pointti oli että jos on halunnut kummiksi lapselle mutta ei ole varaa ostaa synttärilahjaa vaikka vitosella niin ei sillon ole varaa tupakoida/ei pidä lupautua kummiksi!

Ihan ihme sakkia täällä! Mistään ei saisi sanoa/suuttua vaan aina pitäisi ymmärtää toisten loputonta rahapulaa ja itsekkyyttä!

Ap ei kyllä saa mitään hyvää aikaiseksi suuttumalla ja loukkaantumalla.

Onneksi mun kummilasten vanhemmat eivät ole ehdotelleet mitään tapahtumiin viemistä - hyvä että saan omia lapsia joskus vietyä jonnekin.

Jos kummiksi suostuu niin kyllä ihan minimi on jotenkin muistaa varsinkin kun tänä päivänä harvoin lapsen kanssa tehdään jotain konkreettista.

On varmaan nyt tyhmä kysymys ja vähän ot, mutta miksi, oi miksi, liitätte lapsenne seurakuntaan kasteen kautta? Ketjun perusteella kummien päätehtävä tuntuu olevan lahjojen tuominen, kun oikeasti heidän roolinsa pitäisi olla kristillisen kasvatuksen tukeminen. Tehkää omat perinteenne, pitäkää uskonnottomia nimijuhlia ja häitä. En ymmärrä, miksi pappi ja jeesus pitää saada paikalle jos ette muutenkaan käy kirkossa tai rukoile. Kaavoja ja tekstejä uskonnottomiin tilaisuuksiin löytyy netistä ja puhujia saa tilattua paikalle ilman uskontoakin. Antaa lapsen sitten isompana päättää, liittyykö uskonnollisen ryhmän jäseneksi vai ei.

Onko tämä kummi miten kokenut vauvojen hoitaja? Rahan sijaan voisi hyvin tarjoutua viettämään yhteistä aikaa lapsen kanssa ja lapsen ollessa vähän vanhempi, se onnistuukin helpommin. Mutta juuri vuoden täyttänyt lapsi on vielä tosi pieni ja jos ei ole kokemusta noin pienistä, voi olla turhan iso kynnys tarjoutua hoitamaan lasta ilman tämän vanhempia. Ei kokematon tiedä miten tuon ikäisten kanssa ollaan ja mitä noin pienten kanssa voi tehdä. Sitä kummin ja lapsen välistä yhteistä aikaa tavallisia vierailuja enempää ei ehkä kannata odottaa tai pyytääkään ennen kuin muutaman vuoden päästä, kun lapsi on jo sen verran iso, että osaa puhua, kävellä ja myös ymmärtää ohjeita.

Minusta kummi ei tässä epäkohteliaalta vaikuta, koska hän kuitenkin kertoi tilanteesta etukäteen ja haluaa tavata lasta. Jossain vaiheessa myöhemmin ap varmaan voi kertoa, ettei odota kummeilta kalliita lahjoja, mutta ei tällaista voi olettaa toisen tuosta vaan tietävän. Jotkut ihmiset kun nimenomaan eivät halua mitään parin euron halpiskrääsää nurkkiin pyörimään, vaan toivovat että vähävaraiset ystävät saapuisivat juhlaan mieluummin ilman lahjaa.

Ja kyllä sitä joskus voi rahat olla tosiaan niin tiukalla, ettei todella ole varaa edes muutaman euron lahjaan. Monesti juhliin osallistuminen edellyttää muutakin rahaa kuin pelkän lahjan verran. Esim. pk-seudulla julkisilla juhliin meneminen Vantaalta Helsingin puolelle maksaa lähes kympin jo matkalippujen muodossa. Kymppi puolestaan voi varattomalle olla todella iso lovi viikon ruokabudjettiin. Tässä tapauksessa kummi kuitenkin haluaa tulla käymään ja tavata kummilastaan.

No, en loukkaantuisi äitinä tuosta. Ihan sama, ei se 1-vuotias mitään edes tajua/ muista. 

Toisaalta, itsekkin kummina, ei olis koskaan pokkaa mennä kummilapsen synttäreille ilman pientä muistamista. Meitä on moneen junaan, toiset nyt on vähän heikkolahjaisempia. 

Huomaan että keskustelu on mennyt enemmänkin kummiuteen keskittyväksi, mitä sillä on väliä onko se kummi, täti vai kaveri ketä olisi tulossa tyhjin käsin syntymäpäiväjuhlille? Lahja tai vähintään onnittelukortti kuuluu asiaan, mutta hinnalla ei ole väliä. Mutta kuulostaa kyllä kummalliselta että soittaa vain kertoakseen ettei tule antamaan lahjaa.

Itse sain ensimmäisen kummilapsen vain vähän aika sitten, ja ole pohtinut ja lukenut paljon kummiuteen liittyviä asioita viimeaikoina. Olen ehdottomasti sitä mieltä että kummiudesta tulee kieltäytyä jos ei oikeasti tahdo olla kummi, jos muistamiset ja yhteinen ajanvietto koetaan jo etukäteen vain rasitteena. Olen esimerkiksi miettinyt jo että kuinka moneen kummilapseen minulla on resursseja, niin ajallisesti kuin varaakaan. Olen mielummin se ihana kummitäti kahdelle joka muistaa merkkipäivinä, ottaa syyslomalla viikonlopuksi yökylään ja vie kahviloihin, kuin kymmenelle se kummi jolla ei ole aikaa eikä rahaa panostaa kummilapsiin. Harva vanhempi haluaa lapsilleen kummia joka on vain lahja-automaatti, vaan aikuisen joka saa lapsen kokevan itsensä erityiseksi.

Jos huono raha-tilanne yllättäisi juuri ennen kummilapseni 1v synttäreitä, niin ettei edes siihen yhteen sukkapariin, yhteen isoon ilmapalloon tai hiusrusettiin olisi rahaa (tai mihinkään muuhun alle 5e lahjaan) olisin varmaankin keksinyt jotain muuta kuin soittanut ja kertovani tulevani ilman lahjaa. Esimerkiksi tehnyt lahjakortin ja luvannut viedä lapsen sirkukseen kun tämä on isompi, ja perustellut sillä että silloin lapsi osaa jo nauttiakin syntymäpäivälahjastaan. Ja sitten pitänyt kiinni tästä lupauksesta kun se tulee ajankohtaiseksi. Toisaalta, jos ei mitään selkeää syytä äkilliselle rahapulalle (iso yllättänyt remontti, sairaus) niin kyllä kummilapsen syntympäiviin olisi pitänyt osata varautua ja alkaa vaikka säästämään 1e kuukaudessa muutamaa kuukautta aikaisemmin.

jos ei rahaa ole niin kiva lahja olisi vaikka lahjakortti "vien sinut leikkipuistoon" ja myös tehdä niin.

Kummin tehtävä on kristillisessä kasvatuksessa tukeminen, ei lahjat.

Sinä olisit voinut sanoa kummille, että olisi mukavaa, jos lapsi saisi syntymäpäiväkortin muistoksi ensimmäisestä syntymäpäivästään, tällä tavalla kummit huomioisivat kummilapsensa juhlapäivän kuitenkin. Näitä ihan ensimäisten vuosien kortteja on tapana säilyttää ja isompana lapsi voi ihmetellä, miksi X-kummilta ei ole korttia ollenkaan.

eipä minunkaan pojan kummit pahemmin ole poikaa muistanut. muutama vain on lahjoja tuonut mut ymmärrän ettei ole varaa. ja he ovat silti aina käyneet onnittelamassa. eteenkin kun nyt kaksi naista kummitädeistä odottaa vielä omaa vauvaa nii pitäähän niillä rahat jäädä omaa vauvaa varten

Mulle kummilapset (5) on niin suuri ilo että mielelläni ostelen paketteja jouluksi synttäreiksi kesän alkuun ja ulkomaanmatkoilta. Ne on mun lempi-ihmisiä Tässä maailmassa paljon ajattelen heitä ja perheittensä puolesta Rukoilen iltarukokuksessa. Välillä käydään yhdessä särkänniemessä.

Kuulisin muuten mielellään sitten että tulivatko oikeasti ihan tyhjin käsin, vai oliko tuo puhelu vain siitä ettei mitään kallista lahjaa ole varaa ostaa. Jos siis tuovatkin ainakin syntymäpäiväkortin tai jopa jonkun ihan pienen lahjan :)

Minulla on myös tuo osallistuminen lapsen elämään hiukan ahdistavaa.. itselläni ei ole perhettä ja luulen että yhden kummilapseni äiti ajattelee että minulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Käyn päivätöissä (tunti työmatkaan per suunta) ja luonnollisesti hoidan kaikki kaupassakäynnit siivouksen ym normijutut aina itse sinkku kun olen. Muutama liikunta- ym harrastus ja aika paljon kavereitakin minulla on (yöelämässä en juurikaan käy, keikoilla kyllä). Sitä aikaa ei vaan ole säännöllisesti varattavissa juuri heidän lapselleen. Asuvat vielä toisella puolen kaupunkia jonne matka kestää tunteroisen julkisilla.

Kuten tuossa aiemmin joku kysyi: minulta ei kysytty miten osallistuisin lapsen elämään kummiuden johdosta. Mielestäni se peruslahjat ja koko perheen tapaaminen silloin tällöin on riitettävä. En vain voi enkä halua osallistua kasvatukseen enkä olla myöskään säännöllinen viihdyttäjä. Odotan kyllä aikaa että lapsi on tarpedksi vanha että pärjätään puhumalla ja voidaan sitten joskus käydä jossakin yhdessä kahdestaan. Tällä hetkellä en uhmiksen kanssa lähde selviytymään..