Hankin 5 vuotta sitten silikonit, mutta eipä tämä elämä sen paremmaksi muuttunut. (Pakko avautua jonnekkin)

Hankin silikonit kesätyö- ja opintolainarahoilla + osan maksoin erissä. Luulin, että ne on vastaus mun ongelmiin. Monella kaverillakin on/oli silikonit ja mäkin halusin.
Mulla oli silloin poikaystävä, joka sanoi, että ei haluaisi mun ottavan silikoneja, mutta luulin hänen vain valehdelleen, että "kaikki miehethän niitä rakastaa", näin me siis ajateltiin 20-vuotiaina mun frendien kanssa.

No lopulta sain asiat hoitumaan ja leikkaus oli ohi, uusi ihana elämä saattoi alkaa, tai näin ainakin kuvittelin. Silikonien siivittämänä sain hetkellisesti lisää itsevarmuutta ja aloin käymään yhä enemmän baareissa, toinen toistaan avoimemmissa vaatteissa. Sain miehiltä huomiota ja pian erosin poikaystäväni, joka ei himoinnut mun silikoneja niinkuin nuo baarimiehet.
Harrastin seksiä vaikka kuinka monen miehen kanssa ja rakastin kun he olivat hulluina mun rintoihin. Juhlin ja seurustelin tän melkein 4v koko ajan eri miesten kanssa, vain hupmatakseni millaisten kusipäiden kanssa olin tekemisissä.

Ketään ei kiinnostanut mun sisin, vain se miltä näytin silikoneissa, tekotukassa, ripsissä, tekokynsissä jne. Tajusin, että ei mussa ole mitään muuta kuin nuo.

Pää on tyhjä, en tiedä maailman menosta mitään, mulla ei ole mitään suuntaa elämälle, en tiedä mitä haluan.

Nyt aion tutustua itseeni YKSIN, viikonlopunna poistatin hius lisäkkeet ja kynnet, ripsienpidennysten annan tippua pois. Silikoneistakin haluan eroon.

Jos jotain tästä opin, niin ei tuo ollut mitään elämää.. pelkkää pelleillyä.

Instani oli täynnä kuvia itsestäni, bileistä ja hienoista koruista. Ei mitään oikeaa sisältöä. Kuvien perusteella sain kommentteja siitä, miten unelma elämää elän.. no se oli kyllä kaukana unelmasta. :'(