Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä jo vainoamista? (kaverisuhde)
Minna
21.10.2016 |
Kuvitellaan että nimeni on "Minna" ja tämä keskustelu koskee kaveriani "Pirjoa" ja hänen miestä "Perttiä" He ja heidän kaksi lastaan on melko tavallinen ja tylsä perhe, joka ei tee koskaan mitään. Pirjo käy tällä hetkellä työkkärin työharjoittelussa ja mies satunnaisesti raksahommissa. Molemmat on +30 vuotiaita, ja lapset kouluikäisiä. Pertti on luonteeltaan hiljainen jörö, jos heidän luonaan käy, pääsee tämän suusta ehkä joku "örrr" mikä tarkoittaa Pertin kielellä "moi" sitten hän vetäytyy yleensä autotalliin/varastoon tai pelaamaan tietokonetta yläkertaan. Eikä puhu koko aikana mitään. Jälikikäteen saan kuulla, että Pertistä oli mukavaa että kävimme kylässä.
Pirjo on ihan tavallisen oloinen, ehkä vähän yksinkertainen mutta leppoisa nainen ja hyvä äiti. Pirjo on kova leipomaan, ja heillä on aina kakkua kun tulen käymään. Myös Pertin ja Pirjon pienet lapset ovat innoissaan kun joku tulee kylään, eikä Pirjon kanssa keskustelusta meinaa tulla mitään kun lapsilla on niin paljon kerrottavaa ja näytettävää (uudet lelut/koulujutut yms) kun en ole käynyt kylässä kuukausiin. Pirjo on "psyykannut" lapsiaan koko edellisen viikon että MINNA tulee kylään!!! Minnan nimi on myös kirjoitettu seinäkalenteriin sydänten kera. Leipominen on aloitettu jo eilen, ja lapset on koristellut koko päivän kakkua ja käynyt katsomassa ikkunasta 5min välein, milloin Minna tulee kylään. Jouluisin yms leivoksiin kuten pipareihin on kirjoitettu Minnan nimi.
(osa 1/2 jatkuu)
Kommentit (59)
Jostain syystä tämä tarina piristi päivää. OlI sen verran hauskasti kirjoitettu
Aplle tietenkin kurja juttu. Kyllä minua ahdistaisi jo sekin, jos joku jatkuvalla syötöllä ajelisi kotini ohi ja kyyläisi. Ja laittelee tästä vielä jotakin viestejä! Toisaalta ei näytä tajuavan itse, että toimii arveluttavasti, kun noin avoimesti siitä raportoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tulee mieleen, että olet hänelle se bestis. Ja koska hänellä on ollut aina aikaa, niin hän kuvittelee, että muillakin on. Ja että bestisten kanssa ollaan samalla tavalla kuin yläasteellakin, eli noin suurin piirtein 24/7. Hän siis vain odottaa päästäkseen seuraasi ja kuvittelee sinun odottavan samalla tavalla
no onhan tuo hieman erikoista. Tulee mieleen missä ihmeen kaupassa olet töissä jos joku voi tulla pällistelemään sinne? EI kuulosta ainakaa ruokakaupalta? Josain Stokmannilla? Sano ihan suoraan että voisitko vähentää sitä työpaikalla vierailua vaikka kun pomo ei tykkää. Ja lopeta kokonaan kyläily niin kyllä se siitä ajan kanssa löytää toisen uhrin.Elä vastaa viesteihin ennen kuin pitkän viiveen jälkeen, sano että olet ollut hieman väsynyt ja rasittunut viime aikoina.
Vierailija kirjoitti:
No erikoiselta tuo vaikuttaa, mutta varmaan Pirjo ja perheensä aidosti ajattelevat ilahduttavansa sua. Ihmiset voi olla vähän yksinkertaisia. He kuvittelevat piristävänsä työpäivääsi käymällä siellä kaupassa sua moikkaamassa.
Sinä voit aina sanoa olevasi kiireinen, niin töissä kuin kotonakin, eikä ole mikään pakko vierailla. En ehdota, että sanot mitään muuta, jos et osaa loukkaamatta sanoa. Vain, että sulla on nyt tosi kiire, niin kotona kuin töissäkin.
Tuo vaatteiden ja hiustyylien matkiminen kuulostaa sun vainoharhalta. Ja vaikkei olisikaan, mitä väliä? Vapaa maa leikata hiukset ja valita vaatteet.
Ei ole mitään vainoamista, todellakaan. Pirjo on hyväuskoinen hölmö, joka luulee, että hän ja perheensä ilahduttavat huomionosoituksillaan teitä. Toisenlaisia persoonia voisivat ilahduttaakin. Teillä ei vaan natsaa yhteen.
Samaa ajattelin. Olen itse sellainen, että pienet huomionosoitukset, lahjat yms ilahduttavat, mutta olen saanut huomata, että kaikilla ei näin ole. Kyllähän siitä ikävä tunne jää, kun itse on luullut piristävänsä toisen päivää, ja hän vaan haluaa sinusta eroon. Onneksi on samanhenkisiä ystäviä. ❤
Ne muut ovat sitten saaneet jäädä, ja varmaan ovat siitä iloisia.
Vierailija kirjoitti:
No erikoiselta tuo vaikuttaa, mutta varmaan Pirjo ja perheensä aidosti ajattelevat ilahduttavansa sua. Ihmiset voi olla vähän yksinkertaisia. He kuvittelevat piristävänsä työpäivääsi käymällä siellä kaupassa sua moikkaamassa.
Sinä voit aina sanoa olevasi kiireinen, niin töissä kuin kotonakin, eikä ole mikään pakko vierailla. En ehdota, että sanot mitään muuta, jos et osaa loukkaamatta sanoa. Vain, että sulla on nyt tosi kiire, niin kotona kuin töissäkin.
Tuo vaatteiden ja hiustyylien matkiminen kuulostaa sun vainoharhalta. Ja vaikkei olisikaan, mitä väliä? Vapaa maa leikata hiukset ja valita vaatteet.
Ei ole mitään vainoamista, todellakaan. Pirjo on hyväuskoinen hölmö, joka luulee, että hän ja perheensä ilahduttavat huomionosoituksillaan teitä. Toisenlaisia persoonia voisivat ilahduttaakin. Teillä ei vaan natsaa yhteen.
Se on esim ostanut kirpparilta samoja vaatteita, mitä meillä on ollut jossain yhteisissä valokuvissa 2000 luvun alkupuolella, ja vielä kysyny multa "oliko sulla tämä sama, kun näytti niin tutulta?" ja näyttänyt kuvaa missä mulla on se vaate päällä. Hiukset värjää samalla shokkivärillä millä värjäsin hiuksia monta vuotta ollessani teini. Nyt mulla on ihan tavis Nanso-av tyyli. (Silloin kun oltiin koulussa yhtaikaa kaverini pukeutui silloin ihan "tavallisesti" eikä värjännyt hiuksia tms. ) Ja toki kaikki saa pukeutua ihan niin kuin haluaa, mutta tämä on vain mielestäni todella outoa.
Oon välillä ottanut puhelineston pois, kun hän on ravannut töissä. Että olen voinut vastata sen viesteihin "olen töissä, en kerkeä jutella" ja toivonut että hän ymmärtää että olen töissä enkä oikeastikaan kerkeä jutella puhelimessa enkä työpaikalla. Mutta ei aina auta tuokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko pyytää apua esimieheltäsi? Ehkä Pirjo uskoiI paremmin jos esimiehesi tulisi sanomaan, ettei sua saa häiritä töissä jatkuvasti.
Kuinka usein hän siellä kaupassa ravaa (siis ostamatta mitään, vain nähdäkseen sut) ja kauanko viipyy? Joka päivä? Pari kertaa viikossa? 15 minuuttia? Tunnin? Kauemmin?
Noista hiuksista ja vaatteista en jaksais välittää. Ehkä hän elää uutta teini-ikää näin perheenäitinä ja kaipaa niitä huolettomia teinivuosia. Pitää varmaan kohteluaisuutena sulle, että valitsee sun vanhoja juttuja.
Ehdotan, että kutsut Pirjon perheineen teille illalliselle, ja sitten hyvässä tunnelmassa otat esille, kuinka kiire sulla on, SYYLLISTÄMÄTTÄ, mutta niin, että hän ymmärtää. Muista hampurilaismalli: Teitä on aina ihana nähdä, MUTTA meillä / minulla on nyt niin kiirettä ja pomo niin hankalana, että on pakko yrittää rajoittaa, yt:t uhkaa tms. KIITOS KUITENKIN, että olette niin mukava ystäväperhe ja aina muistatte meitä. Ne nimikoidut piparit etenkin on kivoja. Toivottavasti pääsen taas niitä jouluna teillä nauttimaan glögikupillisen kanssa. *hymy*
Älä loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Samaa ajattelin. Olen itse sellainen, että pienet huomionosoitukset, lahjat yms ilahduttavat, mutta olen saanut huomata, että kaikilla ei näin ole. Kyllähän siitä ikävä tunne jää, kun itse on luullut piristävänsä toisen päivää, ja hän vaan haluaa sinusta eroon. Onneksi on samanhenkisiä ystäviä. ❤
Ne muut ovat sitten saaneet jäädä, ja varmaan ovat siitä iloisia.[/quote]
Ei pidä ymmärtää väärin. :)❤
Mulle on ok, että tutut käy "piristämässä" töissä ja muistaa minua välillä jotenkin. Pirjolla menee vain se "piristäminen" ja "muistaminen" enemmän kun lievästi yli. Olis vielä ok, jos kävis vaikka 1-2 kertaa kuussa töissä. (En ole töissä Pirjon perheen vakiokaupassa, työpaikaltani on vajaa 10km Pirjon kotiin) On myös ok, jos joku kysyy välillä viestillä että mitä kuuluu. Mutta joka päivä? Ei aina kerro edes omia kuulumisia, haluaa vaan tietää että mitä minä olen tehnyt/missä olen käynyt/syönyt jne. Muiden liikkeiden seuraamista en ymmärrä, miten jotain voi kiinnostaa onko jollain kynttilä parvekkeella palamassa vai ei? Eikä ole varmaan kovin ihmeellistä ajaa jonkun ihmisen talon ohi, miksi siitä pitää joka kerta laittaa viesti? "sulla oli valot päällä/mentiin just sun talon ohi" tms.
Ehkä otan asian puheeksi esimieheni kanssa maanantaina, kun hän palaa syyslomalta.
Jos ihminen on pitkåän itsekseen kotona hän yleensä sekoaa. Itselläni äitituttu joka alkoi soitella ja vuodatella omia asioitaan, kuvitteli myös sttä minä seuraan hänen asioitaan. Sitten alkoi vaatia etttä vietämme kaikki lomamme heillä. Siis oikeasti vain tuttu ja tilaili meitä monen sadan kilsan päähän hiihtolomaksi, joululomaksi. Kun hönen lapsellaan on tylsää. Ja aina, aina, aina jauhoi niitä asioitaan. Soitteli töihin.
Ei tajunnut mitään outoa toiminnassaan, ripustautui ja tukahdutti. Lopulta oli pakko sanoa tosi pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa ajattelin. Olen itse sellainen, että pienet huomionosoitukset, lahjat yms ilahduttavat, mutta olen saanut huomata, että kaikilla ei näin ole. Kyllähän siitä ikävä tunne jää, kun itse on luullut piristävänsä toisen päivää, ja hän vaan haluaa sinusta eroon. Onneksi on samanhenkisiä ystäviä. ❤
Ne muut ovat sitten saaneet jäädä, ja varmaan ovat siitä iloisia.
Ei pidä ymmärtää väärin. :)❤
Mulle on ok, että tutut käy "piristämässä" töissä ja muistaa minua välillä jotenkin. Pirjolla menee vain se "piristäminen" ja "muistaminen" enemmän kun lievästi yli. Olis vielä ok, jos kävis vaikka 1-2 kertaa kuussa töissä. (En ole töissä Pirjon perheen vakiokaupassa, työpaikaltani on vajaa 10km Pirjon kotiin) On myös ok, jos joku kysyy välillä viestillä että mitä kuuluu. Mutta joka päivä? Ei aina kerro edes omia kuulumisia, haluaa vaan tietää että mitä minä olen tehnyt/missä olen käynyt/syönyt jne. Muiden liikkeiden seuraamista en ymmärrä, miten jotain voi kiinnostaa onko jollain kynttilä parvekkeella palamassa vai ei? Eikä ole varmaan kovin ihmeellistä ajaa jonkun ihmisen talon ohi, miksi siitä pitää joka kerta laittaa viesti? "sulla oli valot päällä/mentiin just sun talon ohi" tms.
Ehkä otan asian puheeksi esimieheni kanssa maanantaina, kun hän palaa syyslomalta.
Esimies varmasti sanoo sulle, että hoida asia itse. 100%:lla varmuudella. Vai meinaatko, että Pirjo saa kauppaasi porttikiellon? Ei saa. Yllä on tullut hyviä vinkkejä. Esimiehelle puhuminen vaan saa aikaan vaikutelman, että tuot yksityisasioita töihin. Eri asia, jos Pirjo riehuisi siellä, rikkoisi paikkoja, varastelisi tms.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on pitkåän itsekseen kotona hän yleensä sekoaa. Itselläni äitituttu joka alkoi soitella ja vuodatella omia asioitaan, kuvitteli myös sttä minä seuraan hänen asioitaan. Sitten alkoi vaatia etttä vietämme kaikki lomamme heillä. Siis oikeasti vain tuttu ja tilaili meitä monen sadan kilsan päähän hiihtolomaksi, joululomaksi. Kun hönen lapsellaan on tylsää. Ja aina, aina, aina jauhoi niitä asioitaan. Soitteli töihin.
Ei tajunnut mitään outoa toiminnassaan, ripustautui ja tukahdutti. Lopulta oli pakko sanoa tosi pahasti.
Aina voi sanoa nätisti, ja menee perille. Voi myös sanoa rumasti, ja loukata. Tuo joka puhui hampurilaismallista osui asian ytimeen. Puhelimeen ei myöskään ole pakko vastata, kun kännyssä näkee kuka soittaa. Voi feidata, vaikka se minusta on pelkurimaista, mutta parempi sekin kuin töräyttää päin pläsiä pahasti toiselle - mikä Suomessa on kyllä yleistä.
T. Ulkosuomalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein hän siellä kaupassa ravaa (siis ostamatta mitään, vain nähdäkseen sut) ja kauanko viipyy? Joka päivä? Pari kertaa viikossa? 15 minuuttia? Tunnin? Kauemmin?
Noista hiuksista ja vaatteista en jaksais välittää. Ehkä hän elää uutta teini-ikää näin perheenäitinä ja kaipaa niitä huolettomia teinivuosia. Pitää varmaan kohteluaisuutena sulle, että valitsee sun vanhoja juttuja.
Ehdotan, että kutsut Pirjon perheineen teille illalliselle, ja sitten hyvässä tunnelmassa otat esille, kuinka kiire sulla on, SYYLLISTÄMÄTTÄ, mutta niin, että hän ymmärtää. Muista hampurilaismalli: Teitä on aina ihana nähdä, MUTTA meillä / minulla on nyt niin kiirettä ja pomo niin hankalana, että on pakko yrittää rajoittaa, yt:t uhkaa tms. KIITOS KUITENKIN, että olette niin mukava ystäväperhe ja aina muistatte meitä. Ne nimikoidut piparit etenkin on kivoja. Toivottavasti pääsen taas niitä jouluna teillä nauttimaan glögikupillisen kanssa. *hymy*
Älä loukkaa.
Vähintään 15min joskus ollut jopa tunnin tai yli. (varsinkin jos on ollut vähän muita asiakkaita, niin on jäänyt pitämään mulle "seuraa") Lapset haluaa kuulemma käydä auttamassa minua kaupassa.. Saattaa seistä vieressä lasten kanssa vaikka en puhu mitään, kun laitan hyllyjä. Lapset kyllästyy ja rupeaa laittamaan tavaroita mun kans hyllyyn.. Usein ostokset on mallia tikkarit lapsille. Ei häritsisi jos käytäisiin hakemassa vain ne tikkarit, ja sit jatkettais matkaa.. Mutta en tykkää että kukaan jää pitkäksi ajaksi viereen seisomaan ja katsomaan kun teen töitä. Vaikka joku asiakas kysyisi minulta välissä "missä tuote x on?" ja käyn näyttämässä sen hänelle, Pirjo ei lähde paikalta pois vaan jää ja toivoo että voin tulla takaisin hänen luo. Usein jätän kuorman purun kun Pirjo tulee paikalle, ja toivon ettei lapset koske niihin. Olen välillä myös kieltänyt lapsia koskemasta uusiin tuotteisiin. (koska laittavat kuitenkin ne väärään paikkaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on pitkåän itsekseen kotona hän yleensä sekoaa. Itselläni äitituttu joka alkoi soitella ja vuodatella omia asioitaan, kuvitteli myös sttä minä seuraan hänen asioitaan. Sitten alkoi vaatia etttä vietämme kaikki lomamme heillä. Siis oikeasti vain tuttu ja tilaili meitä monen sadan kilsan päähän hiihtolomaksi, joululomaksi. Kun hönen lapsellaan on tylsää. Ja aina, aina, aina jauhoi niitä asioitaan. Soitteli töihin.
Ei tajunnut mitään outoa toiminnassaan, ripustautui ja tukahdutti. Lopulta oli pakko sanoa tosi pahasti.
Aina voi sanoa nätisti, ja menee perille. Voi myös sanoa rumasti, ja loukata. Tuo joka puhui hampurilaismallista osui asian ytimeen. Puhelimeen ei myöskään ole pakko vastata, kun kännyssä näkee kuka soittaa. Voi feidata, vaikka se minusta on pelkurimaista, mutta parempi sekin kuin töräyttää päin pläsiä pahasti toiselle - mikä Suomessa on kyllä yleistä.
T. Ulkosuomalainen
Aina nätisti sanominen ei mene perille. Luuletko etten yrittänyt? Ja sen oman numeronsa voi salata vastaajalta. Itse vastaan myös tuntemattomiin numeroihin/numerottomiin puheluihin koska en tiedä milloin soitto koskeekin lapsiani. Ja siinä vaiheessa kun toisen käytös alkaa olla stalkkauksen rajoilla, euman sanomisen vaihtoehto on lähestymiskielto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ajattelin. Olen itse sellainen, että pienet huomionosoitukset, lahjat yms ilahduttavat, mutta olen saanut huomata, että kaikilla ei näin ole. Kyllähän siitä ikävä tunne jää, kun itse on luullut piristävänsä toisen päivää, ja hän vaan haluaa sinusta eroon. Onneksi on samanhenkisiä ystäviä. ❤
Ne muut ovat sitten saaneet jäädä, ja varmaan ovat siitä iloisia.
Ei pidä ymmärtää väärin. :)❤
Mulle on ok, että tutut käy "piristämässä" töissä ja muistaa minua välillä jotenkin. Pirjolla menee vain se "piristäminen" ja "muistaminen" enemmän kun lievästi yli. Olis vielä ok, jos kävis vaikka 1-2 kertaa kuussa töissä. (En ole töissä Pirjon perheen vakiokaupassa, työpaikaltani on vajaa 10km Pirjon kotiin) On myös ok, jos joku kysyy välillä viestillä että mitä kuuluu. Mutta joka päivä? Ei aina kerro edes omia kuulumisia, haluaa vaan tietää että mitä minä olen tehnyt/missä olen käynyt/syönyt jne. Muiden liikkeiden seuraamista en ymmärrä, miten jotain voi kiinnostaa onko jollain kynttilä parvekkeella palamassa vai ei? Eikä ole varmaan kovin ihmeellistä ajaa jonkun ihmisen talon ohi, miksi siitä pitää joka kerta laittaa viesti? "sulla oli valot päällä/mentiin just sun talon ohi" tms.
Ehkä otan asian puheeksi esimieheni kanssa maanantaina, kun hän palaa syyslomalta.
Esimies varmasti sanoo sulle, että hoida asia itse. 100%:lla varmuudella. Vai meinaatko, että Pirjo saa kauppaasi porttikiellon? Ei saa. Yllä on tullut hyviä vinkkejä. Esimiehelle puhuminen vaan saa aikaan vaikutelman, että tuot yksityisasioita töihin. Eri asia, jos Pirjo riehuisi siellä, rikkoisi paikkoja, varastelisi tms.
Varmasti, sillä sitä se on. Vastaus oli tarkoitettu
Vierailija
47/53
klo 11:09 | 21.10.2016
"Voisitko pyytää apua esimieheltäsi? Ehkä Pirjo uskoiI paremmin jos esimiehesi tulisi sanomaan, ettei sua saa häiritä töissä jatkuvasti."
Tai ehkä esimies voisi auttaa siten, että kun huomaa että Pirjo tulee. Niin hän kysyisi välillä häneltä, että kuinka voi auttaa tms? Niin jos ei sitten viitsisi jäädä aina roikkumaan? Hän tietää kyllä kuka pomoni on.
No tuo on musta selvästi ongelma työn kannalta, jos lapset alkaa ns. auttaa töissä. Siihen nähden (jos sun esimies on kiva) voisi asian ottaa puheeksi sun esimiehen kanssakin. Meillä jos olisi tuollainen tilanne, esimies hoitaisi tilanteen pyytämällä "taakse" tekemän jotain tms. Ja ehkä sanoisi "Pirjolle" että asiakkaat ei saa turvallisuus/vakuutus syistä osallistua kaupan töihin yhtään. Mutta meillä kiva ja pieni työyhteisö, jossa ollaan jollain tasolla kavereita keskenämme.
Muuten tilanne on ulkopuolisesta harmiton, mutta susta itsestäsi varmasti ahdistava. Mulla aikoinaan teininä yksi ihan hyvä ystävä muutti tyylinsä samanlaiseksi kun mulla, värjäsi hiukset samoin jne ja oli ihan liekeissä kun joku luuli meitä siskoksiksi, mua ahdisti ihan tosissaan, vaikka ystävä oli tosi kiva. Itse sitten aloin tosi tavalliseksi, luovuin tietyistä jutuista kokonaan kun en halunnu olla kopio toisen kanssa ja mulle se tyyli ei ollut niin tärkeää. Yksi miespuolienen kaveri teki kans tuota et soitti "oot tullu kotiin näin että on valot" ja se oli tosi creepyä, paljastui et mies oli kiinnostunut musta ja mä oikeasti pelkäsin sitä vaikka oli ihan kiva tyyppi. Joten ymmärrän ap sua ihan hyvin, mutta nuo tilanteet on kyllä tosi vaikeita kun toinen on "vaan ystävällinen".
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä tämä tarina piristi päivää. OlI sen verran hauskasti kirjoitettu
Aplle tietenkin kurja juttu. Kyllä minua ahdistaisi jo sekin, jos joku jatkuvalla syötöllä ajelisi kotini ohi ja kyyläisi. Ja laittelee tästä vielä jotakin viestejä! Toisaalta ei näytä tajuavan itse, että toimii arveluttavasti, kun noin avoimesti siitä raportoi.
Ehkä ap toivoo, että Pirjo lukee tämän ja tajuaa olevansa tarinan Pirjo? :D (luulis tunnistavan itsensä tästä?)
Sano nyt vaikka alkuun että työnantajalta on tullut sanomista jotta sosiaaliset suhteet on hoidettava vapaa-ajalla. Et tästä lähtien siellä kaupassa sun on kohdeltava heitä kun muita asiakkaita, teititeltävä ja käyttäydyttävä ihan kun et tunnekkaan, ja pyydä heitä tekemään samoin, ettet joudu vaikeuksiin.
Hommaa "uus tuttu". Eli aina kun pirjo soittaa niin olet "helillä" tai menossa "helin" luo kun ootte sopineet asioita, juttuja ja yhteistä tekemistä.
En menetäkään, mutta on periaatteessa sellainen "paikko olla tekemisissä" ihminen. Hänen sukulainen on mieheni työpaikalla töissä. Luulis että välttely sekä töissä että vapaa-ajalla ja puhelinesto olisi riittävä viesti että ei, en ole tulossa tänäänkään kahville. Enkä huomenna, enkä yliylihuomenna. Olen myös sanonut että teen töissä töitä, enkä kerkeä jutella. Asiaa on vain hankala välttää etenkin silloin, jos olen kassalla.