42 vuotta ja vauvakuume

Asuvatko kaikki lapset vielä kotona?

40 ja risat kirjoitti:

Olen kolmen lapsen äiti. Nuorimmainenkin on jo koulussa. Haluaisimme mieheni kanssa vielä vauvan. Uskallammeko enää edes yrittää? Kuulisin mielelläni 40 + vauvanyrityskokemuksia.

Oikeasti? Olisko nyt kuitenkin vain 40 kriisi kun se 50 kolkuttelee ettet tuntisi itseäsi niiiiiin vanhaksi? Kulut kasvaa näiden kolmen jo olevan kanssa huikeasti nyt seuraavan 10 vuoden aikana ja eikö olisi kiva kun heidän kanssa saa harrastaa ja tehdä asioita ilman pikkulapsi arkea? Oikeasti, aloittsisit kaiken taas alusta yöheräämisineen?

En suosittele koska on oikeasti olemassa elämää ilman pukluja tai jatkuvaa syöttöä/vaipanvaihtoa. Vanhemmat lapset ovat ansainneet levänneet ja iloiset vanhemmat jotka ei mieti eroa kun arki on niin raskasta.

Siitä vaan! Omani sain 40 ja 42 vuotiaana. Nuorin meni tänä vuonna eskariin.

Meillä on neljä lasta ja minullakin oli vähän vauvakuumetta muutama vuosi sitten. Olin silloin 43v ja lapset 11-17 -vuotiaita. Emme kuitenkaan päätyneet yrittämään viidettä lasta. Syyt olivat mm. seuraavat:

- Entä jos uusi lapsi ei ole terve? Yli 40v äideillä tämä on todennäköisempää kuin nuoremmilla. Jaksammeko vanhoina vanhempina vammaisen lapsen kanssa?

- Miten ajankäyttö jatkossa, jos perheessä vauva? Meillä lapset kilpaurheilee kaikki ja siihen liittyvää kuskausta ym. on tosi paljon.

- Miltä tuntuu lapsesta, jonka vanhemmat ovat vanhoja? Ekaluokkalaisen äiti on viisikymppinen. Jos itse saa lapsen vaikka 25-vuotiaana niin omat vanhemmat on jo 70-vuotiaita ja pahimmassa tapauksessa joutuu huolehtimaan omista vanhemmistaan samalla kun elää itse ns. ruuhkavuosia. En ollut ajatellut, että vanhat vanhemmat olisi lapsesta jotenkin huono juttu, mutta kun juttelin muutaman tutun kanssa, joilla oli vanhat vanhemmat sekä luin täällä palstalla todella pitkän ketjun aiheesta niin olin todella yllättynyt siitä miten negatiivisena ihmiset pitivät vanhoja vanhempia. Monet olivat suorastaan katkeria.

Itse olen 40 ja mietitään hankimmeko lapsen. Mulla ennestään jo lapsia (aikuisia jo) mutta miehelläni ei, hän on mua 10 vuotta nuorempi joten hänellä ehkä se suurempi vauvakuume.

Voihan se olla että se juna meni jo ohitse eli en tiedä tulenko enää raskaaksi

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan! Omani sain 40 ja 42 vuotiaana. Nuorin meni tänä vuonna eskariin.

Ihan eri asia kun kyseessä ensimmäiset lapset eikä valmiiksi huollettavia ole. Jos nyt tähän nykyisyyteen mietit heille sisarusta, tekisikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan! Omani sain 40 ja 42 vuotiaana. Nuorin meni tänä vuonna eskariin.

Ihan eri asia kun kyseessä ensimmäiset lapset eikä valmiiksi huollettavia ole. Jos nyt tähän nykyisyyteen mietit heille sisarusta, tekisikö?

Ikää on nyt sen verran, että kolmatta ei edes harkita. Muuten vauva olisi tervetullut tähän elämäntilanteeseen. Ensi vuonna nuorin aloittaa koulun ja esikoiselta loppuu ip-kerho, joten voisin olla kotona vauvan kanssa heitä odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan! Omani sain 40 ja 42 vuotiaana. Nuorin meni tänä vuonna eskariin.

Ihan eri asia kun kyseessä ensimmäiset lapset eikä valmiiksi huollettavia ole. Jos nyt tähän nykyisyyteen mietit heille sisarusta, tekisikö?

Ikää on nyt sen verran, että kolmatta ei edes harkita. Muuten vauva olisi tervetullut tähän elämäntilanteeseen. Ensi vuonna nuorin aloittaa koulun ja esikoiselta loppuu ip-kerho, joten voisin olla kotona vauvan kanssa heitä odottamassa.

Arvasin että vedät tuon ikä-kortin jolloin et - oikeasti - mieti, mitä kaikkea uusi vauva toisi mukanaan yli 40sille vanhemmille kun pelkkä levon tarve on isompi kuin vaikka 35sella. Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan! Omani sain 40 ja 42 vuotiaana. Nuorin meni tänä vuonna eskariin.

Ihan eri asia kun kyseessä ensimmäiset lapset eikä valmiiksi huollettavia ole. Jos nyt tähän nykyisyyteen mietit heille sisarusta, tekisikö?

Ikää on nyt sen verran, että kolmatta ei edes harkita. Muuten vauva olisi tervetullut tähän elämäntilanteeseen. Ensi vuonna nuorin aloittaa koulun ja esikoiselta loppuu ip-kerho, joten voisin olla kotona vauvan kanssa heitä odottamassa.

Arvasin että vedät tuon ikä-kortin jolloin et - oikeasti - mieti, mitä kaikkea uusi vauva toisi mukanaan yli 40sille vanhemmille kun pelkkä levon tarve on isompi kuin vaikka 35sella. Harmi.

Paitsi että tarvitsen nykyään selvästi vähemmän unta kuin nuorempana. Eiköhän sovita, että kukin hankkii lapsia silloin kuin se itselle sopii ja biologia sallii. Anonyymin palstamamman ikärasismi ei paljoa paina. Jos et itse jaksaisi lapsia nelikymppisenä niin voit toki kertoa omasta kokemuksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan! Omani sain 40 ja 42 vuotiaana. Nuorin meni tänä vuonna eskariin.

Ihan eri asia kun kyseessä ensimmäiset lapset eikä valmiiksi huollettavia ole. Jos nyt tähän nykyisyyteen mietit heille sisarusta, tekisikö?

Ikää on nyt sen verran, että kolmatta ei edes harkita. Muuten vauva olisi tervetullut tähän elämäntilanteeseen. Ensi vuonna nuorin aloittaa koulun ja esikoiselta loppuu ip-kerho, joten voisin olla kotona vauvan kanssa heitä odottamassa.

Arvasin että vedät tuon ikä-kortin jolloin et - oikeasti - mieti, mitä kaikkea uusi vauva toisi mukanaan yli 40sille vanhemmille kun pelkkä levon tarve on isompi kuin vaikka 35sella. Harmi.

Paitsi että tarvitsen nykyään selvästi vähemmän unta kuin nuorempana. Eiköhän sovita, että kukin hankkii lapsia silloin kuin se itselle sopii ja biologia sallii. Anonyymin palstamamman ikärasismi ei paljoa paina. Jos et itse jaksaisi lapsia nelikymppisenä niin voit toki kertoa omasta kokemuksestasi.

Ei se siitä jaksamisesta minun mielestäni ole kiinni. Tai ei ainakaan vauva-aikana. Entäs sitten kun oot 74v ja syntyy lapsenlapsi? Oma lapsesi kaipaisi vähän apuja, mutta ethän sä enää jaksa samalla tavalla kuin vaikkapa viiskymppiset isovanhemmat...

Meillä on suunnilleet tuon ikäiset isovanhemmat. Ja hoitavat kotinsa ja mökinkin kuntoon. Pappa kiipeää katolle rännejä puhdistamaankin tarvittaessa. Sitte tiedän niitä 50v isovanhempia, joille maistuu alkoholi enempi kuin lastenlapset. Joo, yleistän, mutta pakko kertoa tämäkin fakta kun ikää täällä mietitään. Eli kovin yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan! Omani sain 40 ja 42 vuotiaana. Nuorin meni tänä vuonna eskariin.

Ihan eri asia kun kyseessä ensimmäiset lapset eikä valmiiksi huollettavia ole. Jos nyt tähän nykyisyyteen mietit heille sisarusta, tekisikö?

Ikää on nyt sen verran, että kolmatta ei edes harkita. Muuten vauva olisi tervetullut tähän elämäntilanteeseen. Ensi vuonna nuorin aloittaa koulun ja esikoiselta loppuu ip-kerho, joten voisin olla kotona vauvan kanssa heitä odottamassa.

Arvasin että vedät tuon ikä-kortin jolloin et - oikeasti - mieti, mitä kaikkea uusi vauva toisi mukanaan yli 40sille vanhemmille kun pelkkä levon tarve on isompi kuin vaikka 35sella. Harmi.

Paitsi että tarvitsen nykyään selvästi vähemmän unta kuin nuorempana. Eiköhän sovita, että kukin hankkii lapsia silloin kuin se itselle sopii ja biologia sallii. Anonyymin palstamamman ikärasismi ei paljoa paina. Jos et itse jaksaisi lapsia nelikymppisenä niin voit toki kertoa omasta kokemuksestasi.

Ei se siitä jaksamisesta minun mielestäni ole kiinni. Tai ei ainakaan vauva-aikana. Entäs sitten kun oot 74v ja syntyy lapsenlapsi? Oma lapsesi kaipaisi vähän apuja, mutta ethän sä enää jaksa samalla tavalla kuin vaikkapa viiskymppiset isovanhemmat...

Lasten ukki on 80v ja mummi 75v. Hoidamme itse lapsemme ja kyläilemme isovanhempien luona kutsusta. Jos saan lapsenlapsia niin osallistun oman jaksamiseni puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan! Omani sain 40 ja 42 vuotiaana. Nuorin meni tänä vuonna eskariin.

Ihan eri asia kun kyseessä ensimmäiset lapset eikä valmiiksi huollettavia ole. Jos nyt tähän nykyisyyteen mietit heille sisarusta, tekisikö?

Ikää on nyt sen verran, että kolmatta ei edes harkita. Muuten vauva olisi tervetullut tähän elämäntilanteeseen. Ensi vuonna nuorin aloittaa koulun ja esikoiselta loppuu ip-kerho, joten voisin olla kotona vauvan kanssa heitä odottamassa.

Arvasin että vedät tuon ikä-kortin jolloin et - oikeasti - mieti, mitä kaikkea uusi vauva toisi mukanaan yli 40sille vanhemmille kun pelkkä levon tarve on isompi kuin vaikka 35sella. Harmi.

Paitsi että tarvitsen nykyään selvästi vähemmän unta kuin nuorempana. Eiköhän sovita, että kukin hankkii lapsia silloin kuin se itselle sopii ja biologia sallii. Anonyymin palstamamman ikärasismi ei paljoa paina. Jos et itse jaksaisi lapsia nelikymppisenä niin voit toki kertoa omasta kokemuksestasi.

Ai hyvän tähen, taisi osua kipeästi? No pahoillani jos loukkasin mutta juurikin iän kautta olisin sinun halunnut ajattelevan asiaa että onhan tässä iässä oikeasti muutakin elämää kuin opettaa potalle? Mutta et halua sitä tehdä, ok, mutta halusit loukata, jonka sait.

Mielestäni on sulaa hulluutta lähteä yli nelikymppisenä enää lisääntymään mikäli aikaisempia lapsia on koska mielestäni vauva aika jyrää näiltä vanhemmilta lapsilta kolme - tärkeää - vuotta pois. Yhtään ei voi tietää minkälainen uusi tulokas on, maha tai koliikki vauva. Toki voi kaikki mennä hyvinkin, mutta kuitenkin siinä on kolme esimurkkua jotka tarvitsevat ihan isommalla laajudella huolenpitoa kuin se vauva-aika.

Sain esikoiseni 42 -vuotiaana. Helppo vauva, nukkui täydet yöt jo kahden kuukauden iästä lähtien. Täysin tervekin. Toinen saisi tulla, jos on tullakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan! Omani sain 40 ja 42 vuotiaana. Nuorin meni tänä vuonna eskariin.

Ihan eri asia kun kyseessä ensimmäiset lapset eikä valmiiksi huollettavia ole. Jos nyt tähän nykyisyyteen mietit heille sisarusta, tekisikö?

Ikää on nyt sen verran, että kolmatta ei edes harkita. Muuten vauva olisi tervetullut tähän elämäntilanteeseen. Ensi vuonna nuorin aloittaa koulun ja esikoiselta loppuu ip-kerho, joten voisin olla kotona vauvan kanssa heitä odottamassa.

Arvasin että vedät tuon ikä-kortin jolloin et - oikeasti - mieti, mitä kaikkea uusi vauva toisi mukanaan yli 40sille vanhemmille kun pelkkä levon tarve on isompi kuin vaikka 35sella. Harmi.

Paitsi että tarvitsen nykyään selvästi vähemmän unta kuin nuorempana. Eiköhän sovita, että kukin hankkii lapsia silloin kuin se itselle sopii ja biologia sallii. Anonyymin palstamamman ikärasismi ei paljoa paina. Jos et itse jaksaisi lapsia nelikymppisenä niin voit toki kertoa omasta kokemuksestasi.

Ei se siitä jaksamisesta minun mielestäni ole kiinni. Tai ei ainakaan vauva-aikana. Entäs sitten kun oot 74v ja syntyy lapsenlapsi? Oma lapsesi kaipaisi vähän apuja, mutta ethän sä enää jaksa samalla tavalla kuin vaikkapa viiskymppiset isovanhemmat...

En ymmärrä tuollaisia ennakkoluuloja. Suurin osa meistä yli 70-vuotiaista on hyvässä kunnossa ja aktiivisia. Moni meistä jaksaa hyvin hoitaa lapsenlapsiaan. Meillä on myös se etu, että olemme usein jo eläkkeellä. Silloin on aikaa auttaa, toisin kuin 50-vuotiailla, jotka ovat työelämässä.

Uskallat kyllä. Voi olla, että on jo vaikea tulla raskaaksi, joten heti vaan yrittämään.

T 45- vuotiaana vauvan saanut.

Tiedän pariskunnan, jolla on lapset kahdessa erässä parikymppisenä saivat 2 lasta ja nelikymppisinä 2 lasta.Tavallaan kaikki alkoi heillä alusta uudelleen. Muutama vuosi olisi ollut, kun ensimmäiset kaksi olisivat lähteneet omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan! Omani sain 40 ja 42 vuotiaana. Nuorin meni tänä vuonna eskariin.

Ihan eri asia kun kyseessä ensimmäiset lapset eikä valmiiksi huollettavia ole. Jos nyt tähän nykyisyyteen mietit heille sisarusta, tekisikö?

Ikää on nyt sen verran, että kolmatta ei edes harkita. Muuten vauva olisi tervetullut tähän elämäntilanteeseen. Ensi vuonna nuorin aloittaa koulun ja esikoiselta loppuu ip-kerho, joten voisin olla kotona vauvan kanssa heitä odottamassa.

Arvasin että vedät tuon ikä-kortin jolloin et - oikeasti - mieti, mitä kaikkea uusi vauva toisi mukanaan yli 40sille vanhemmille kun pelkkä levon tarve on isompi kuin vaikka 35sella. Harmi.

Paitsi että tarvitsen nykyään selvästi vähemmän unta kuin nuorempana. Eiköhän sovita, että kukin hankkii lapsia silloin kuin se itselle sopii ja biologia sallii. Anonyymin palstamamman ikärasismi ei paljoa paina. Jos et itse jaksaisi lapsia nelikymppisenä niin voit toki kertoa omasta kokemuksestasi.

Ei se siitä jaksamisesta minun mielestäni ole kiinni. Tai ei ainakaan vauva-aikana. Entäs sitten kun oot 74v ja syntyy lapsenlapsi? Oma lapsesi kaipaisi vähän apuja, mutta ethän sä enää jaksa samalla tavalla kuin vaikkapa viiskymppiset isovanhemmat...

Sain kuopukseni silloin, kun minulla jo oli lapsenlapsia. Nyt hoidamme esikoiseni kanssa lapsia vuorotellen tarpeen mukaan. Sitten, kun nuorin saa lapsia olen vanha. Mutta sitten sedät ja tädit ovat apuna ja toiset isovanhemmat ehkä. Eikähän sitä yleensäkään oleteta isovanhempien automaattisesti olevan apuna.

Minä olen samaa ikää ap.n kanssa ja tilasin juuri hormonikierukan laiton. Itse en enään haluaisi alottaa alusta. Kaksi koulu ikäistä lasta. Mutta mikä ettei miksi ette yrittäisi. Ei jäisi myöhemmin harmittaa. Tiedän muitakin yli 40 v. Saaneet vielä lapsen ( siksi itselle kierukka)