Miten on suhtauduttu työnhaussa?
Teihin alle kolmekymppiset tai sitä lähentelevät naiset työnhaussa? Minulla yksi lapsi jonka kanssa olin kotona kolme vuotta ja seuraavakin jo mielessäni. Olen kyllä ajatellut olla kaikkien mahdollisten jälkeläisteni kanssa sen kolme vuotta kotona ja nyt minusta tuntuu, ettei minua varten ole olemassakaan työpaikka joka ei ajattelisi niin ettei minua kannata ottaa. Olen hakenut paljon töitä ja jokaisessa haastattelussa viimeistään on kyselty perhesuhteista ja sitten onkin jo pudonnut hakijoiden joukosta! Onko niin, että jos naisihmisenä haluat lapsesi pitkillä ikä-eroilla maailmaan, etkä vuoden välein kaikki kolme, on vaihtoehtosi joko syrjäytyä työelämästä kokonaan tai jättää lapset tekemättä?
Minulla on työpaikka, mutta tosi huono ja pienipalkkainen. Ei ollenkaan ajatellutkaan, että lapsen tultua, minun urakehitykseni olisi siinä, jäädä tänne lopuksi iäkseni!!
Niin kai se onkin, mutta onhan lapseni joskus sitten isoja eivätkä enää tarvitse läsnäoloani kotona, miten minun käy kun tulen ikä-ihmiseksi eikä minulla ole kunnon työpaikkaa josta eläkkeeni kartuttaisin...sitä ei kotiäitiys lopunelämää oikein tee.
Miten muut " vannoutuneet kotiäidit" ja kolme lapsen vanhemmat olette ajatelleet loppuelämänne?
Onko muut kokeneet asian laidan näin? Miten olette näihin perhe-suhde kyselyihin vastanneet? Onko teidät silti valittu, vaikka " hommat" olisivat vasta kesken tai edessä?
Kommentit (8)
kun olin palaamassa hoitovapaalta ja minulla oli yksi 2-vuotias lapsi. Olin varautunut siihen, ettei minua kukaan palkkaisi, kun olisin potentiaalinen toisen lapsen tekijä. Tämän työpaikan haastattelussa minulta ei kysytty perhesuunnitelmistani, lähinnä oltiin kiinnostuneita siitä, miten järjestäisin lapseni hoidon, jos hän sairastuu. Eli kyllä näköjään on niitäkin työnantajia, jotka uskaltavat ottaa myös lapsentekoiässä olevia näisiä töihin. Älä lannistu!!
Ihan ystävällismielisesti saanko udella mikä on " akateemisesti koulutettu alalla, jonne vain parhaista parhaimmat pääsevät opiskelemaan."
Olen itsekin akateemisesti koulutettu ja minä olen enemmänkin sitä mieltä että yliopisto opiskelijaksi pääsee jokainen joka jaksaa vaan lukea tarpeeksi paljon pääsykokeisiin. Luovuutta vaativat alat on tietysti asia erikseen.
Minä olen ihan tavallinen KTM.
Mutta tästä ei minun mielestäni voida syyttää työnantajia, vaan suomalaista lainsäädäntöä että äidillä on se kolme vuotta oikeus olla kotona. En itsekään haluaisi palkata henkilöä joka suurella todennäköisyydellä olisi vuoden-pari sisällä jäämässä kotiin vuodeksi ainakin, ja tilalle pitäisi taas etsiä joku myy. Joskus laskin viimeisimmän äitiyslomani kustannuksia työnantajalle ja pääsin päälle 100 000 euron...
Tässä asiassa mielestäni tämä suomalaisen naisen hinku erityisoikeuksiin on kääntynyt itseään vastaan. Jos meillä ei olisi pitkiä äitisylomia ja hoitovapaita, naisten asema työmarkkinoilla olisi aivan toinen. Tiedän ulkomailta tapauksia, joissa mm. nainen joka on ilmoittanut olevansa raskaana palkataan vakituiseen työsuhteeseen, koska tiedetään että hän ei kuitenkaan jää pitkäksi aikaa kotiin. Suomessa harvoin näin on käynyt...
Helppo tietenkin kommentoida, itse sain vakituisen työpaikkani esikoisen ollessa vajaa kaksi. Tosin työhaastattelussa ei ollut perheestä puhetta (eikä saisi ollakaan!), joten työnantajalla ei ollut aavistustakaan että toista lasta jo mahdollisesti suunnittelin. Olin juuri saamassa käteeni akateemisen loppututkinnon alalta johon on hyvin vaikea päästä opiskelemaan, ja muutenkin vaativa. Ja vuosi sitten kokeeksi hain uutta työpaikkaa vaikka olin äitiyslomalla, olisin senkin saanut (työnantajan mielenkiinto tosin kasvoi kun kerroin että lapsi oli jo toinen).
Joten jos sinulla on juuri oikea osaaminen hommaan on se saatavissa vaikka lapsia olisi. Mutta jos olet kahden parhaan joukossa, ei yhden lapsen äidillä ole saumoja. Ja vinkkinä, äla koskaan mainitse lapsesta työhaastattelussa. Jos kysyvät niin vastaa että ne on hankittu jo hyvissä ajoin ja nyt on työnteon aika (siihen tyyliin että haastattelija muistaa että siitä ei ole lupa kysyä).
Mutta jos olet kotona seuraavan kahdeksan vuoden aikana esim. 6 vuotta lapsia hoitamassa, ei todellakaan ole yhtään työnantajaa kuka sinut haluaisi palkata.
" Mutta jos olet kotona seuraavan kahdeksan vuoden aikana esim. 6 vuotta lapsia hoitamassa, ei todellakaan ole yhtään työnantajaa kuka sinut haluaisi palkata."
Nyt ilmestyi jo toinen jolla tutkinto alalta johon " todella" vaikea päästä opiskelemaan. Tai " parhaista parhaimmat" pääsee. Mitä nämä alat on?
Olen itsekin akateeminen ja olisi hauska tietää kuulunko " parhaista parhaimpiin"
Nyt saan tietty vihat niskaan, mutta älä ap ota niin tosissaan noita " Mutta jos olet kotona seuraavan kahdeksan vuoden aikana esim. 6 vuotta lapsia hoitamassa, ei todellakaan ole yhtään työnantajaa kuka sinut haluaisi palkata." Tosiaan ei ole niin kamalan paljoa edes olla kotona 6v lasten kanssa. Moni työnantaja arvostaa ja pitää plussana sitä että lapset on tehty ja hoidettu eivätkä laske sitä kauaa olet kotona ollut.
Luulen että nämä parhaista parhaimmilla aloilla olevat ovat aika junnuja.
Olet oikeassa, olisi pitänyt kirjoittaa " ei varmaankaan ole montaakaan työnantajaa" . Mutta pointti oli se että työnantajan kannalta se on huonoa bisnestä palkata vakituiseksi joku joka on sitten vuosia poissa.
Minun alallani (ICT), ei yleensä äitiys- ja hoitovapaalaisten tilalle saa palkata ketään vakituista, joten vaihtoehtona on koittaa saada määräaikainen (ei hakijoita, kukaan ei halua määräaikaiseksi kun vakkaritöitäkin on muualla tarjolla), tai palkata siksi aikaa konsultti, joka veloittaa huomattavasti suuremman summan kuin äitiyslomalaisen palkka.
Lisäksi työn oppiminen kestää helposti puolikin vuotta, ennen kuin kunnolla osaa tehdä tuottavaa työtä. Joten jos vuoden työssäolon jälkeen jää vuosiksi vapaalle, niin kyllä se on työnantajalle aikalailla takkiin.
Enkä kommentoinut sitä että olisi ollut 6 v kotona ennen kuin töitä hakee vaan sitä että jos työnantaja tietää että suunnittelet vuosien kotonaoloa sen jälkeen kun työnantaja on ottanut sinut vakituiseksi, niin siihen ei varmaan hinkua ole. Tuskin kotona tehty lastenhoito on este siinä vaiheessa kun kaikki lapset on jo tehty ja hoidettu ja hakee töitä.
Tuosta valmistumisesta, olen korkeakoulutettu, linjalleni pääsee vuosittain vain 10% pyrkijöistä ja tutkinto on arvostettu (tosin ei se nyt lopulta niin erikoinen ole, eipä tuota ehkä olisi tarvinnut mainita). Enkä mielestäni ole junnu, 30 v ja kahden lapsen äiti, työelämässä enemmän tai vähemmän mukana vuodesta 98.
Ymmärsin siis niin, että ne jotka saa ensin lapset ja on niiden kanssa kotona ja sitten vasta menee työelämään eivät saa koskaan mitään töitä..
Monet kuitenkin saa lapsia esim. opiskelujen loppuvaiheessa ja ovat lasten kanssa kotona. Jos sitä saa kaksikin lasta ja on molempien kanssa kotona 3v niin äkkiä sitä tuli oltua kotona 6v.
Mutta tarkoititkin siis sitä että työnantaja ei helpolla palkaa jos meinaa jäädä pois moneksi vuodeksi. Siinä olen samaa mieltä!
Mukavaa viikonloppua!
etsin juuri kaltaistasi äitiä haastateltavaksi lehtijuttuun, olisitko halukas kertomaan tarinasi muillekin?
Ota yhteyttä jos kiinnostuit niin kerron lisää!
schazalmartin@netcourrier.com
Mä hainvakituista työtä ekan lapsen jälkeen ja vuoden yrittämisen jälkeen luovutin. En saanut työtä.
Olen akateemisesti koulutettu alalla, jonne vain parhaista parhaimmat pääsevät opiskelemaan. Olen valmistunut loistavin arvosanoin ja työkokemusta löytyy 5 vuotta.
Kävin varmaankin kymmenen eri tehtaan joihtajan haasttattelussa (suuria suomalaisia yrityksiä). Jokaisessa haastattelussa sain kehuja kokemuksestani ja pätevyydestäni, mutta...
Lopuksi jokainen johtaja sanoi " teet kohta kuitenkin toisen laksen ja me ei haluta äitiyslomalaisia" .
Järkyttävää!! Sanomattakin on selvää, että näihin yrityksiin en enää koskaan hae. Minun ratkaisuni oli se, että tein toisen lapsen enkä mennyt vanhaan työhön siinä välissä.
Nyt olen 30-kymppinen kahden lapsen äiti ja toivottavasti työnantajien mielestä " lapset tehnyt hyvä rekrytoitava" .
Kukapa tietää vaikka lapsiluku vielä koeajan jälkeen lähtisi kasvamaan....