Vaativa persoonallisuushäiriö

Epäilen että miehelläni on. On tosin töissä, joissa vaaditaan ehdotonta auktoriteetin kunnioitusta. Opiskelen itse mt-hoitajaksi, ja jotenkin oikein hätkähdin, kun tuosta luin. Niin osuu yksi yhteen.

Erosin edellä mainitusta diagnosoidusta persoonallisuushäiriöisestä aikoinani ja voin kyllä kompata että oli ihan sairaan rasittava tyyppi!

Minulla on mutta en arvostele muita ja keskityn vaan omaan suoritukseeni. Jos en yllä tavoitteisiini niin masennun ja lamaannun enkä osaa enää edes yrittää. Nyt on opinnot jäissä viidettä vuotta.

Ei ole varaa käydä terapiassa.

Kotitöissä aivan raivostuttavan pikkutarkka, esim tiskaamisen jälkeen tiskipöydälle jäänyt pisara = katastrofi. Empatiakyvytön ja itsekäs. Myöntää itsekin, että "joku häiriö mussa varmaan on" ja että tuo tuntuisi täsmäävän. Apua ei hae, kun ei koe tarvitsevansa, "mä nyt vaan oon tämmönen, ota tai jätä ". Minua kohtelee usein vähättelevästi ja alentavasti, myös muiden ihmisten edessä. Kun sanon että lähden, niin siitä vaan. Ei kummemmin tunnu kiinnostavan. Tiedostan toki itsekin olevani läheisriippuvainen kun tuollaista siedän.

Empatia onkin yliarvostettua ja työpaikat täynnä kännykän räplääjiä ja työaikana höpöttäjiä. Tietyllä tavalla tuossa olisi jopa ihannesuorittaja vuorotyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Empatia onkin yliarvostettua ja työpaikat täynnä kännykän räplääjiä ja työaikana höpöttäjiä. Tietyllä tavalla tuossa olisi jopa ihannesuorittaja vuorotyöhön.

Tervemenoa! Kotiin ei ole enää tulemista!

Justiina.

Olipas tuttua. Onneksi päässyt eroon hlöstä. Nyt meni kylmänväreet.

Mun sukulainen on diagnosoitu vaativaksi pershäiriöiseksi. Mikään ei kelpaa ikinä missään elämänosa-alueella.

Että semmonen tapaus.

Olisi parempi, jos koko "empatia-sanaa" ei olisi lanseerattu julkiseen keskusteluun. Täällä paistaa teksteistä nimittäin se "narsistinen persoonallisuushäiriö", jossa empatia on sen toisen (tässä huonommaksi ja epävakaaksi PH:ksi epämääräisesti diagnosoitu) alentamista ja itsensä hänen kautta ylentämistä.

Ei näissä kommenteissa ole ainakaan sympatiaa eikä tuskin mitään sympatiaa.

En tiedä, kumpaa sukupuolta ap:n tarkoittama henkilö on, mutta miehillä vaativaa ph:tä tuppaa jossain määrin esiintymään yhtaikaisesti narsistisen ph:n kanssa, naisilla eivät korreloi. Varmaan siinä on iso ero, vaatiiko lähinnä itseltään vai kaikilta muilta myös omilla ehdoillaan.

Kommenttinne kuulostavat niin tutuilta! Tuttavani hermostuu ja saattaa pitää pitkään mykkäkoulua mikäli joku ei osaa seurata hänen äärimmäisiä siisteysstandardejaan. Hän pitää sitä tahallisena loukkauksena koska totta kai kaikkien pitäisi tajuta/lukea ajatukset.

Haluaisin niin kovasti kuulla hyviä"paranemistarinoita" koska en tiedä miten kauan jaksan tätä ihmistä

Edellinen siis ap. Jäin miettimään olisiko tälläkin henkilöllä sitten hiukan narsistisia piirteitä koska vaatii ennen kaikkea ympäristöltään asioita. Olipas kammottava ajatus.

up

Nostan vanhan ketjun. Psykiatrin mukaan minulla saattaa olla tämä: olen hyvin vaativa itseäni kohtaan ja tunnen usein syyllisyyttä ja häpeää kaikesta, mikä menee pieleen. Vaatimukset kohdistuvat lähinnä minuun itseeni, mutta viime vuosina minulla on esiintynyt vaativuutta myös muita ihmisiä kohtaan. Tämä on erittäin raskas häiriö, ja uskoakseni tämän ilmenemismuodot ovat moninaiset.

Kaikki vinkit otetaan vastaan.

Persoonallisuus häiriöstä ei ole parannusta, häiriö on elin ikäinen, lääkitys voi auttaa. Valitettavasti ex lääkitsi omansa alkoholilla, mikä aiheutti vaan ongelmia ja johti eroon..

Onko pierutkin järjestelty tai tulevat tietyssä järjestyksessä?

Entä nussinta? Kaavamainen kerran sisään ja repäisy ulos. Miten on?

Ihanstuin persoonallisuus häiriöiseen ihmiseen ja hän minuun. Käytös oli kuitenkin aika outoa niin viittasin peli poikki. Myöhemmin olen kiitellyt itseäni kun lähdin vaikka edelleenkin jollain tapaa kaipaan häntä. Itsetään pitää pitää huolta vaikka olisikin tunteita jotakuta kohtaan ei kaikkia kukkia ole tarkoitettu poimittavaksi. Toivon hänelle hyvää vaikka olen kuullut että kova mies valehtelemaan eli pilalla on tämä yksilö..

Onko aloittajalla alkoholi tms ongelma?

Johtuuko persoonallisuushäiriö

hylätyksi joutumisesta lapsuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Nostan vanhan ketjun. Psykiatrin mukaan minulla saattaa olla tämä: olen hyvin vaativa itseäni kohtaan ja tunnen usein syyllisyyttä ja häpeää kaikesta, mikä menee pieleen. Vaatimukset kohdistuvat lähinnä minuun itseeni, mutta viime vuosina minulla on esiintynyt vaativuutta myös muita ihmisiä kohtaan. Tämä on erittäin raskas häiriö, ja uskoakseni tämän ilmenemismuodot ovat moninaiset.

Kaikki vinkit otetaan vastaan.

Tällaista olen myös havainnut.  Kai varhaislapsuudessa ollut torjunta teki sen, äiti oli vihainen jopa ruokkiessaan.   Joskus kirkossa pohdin "ovatkohan nuokaan täällä uskon takia, vai tavatakseen kavereita?"  Uskoin johtuneen jostain pahasta hengestä, mutta kai sittenkin ainaisesta torjunnasta kun ei huolittu seuraan.

Rentoutusta ja mielen tyhjentämistä, rukousta.  Toisaalta hyvät tavat, kuten pukeutumiskoodit lisäävät ahdistusta.

Kokeile tehdä sitä mistä eniten moitittu, kun onnistut olet lähempänä itseluottamusta, kuten ompelutyö.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuus häiriöstä ei ole parannusta, häiriö on elin ikäinen, lääkitys voi auttaa. Valitettavasti ex lääkitsi omansa alkoholilla, mikä aiheutti vaan ongelmia ja johti eroon..

Höpö höpö, taas on "asiantuntijoita" linjoilla. Persoonallisuushäiriöt yleensä lievittyvät itsestään aikaa myöten, jopa epävakaan kaltaiset vaikeammat muodot. Terapiasta voi olla paljon apua ja lääkitystä ei sinällään ole, toki voi tyyliin masennusta hoitaa lääkkeillä. Vain narsismi on lähellä toivotonta hoitaa.