Maria Veitola ja muut "sähläriäidit" - miksi kirjoittavat niin?

Se on varmaan vastailmiö kaikenmaailman futisrouville joilla on muotiblogit ja Kaunis Arki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.

Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.

Minä kykenin vielä kahden lapsen kanssa hallittuun arkeen, mutta kolmas lapsi pienellä ikäerolla katkaisi kamelin selän. Kun isommat vielä kasvaa koko ajan, ja housujen polvet on kahden käyttökerran jälkeen rikki, joka päivä jokaisella joku harrastus jne niin kyllä tässä aika moneksi saa revetä jos aikoo pitää tip top paletin kasassa. Ennen letitin tukat nätisti, nyt vedetään ponkkarille kiireessä.

Se vähän olikin minun pointtini. Useamman lapsen kanssa ymmärtäisi, mutta Veitolan tapauksessa yhden lapsen kanssa en oikein ymmärrä.

Miksei voi ymmärtää yhden lapsen kanssa? Selitä tarkemmin.

On aika pahoja ongelmia arjenhallinnassa, jos ei kykene pitämään yhden lapsen kanssa palapeliä kasassa. Tarvitsee tarkistaa ja ottaa vain yhden lapsen varusteet mukaan. On yhden lapsen pyykit pestävä ja viikattavana. Kaikkea muutakin on vain yhden lapsen verran, joten niihin kuluu vähemmän aikaa ja on paljon vähemmän muistettavaa kuin esim. kolmen lapsen äidillä. Tietty, jos ei ole ennen lapsia joutunut huolehtimaan itsestään kuin lompakon ja huulipunan verran, voi olla vaikea muistaa, että lapsi tarvitsee sateella sadevaatteet mukaan. Jos ei edes sitä haldaa, niin lapsi olisi kannattanut jättää tekemättä. Tottakai kaikille sattuu unohduksia joskus, mutta kyllä lapsikin kärsii, jos tuollainen on jatkuvaa.

Niin no, tuossa puhutaan nyt vain lapsen asioista huolehtimisesta. Useimmilla ihmisillä on varmasti aika monta muutakin asiaa lapsen asioiden lisäksi huolehdittavana, varsinkin, jos työelämä ei ole sellaista tasaista puurtamista, vaan erilaisesta silpusta koostuvaa.

No, miksi se lapsi sitten tehdään, jos kovalevy täyttyy jo työasioista? Ei se lapsen asioista huolehtiminen ole mitenkään ylivoimaisen vaikeaa. Ja puhelimissakin on toiminto, jolla kalenterimerkinnöistä voi muistuttaa paljon ennen kuin sillä hetkellä, kun en tapahtuvat. Ja yleensä muistutuksia saa useammankin.

Tottakai meillä on muutakin mietittävää kuin pelkät lapsen asiat. Suurinosa onneksi pystyy hallitsemaan sekä vaativan työnsä, että lapsesta huolehtimisen. Itse opiskelen tällä hetkellä 25op/periodi tahdilla yliopistossa ja minulla on ADHD, silti lapsen asiat pysyvät hallinnassa. Paljon sen ansiosta, että minulla on puhelimessa kalenteri ja arjessa mukana mies, joka tekee osuutensa. Eniten siksi, koska lapsella ja hänen asioillaan on minulle väliä.

Onko veitola muuten yh?

No mutta eikös sitten hyvä juttu, että voit lukea noita kolumneja, tuhahdella niiden kirjoittajille ja tuntea ylimmyyttä? Enpä oikein keksi muuta sanottavaa ihmiselle, joka miettii, miksi joku toinen on oikeastaan tehnyt lapsen. Voi jeesuksen kristuksen perse sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.

Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.

Minä kykenin vielä kahden lapsen kanssa hallittuun arkeen, mutta kolmas lapsi pienellä ikäerolla katkaisi kamelin selän. Kun isommat vielä kasvaa koko ajan, ja housujen polvet on kahden käyttökerran jälkeen rikki, joka päivä jokaisella joku harrastus jne niin kyllä tässä aika moneksi saa revetä jos aikoo pitää tip top paletin kasassa. Ennen letitin tukat nätisti, nyt vedetään ponkkarille kiireessä.

Se vähän olikin minun pointtini. Useamman lapsen kanssa ymmärtäisi, mutta Veitolan tapauksessa yhden lapsen kanssa en oikein ymmärrä.

Miksei voi ymmärtää yhden lapsen kanssa? Selitä tarkemmin.

On aika pahoja ongelmia arjenhallinnassa, jos ei kykene pitämään yhden lapsen kanssa palapeliä kasassa. Tarvitsee tarkistaa ja ottaa vain yhden lapsen varusteet mukaan. On yhden lapsen pyykit pestävä ja viikattavana. Kaikkea muutakin on vain yhden lapsen verran, joten niihin kuluu vähemmän aikaa ja on paljon vähemmän muistettavaa kuin esim. kolmen lapsen äidillä. Tietty, jos ei ole ennen lapsia joutunut huolehtimaan itsestään kuin lompakon ja huulipunan verran, voi olla vaikea muistaa, että lapsi tarvitsee sateella sadevaatteet mukaan. Jos ei edes sitä haldaa, niin lapsi olisi kannattanut jättää tekemättä. Tottakai kaikille sattuu unohduksia joskus, mutta kyllä lapsikin kärsii, jos tuollainen on jatkuvaa.

Niin no, tuossa puhutaan nyt vain lapsen asioista huolehtimisesta. Useimmilla ihmisillä on varmasti aika monta muutakin asiaa lapsen asioiden lisäksi huolehdittavana, varsinkin, jos työelämä ei ole sellaista tasaista puurtamista, vaan erilaisesta silpusta koostuvaa.

No, miksi se lapsi sitten tehdään, jos kovalevy täyttyy jo työasioista? Ei se lapsen asioista huolehtiminen ole mitenkään ylivoimaisen vaikeaa. Ja puhelimissakin on toiminto, jolla kalenterimerkinnöistä voi muistuttaa paljon ennen kuin sillä hetkellä, kun en tapahtuvat. Ja yleensä muistutuksia saa useammankin.

Tottakai meillä on muutakin mietittävää kuin pelkät lapsen asiat. Suurinosa onneksi pystyy hallitsemaan sekä vaativan työnsä, että lapsesta huolehtimisen. Itse opiskelen tällä hetkellä 25op/periodi tahdilla yliopistossa ja minulla on ADHD, silti lapsen asiat pysyvät hallinnassa. Paljon sen ansiosta, että minulla on puhelimessa kalenteri ja arjessa mukana mies, joka tekee osuutensa. Eniten siksi, koska lapsella ja hänen asioillaan on minulle väliä.

Onko veitola muuten yh?

Ei ole yh.

Mutta miksi niitä lapsia pitää tehdä monta, jos ei elämä pysy hallussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Eikä Veitolalla ole vielä vain yksi lapsi? Itsellänikin on vain yksi ja mielestäni arjen hallinta on melkein yhtä helppoa kuin ilman lastakin, kun meitä on tässä palapelissä vain kolme. Lapsella on aina puhtaat ja ehjät vaatteet ja päiväkodissakin kaikki tarvittava. Hiukset ehtii harjaamaan ja letittämään aamulla helposti, kun päivän vaatteet ja muut on laitettu valmiiksi. Viimeistelen itse opintojani yliopistolla ja en todellakaan ehdi ajatella pelkästään lapsen asioita tai suunnitella asukokonaisuuksia. En silti koe, että olisi kamalan vaikeaa saada sille lapselle nättejä ja yhteensopivia vaatteita päälle aamuisin tai niitä kuriksia ja kumppareita päiväkotiin.

Mutta kai se on nyt jotenkin trendikästä olla avoimesti huolimaton ja piittaamaton mutsi.

Minä kykenin vielä kahden lapsen kanssa hallittuun arkeen, mutta kolmas lapsi pienellä ikäerolla katkaisi kamelin selän. Kun isommat vielä kasvaa koko ajan, ja housujen polvet on kahden käyttökerran jälkeen rikki, joka päivä jokaisella joku harrastus jne niin kyllä tässä aika moneksi saa revetä jos aikoo pitää tip top paletin kasassa. Ennen letitin tukat nätisti, nyt vedetään ponkkarille kiireessä.

Se vähän olikin minun pointtini. Useamman lapsen kanssa ymmärtäisi, mutta Veitolan tapauksessa yhden lapsen kanssa en oikein ymmärrä.

Miksei voi ymmärtää yhden lapsen kanssa? Selitä tarkemmin.

On aika pahoja ongelmia arjenhallinnassa, jos ei kykene pitämään yhden lapsen kanssa palapeliä kasassa. Tarvitsee tarkistaa ja ottaa vain yhden lapsen varusteet mukaan. On yhden lapsen pyykit pestävä ja viikattavana. Kaikkea muutakin on vain yhden lapsen verran, joten niihin kuluu vähemmän aikaa ja on paljon vähemmän muistettavaa kuin esim. kolmen lapsen äidillä. Tietty, jos ei ole ennen lapsia joutunut huolehtimaan itsestään kuin lompakon ja huulipunan verran, voi olla vaikea muistaa, että lapsi tarvitsee sateella sadevaatteet mukaan. Jos ei edes sitä haldaa, niin lapsi olisi kannattanut jättää tekemättä. Tottakai kaikille sattuu unohduksia joskus, mutta kyllä lapsikin kärsii, jos tuollainen on jatkuvaa.

Niin no, tuossa puhutaan nyt vain lapsen asioista huolehtimisesta. Useimmilla ihmisillä on varmasti aika monta muutakin asiaa lapsen asioiden lisäksi huolehdittavana, varsinkin, jos työelämä ei ole sellaista tasaista puurtamista, vaan erilaisesta silpusta koostuvaa.

No, miksi se lapsi sitten tehdään, jos kovalevy täyttyy jo työasioista? Ei se lapsen asioista huolehtiminen ole mitenkään ylivoimaisen vaikeaa. Ja puhelimissakin on toiminto, jolla kalenterimerkinnöistä voi muistuttaa paljon ennen kuin sillä hetkellä, kun en tapahtuvat. Ja yleensä muistutuksia saa useammankin.

Tottakai meillä on muutakin mietittävää kuin pelkät lapsen asiat. Suurinosa onneksi pystyy hallitsemaan sekä vaativan työnsä, että lapsesta huolehtimisen. Itse opiskelen tällä hetkellä 25op/periodi tahdilla yliopistossa ja minulla on ADHD, silti lapsen asiat pysyvät hallinnassa. Paljon sen ansiosta, että minulla on puhelimessa kalenteri ja arjessa mukana mies, joka tekee osuutensa. Eniten siksi, koska lapsella ja hänen asioillaan on minulle väliä.

Onko veitola muuten yh?

Tietysti on kalenteritoiminto. Lapsen kumisaappaista muistuttava kalenterihälytys ei vaan kauheasti auta, kun saat sen Prisman kassajonossa kiukuttelevan taaperon kanssa tai kun olet jo matkalla yllätyspalaveriin, jota täytyi asiakkaan toiveesta siirtää. 

Toivoisin vähän empatiaa äideiltä äideille, ihmisiltä ihmisille. Kuten sanottua, luonteenpiirteet tässä ratkaisevat. Sinä olet luultavasti ADHD:si vuoksi saanut terapiaa tai muuten joutunut prosessoimaan asiaa erityisen paljon. Minäkään en tapaa unohdella. Ymmärrän silti niitä jotka tapaavat, ja hyvin harvoin se ns. normi-ihmisillä on tahallista, saati mitenkään siistiä ja ylpeyden aihetta. Kaltaisesi ihmiset aiheuttavat entistä enemmän häpeää niille äideille, joiden tekee jo muutenkin mieli vajota maan alle, kun päiväkodintäti kysyy sen loma-aikalapun perään. 

Väitän silti, ettei ole mitenkään yksiyhteen että lapsi moisesta kärsisi. On paljon, paljon merkityksellisempiä asioita lapsuuden "onnistumisen" kannalta kuin se, joutuiko joskus päiväkodissa käyttämään lainakumppareita. 

Ohis. Kokemukseni mukaan opiskeluiden ja perheen yhteensovittaminen oli huomattavasti joustavampaa ja helpompaa kuin työelämän ja perheen yhteensovittaminen.

Kalenteritoiminto ei myöskään auta, jos kumisaappaat ovat jääneet toisen vanhemman autoon. Tai kuvauslupalappu on annettu toiselle vanhemmalle, josta on unohdettu kertoa kotona. Syyllinen on toki aina tämä sähläriÄITI, eikö vain? :)

Meillä on Veitolan kaltainen sähläri kotona - lasten (2- ja 4v) isä. Minä olen helposti asiat muistava ja hikeentymättä hoitava (en tiedä miksi, mutta tykkään siitä, että arki on vähän kuin elämän Tetristä, sovittamista ja pujottelua). En kuitenkaan halua olla yksinhuoltaja perheessä ja huolehtia joka asiasta, vaan haluan miehen kantavan vastuunsa yhtä lailla.

Mies kuitenkin haluaisi olla kuin ennen lapsia, tehdä töitä ja olla huolehtimatta muista. Hän ei jotenkin yhtään hyväksy, että lasten kanssa niistä lapsista tosiaan täytyy pitää huolta: laittaa eväitä, muistaa neuvolat ja kuravaatteet, olla aikuinen. Aina on jotain kriisiä ja hosumista. Meillä on sama luovan alan epäsäännöllinen ja vaativa työ, mutta mies ei jotenkin tajua, ettei hän voi perustella lasten saappaattomuutta, unohtuneita synttäreitä ym. omalla boheemiudellaan. Että pitäisi siirtää fokus pois omasta navasta - voi ei onnistu.

Minusta on ihanaa, kun joku sanoo, ettei kaikki mene aina putkeen. Ei se Mariakaan varmaan aina sählää silti :) Kyllä sitä itsensä kehumista ja täydellistä äitiyttä näkee ja kuulee ihan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on Veitolan kaltainen sähläri kotona - lasten (2- ja 4v) isä. Minä olen helposti asiat muistava ja hikeentymättä hoitava (en tiedä miksi, mutta tykkään siitä, että arki on vähän kuin elämän Tetristä, sovittamista ja pujottelua). En kuitenkaan halua olla yksinhuoltaja perheessä ja huolehtia joka asiasta, vaan haluan miehen kantavan vastuunsa yhtä lailla.

Mies kuitenkin haluaisi olla kuin ennen lapsia, tehdä töitä ja olla huolehtimatta muista. Hän ei jotenkin yhtään hyväksy, että lasten kanssa niistä lapsista tosiaan täytyy pitää huolta: laittaa eväitä, muistaa neuvolat ja kuravaatteet, olla aikuinen. Aina on jotain kriisiä ja hosumista. Meillä on sama luovan alan epäsäännöllinen ja vaativa työ, mutta mies ei jotenkin tajua, ettei hän voi perustella lasten saappaattomuutta, unohtuneita synttäreitä ym. omalla boheemiudellaan. Että pitäisi siirtää fokus pois omasta navasta - voi ei onnistu.

Mulla onnistuu, mutta pidemmän päälle se tetris on vaan järkyttävän tylsää, puuduttavaa ja uuvuttavaakin. En aina jaksa ja sitten sählään. Kurahousut unohtuu kotiin. Sitten taas kokoan itseni ja tetris jatkuu.

Jäin ihan miettimään. Sain sähköpostiini eilisen päivän aikana kaksi sähköpostia päiväkodeilta sekä yhden vanhempaintoimikunnalta. Kaikissa viesteissä oli mukana liitteitä ja vaativat reagoimista. Lisäksi tuli muistutusviesti päiväkotikuvien tilaamisesta. Perjantaisin eli huomenna tulee seuraavan viikon ohjelmat. Edellisenä päivänä olin täyttänyt kaksi online-kyselyä päivähoitoon liittyen. Tämä koko viikko on poikkeusta, koska on syyslomaviikko eikä eskari ole auki, mutta meillä vanhemmilla ei ole lomaa. Edeltävällä viikolla arkeen osui (työpäivien aikaan) puheterapia, neuvola, vanhempainilta, vasu-keskustelu ja iltapäiväurheilu vanhempien kanssa.

Olen todella tyytyväinen päiväkoteihin ja yhteystyöhön heidän kanssaan. Mutta. Kaikki tämä työpäivien lisäksi, päälle, lomittain ja limittäin. Yhdet unohtuneet kumpparit tai hanskat - harmittavat joo sillä hetkellä, mutta sitä varten siellä on ne varakumpparit ja hanskat. Ja sen takia joka vuosi jätän pieneksi jääneitä kumppareita ja hanskoja päiväkodille varavaatteiksi. Ehkä se auttaa sitä seuraavaa äitiä/isää, joiden lapsen kumpparit on kerran tai kaksi vuodessa väärässä paikassa.

T. 19, 25 ja 26.

Up.

Eiks tällanen tyyli ole nykyaikaa, elämä on niin pirstaleista ja kiireistä. Arki pyörii niin, että juostaan kymmenissä paikoissa, harrastetaan ja hosutaan, samaan aikaan hoidetaan työtä ja parisuhdetta kännykällä. Noin niinku kärjistäen. Ei ihme, että samalla siinä hosuessa tulee unohtaneeksi monta asiaa. Harmi vaan, että lapset eivät oikein pysy mukana sellaisessa rumbassa.

Tässä sähläri/hälläväliä/ oon huolimaton ja paska mutsi ja ylpeä siitä trendissä on menty yli. Varmaan vastaliike äitien suorittamista ja nipotusta vastaan mutta tämä ilmiö onkin kääntynyt nyt yli ja purrut itseään, kun kaikki sitä touhottavat. Joo mä en välitä mistään, en muista mitään, ihan sama mitä lapsilla on päällään ihan sama mitä ne lapset syö jne. Mitä näiden vanhempien lapsista sitten tulee, eivät lapset ymmärrä sarkasmia vaan ne kasvaa sitten oikeasti siinä sähläyksen ilmapiirissä. Koulusta tuli taas viesti koteihin, että olisiko mahdollista kotona ohjeistaa lapsia pukeutumaan kylmenevillä ilmoilla. Siellä kun nämä oi niin itselleen armollisten sähläreiden lapset kulkee collareilla ja t-paidoilla, ilman pipoja tai hanskoja. Mä olen suorittajaäiti ja nipomamma, pidän huolen aikatauluista, opetan lapsilleni säänmukaisen pukeutumisen, siivoan kotini ettei kuljeta polvia myöten paskassa, opetan lapseni huolehtimaan hygieniastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä sähläri/hälläväliä/ oon huolimaton ja paska mutsi ja ylpeä siitä trendissä on menty yli. Varmaan vastaliike äitien suorittamista ja nipotusta vastaan mutta tämä ilmiö onkin kääntynyt nyt yli ja purrut itseään, kun kaikki sitä touhottavat. Joo mä en välitä mistään, en muista mitään, ihan sama mitä lapsilla on päällään ihan sama mitä ne lapset syö jne. Mitä näiden vanhempien lapsista sitten tulee, eivät lapset ymmärrä sarkasmia vaan ne kasvaa sitten oikeasti siinä sähläyksen ilmapiirissä. Koulusta tuli taas viesti koteihin, että olisiko mahdollista kotona ohjeistaa lapsia pukeutumaan kylmenevillä ilmoilla. Siellä kun nämä oi niin itselleen armollisten sähläreiden lapset kulkee collareilla ja t-paidoilla, ilman pipoja tai hanskoja. Mä olen suorittajaäiti ja nipomamma, pidän huolen aikatauluista, opetan lapsilleni säänmukaisen pukeutumisen, siivoan kotini ettei kuljeta polvia myöten paskassa, opetan lapseni huolehtimaan hygieniastaan.

Kun koulu/päiväkoti joutuu yleisellä tasolla muistuttamaan oikeanlaisesta pukeutumisesta tms., niin kolahtaako sähläriäideillä siinä kohtaa. Onko eka tunne häpeä vai enemmän "ei vitsi, aina noi nipot opet jaksaa nipottaa"? Jos minä tajuaisin, että hitsi, tässä taidetaan tarkoittaa mun lasta, koska sillähän on ollu tennarit ja pelkkä collegepaita vielä aamupakkaskeleillä, niin olisisin niin häpeissäni.

Vai halutaanko kotostaa, että kun on niiin paljon muutakin elämää. Ei olla pelkkiä äitejä. Ollaan niin paljon kaikkea muuta ja toki äitejä, mutta se ei ole koko elämä. Ihan täysipäisinä nämä sähläriäidit taitavat pitää itseään muilla elämän alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sähläri/hälläväliä/ oon huolimaton ja paska mutsi ja ylpeä siitä trendissä on menty yli. Varmaan vastaliike äitien suorittamista ja nipotusta vastaan mutta tämä ilmiö onkin kääntynyt nyt yli ja purrut itseään, kun kaikki sitä touhottavat. Joo mä en välitä mistään, en muista mitään, ihan sama mitä lapsilla on päällään ihan sama mitä ne lapset syö jne. Mitä näiden vanhempien lapsista sitten tulee, eivät lapset ymmärrä sarkasmia vaan ne kasvaa sitten oikeasti siinä sähläyksen ilmapiirissä. Koulusta tuli taas viesti koteihin, että olisiko mahdollista kotona ohjeistaa lapsia pukeutumaan kylmenevillä ilmoilla. Siellä kun nämä oi niin itselleen armollisten sähläreiden lapset kulkee collareilla ja t-paidoilla, ilman pipoja tai hanskoja. Mä olen suorittajaäiti ja nipomamma, pidän huolen aikatauluista, opetan lapsilleni säänmukaisen pukeutumisen, siivoan kotini ettei kuljeta polvia myöten paskassa, opetan lapseni huolehtimaan hygieniastaan.

Kun koulu/päiväkoti joutuu yleisellä tasolla muistuttamaan oikeanlaisesta pukeutumisesta tms., niin kolahtaako sähläriäideillä siinä kohtaa. Onko eka tunne häpeä vai enemmän "ei vitsi, aina noi nipot opet jaksaa nipottaa"? Jos minä tajuaisin, että hitsi, tässä taidetaan tarkoittaa mun lasta, koska sillähän on ollu tennarit ja pelkkä collegepaita vielä aamupakkaskeleillä, niin olisisin niin häpeissäni.

Juuri juttelin tuollaisen sähläriäidin kanssa. Hän itse naureskeli, että pitäisi varmaan ostaa lapselle ulkoilupuku kun iltapäiväkerhosta on tullut monta viikkoa viestiä että pitäisi olla ulkovaatteet. Heidän lapsensa oli vielä mennyt verkkapuvulla. Minulta meinasi korvat tipahtaa. Meidän lapsilla on ollut ulkovaatteet (ainakin takki) jo pitkään. Tässä syksyllä on välillä satanut vettä ja tuullut ihan kauheasti, aamuisin on usein lähes pakkasta . Miten tuo voi olla naureskelun asia ja miksi viitataan iltapäiväkerhon viesteihin? Eikö muuten lapsi tarvitse takkia kun sataa, tuulee ja lämpötila +2?

Vierailija kirjoitti:

Tässä sähläri/hälläväliä/ oon huolimaton ja paska mutsi ja ylpeä siitä trendissä on menty yli. Varmaan vastaliike äitien suorittamista ja nipotusta vastaan mutta tämä ilmiö onkin kääntynyt nyt yli ja purrut itseään, kun kaikki sitä touhottavat. Joo mä en välitä mistään, en muista mitään, ihan sama mitä lapsilla on päällään ihan sama mitä ne lapset syö jne. Mitä näiden vanhempien lapsista sitten tulee, eivät lapset ymmärrä sarkasmia vaan ne kasvaa sitten oikeasti siinä sähläyksen ilmapiirissä. Koulusta tuli taas viesti koteihin, että olisiko mahdollista kotona ohjeistaa lapsia pukeutumaan kylmenevillä ilmoilla. Siellä kun nämä oi niin itselleen armollisten sähläreiden lapset kulkee collareilla ja t-paidoilla, ilman pipoja tai hanskoja. Mä olen suorittajaäiti ja nipomamma, pidän huolen aikatauluista, opetan lapsilleni säänmukaisen pukeutumisen, siivoan kotini ettei kuljeta polvia myöten paskassa, opetan lapseni huolehtimaan hygieniastaan.

Samaa mieltä, yli on menty. Tuossa lapset joko oppivat huolehtimaan (liian aikaisin) itse itsestään tai eivät opi ollenkaan. Olen työni ja harrastusteni vuoksi paljon tekemissä lasten kanssa. Tuntuu että unohdukset tms.kasaantuvat tietyille sähläriperheille. Jokainen meistä unohtaa jotain joskus, mutta jotkut tuntuvat unohtavan kaiken tai ainakin olevan aina myöhässä, eivätkä näköjään opi asiasta millään.

Tyttäreni hyvä kaveri asuu sähläriperheessä. Tyttöjen harrastuksen vuoksi tarkoitus oli olla ulkona koko viikonloppu. Meidän tytär mietti itsekin jo illalla millaista säätä on luvattu, katsoimme yhdessä säätiedotuksen ja tyttö itse veti sadettapitävät vaatteet päälle. Sähläriperheen samanikäinen lapsi tuli paikalle (tunnin myöhässä) farkuissa ja collegetakissa. Vettä tuli aamusta lähtien kaatamalla. Eipä hän kauan pystynyt olemaan mukana läpimärkänä. Ei varmaan tytöllä ole ollut mahdollisuutta oppia miten noissa tilanteissa pitäisi toimia kun kodin malli on sähläys.

Tuollainen sähläriäitikategoria pitää sisällään valtavan erilaisia äitejä ihan samalla tavalla kuin suorittajaäitikategoriakin. Ääripäihin kuuluu muutama prosentti ja suurin osa meistä sijoittuu jonnekin näiden kahden välimaastoon - Maria Veitola mukaan lukien. Tuskin te aina ajoissa ja aina oikeat vaatteet lapsilla päällä -äiditkään olette nipoja suorittajia, jotka priorisoivat kurahousujen ja talvivaatteiden valitsemisen lapsen halauksen edelle. Osa hallitsee arkea paremmin kuin toiset mutta se ei tee näistä parempia äitejä tai parempia ihmisiä. Kaikilla on huonoja päiviä ja tässä suorituskeskeisessä maailmassa on ihan hyvä välillä pysähtyä miettimään onko oikeasti katastrofi, jos lapsi lähti metsäretkelle ilman kumisaappaita.

Olen suorittajaäidin tytär ja itse siis enemmänkin sähläri. Totuin siihen, että äidillä on homma aina hanskassa ja hän hoitaa aina kaiken, ja vielä 18-vuotiaanakn äitini varasi esim.lääkäriaikojani. Pitkään uskoin, etten voisi järjestää joulua tai edes lapsen syntymäpäiväjuhlia, kun en vain pystyisi olemaan niin hyvä kuin äitini. Taso oli kiistatta aika korkealla. Sitten tajusin, että asioita voi tehdä myös toisin. Vaikka tiedän äitini rakastaneen (ja melkeinpä palvoneen) minua yli kaiken, on lapsuudessani lähes kaikki muistot siitä, miten äiti imuroi, kokkaili, ompeli, järjesti, leipoi ja organisoi. En muista yhtään kertaa, että äiti olisi ehtinyt leikkiä eikä hän ollut koskaan uskottuni, vaikka läheisiä oltiinkin ja ollaankin.

Edelleenkin stressaan syntymäpäivien järjestämisestä, kun mielessäni on äidin järjestämät täydelliset juhlat, mutta totuus on, että se lapsi nauttii myös niistä epätäydellisistä synttäreistä. Vieläkin nauretaan, kun kuorma-autokakusta valui kermat pöydälle ja dipattiin sitten keksejä niihin kermavaahtolammikoihin. Ja lapsi muistelee usein, kun unohdin kumisaappaat metsäretkelle ja hän tietysti tipahti isoon mutakuoppaan. Se on hauska muisto, täynnä sellaista poreilevaa naurua. Minulla ei ole noita muistoja, koska koskaan ei tapahtunut mitään sähläystä enkä itse ollut ikinä osallisena järjestelyissä.

Ei meillä kaikkea sählätä. Kerran vuodessa unohtuu ne kuravaatteet pesukoneeseen. Villasukkia ja lapasia on päiväkodissa jo elokuusta alkaen. Kahdesti 9 vuoden päiväkotiurakan aikana unohdin lapsen ulkohousut kotiin. Yhden kerran unohdettiin valokuvaus. Laput palautetaan aika usein säännöllisesti mutta päiväkodin retkirahan maksoin viimeisenä.

En pode huonoa omaatuntoa lapsen vääristä vaatteista, koskaan ei ole minulle siitä sanottu ja jos päiväkodita muistutetaan yleisesti, tarkistan aina heti, että omalla lapsella on riittävästi lämmintä varavaatetta. Olen vain iloinen näistä muistutuksista, aina kun en muista niitä tarkistella. Ja jos jotain unohtuukin, selviämme siitä naurulla.

Oho. Enkö minä saakaan olla epätäydellinen?