Vaativa persoonallisuushäiriö

Vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuus häiriöstä ei ole parannusta, häiriö on elin ikäinen, lääkitys voi auttaa. Valitettavasti ex lääkitsi omansa alkoholilla, mikä aiheutti vaan ongelmia ja johti eroon..

Höpö höpö, taas on "asiantuntijoita" linjoilla. Persoonallisuushäiriöt yleensä lievittyvät itsestään aikaa myöten, jopa epävakaan kaltaiset vaikeammat muodot. Terapiasta voi olla paljon apua ja lääkitystä ei sinällään ole, toki voi tyyliin masennusta hoitaa lääkkeillä. Vain narsismi on lähellä toivotonta hoitaa.

Siinä toinen "asiantuntija". Jos pers.häiriötä ei hoidata terapialla ja mahdollisella lääkityksellä, on aivan varmaa että se pahenee ajan kuluessa. Myös joitakin muita pers.häiriöitä on mahdotonta hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostan vanhan ketjun. Psykiatrin mukaan minulla saattaa olla tämä: olen hyvin vaativa itseäni kohtaan ja tunnen usein syyllisyyttä ja häpeää kaikesta, mikä menee pieleen. Vaatimukset kohdistuvat lähinnä minuun itseeni, mutta viime vuosina minulla on esiintynyt vaativuutta myös muita ihmisiä kohtaan. Tämä on erittäin raskas häiriö, ja uskoakseni tämän ilmenemismuodot ovat moninaiset.

Kaikki vinkit otetaan vastaan.

Tällaista olen myös havainnut.  Kai varhaislapsuudessa ollut torjunta teki sen, äiti oli vihainen jopa ruokkiessaan.   Joskus kirkossa pohdin "ovatkohan nuokaan täällä uskon takia, vai tavatakseen kavereita?"  Uskoin johtuneen jostain pahasta hengestä, mutta kai sittenkin ainaisesta torjunnasta kun ei huolittu seuraan.

Rentoutusta ja mielen tyhjentämistä, rukousta.  Toisaalta hyvät tavat, kuten pukeutumiskoodit lisäävät ahdistusta.

Kokeile tehdä sitä mistä eniten moitittu, kun onnistut olet lähempänä itseluottamusta, kuten ompelutyö.

Miten niin pahasta hengestä tai torjunnasta? Teit omia havaintoja kirkossa. Monet voivat käydä sosiaalisista syistä erilaisissa kokoontumisissa. Harjoitit omaa ajattelua.

Talkootyö ja tavoitteellinen toiminta on erikseen, osallistuminen muiden nähden erikseen.

Tunnen yhden kuusikymppisen naisen, jolla on ihan ilmiselvä vaativa-persoonallisuushäiriö. Hän on varmaankin vaativa itseäänkin kohtaan, mutta se ei todellakaan näy niin hyvin muille. Ympäristöä kohtaan hän on yleensä vihamielinen, arvostelee kaikkea ja kaikkia, kavereilleen osaa esittää "normaalia", joten hän selkeästi tiedostaa tämän. Niin ja koska hänellä on vielä kavereita. Miehelleen hän on hirviö, kulkee tämän perässä, huutaa, arvostelee, nimittelee ja jos kaikki ei mene hänen haluamallaan tavalla hän hermostuu. Hän on muutenkin täysin hemmoteltu pikkuprinsessa-tyylinen ihminen. Puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo, mutta ei kestä itse minkäänlaista kritiikkiä, oli se kuinka totta tahansa. Puhuu muiden päälle ja puuttuu muiden keskusteluun. Todella itsekäs. Valehtelee monista asioista, koska hänellä on niin paha pätemisen tarve? Hän ei siis itse tiedä mikä on faktaa ja sitten kertoo tämän johdosta hänen omia totuuksiaan. Kaikenkaikkiaan ihan järkyttävä pelle.

Lihapulla kirjoitti:

Tunnen yhden kuusikymppisen naisen, jolla on ihan ilmiselvä vaativa-persoonallisuushäiriö. Hän on varmaankin vaativa itseäänkin kohtaan, mutta se ei todellakaan näy niin hyvin muille. Ympäristöä kohtaan hän on yleensä vihamielinen, arvostelee kaikkea ja kaikkia, kavereilleen osaa esittää "normaalia", joten hän selkeästi tiedostaa tämän. Niin ja koska hänellä on vielä kavereita. Miehelleen hän on hirviö, kulkee tämän perässä, huutaa, arvostelee, nimittelee ja jos kaikki ei mene hänen haluamallaan tavalla hän hermostuu. Hän on muutenkin täysin hemmoteltu pikkuprinsessa-tyylinen ihminen. Puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo, mutta ei kestä itse minkäänlaista kritiikkiä, oli se kuinka totta tahansa. Puhuu muiden päälle ja puuttuu muiden keskusteluun. Todella itsekäs. Valehtelee monista asioista, koska hänellä on niin paha pätemisen tarve? Hän ei siis itse tiedä mikä on faktaa ja sitten kertoo tämän johdosta hänen omia totuuksiaan. Kaikenkaikkiaan ihan järkyttävä pelle.

Niin ja hän käyttää henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Miten diagnosoisitte tuon? Voihan tuossa olla narsismiakin mukana.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuus häiriöstä ei ole parannusta, häiriö on elin ikäinen, lääkitys voi auttaa. Valitettavasti ex lääkitsi omansa alkoholilla, mikä aiheutti vaan ongelmia ja johti eroon..

Kyllä Jumala voi eheyttää ja parantaa 🙏

Voisiko joku kertoa kattavasti tästä p.häiriöstä?

Minulla on, ihan diagnoosin kera.

Ja voin sanoa että ei kyllä helpotu iän myötä.

Ja en ole niin huonossa jamassa että lekuri ois kirjottu terapiaan lähetettä ees.

Moni aikasemmin kirjoitetuista jutuista ihan totta minun kohdalla, turvattomuuden tunnetta lapsena, yms.

Arvostelen vähä kaikkea  ,ihan huomaamattakin. Mikään ei kelpaa , kuin se minkä itse katson olevan se oikea juttu. ...

Vierailija kirjoitti:

Onko aloittajalla alkoholi tms ongelma?

Johtuuko persoonallisuushäiriö

hylätyksi joutumisesta lapsuudessa?

Voi johtuakin.

Minun mieheni on diagnosoitu. Hän on ylisuorittaja, vaatii itseltään älyttömiä, treenaa 6* viikossa, menestyy työssään todella hyvin, viimeisen päälle ortorektikko ja aivan ylitarkka kodinsiisteydestä. Hänen on hankala käsittää ihmisiä jotka ovat epärehellisiä tai jos joltain puuttuu motivaatiota. Ei osaa kohdata hankalia tunteitaan ollenkaan vaan pakenee niitä treenamalla lisää tai muihin addiktioihinsa kuten seksiin tai ortoreksiaan. Käy terapiassa, mutta en voi sanoa että se on mainittavasti asiaa auttanut. Pariterapia auttoi mielestäni paljon enemmän, se sai hänet kommunikoimaan kanssani niin että ymmärsimme toisiamme.

Terapia tai lääkkeet ei auta. Pakko kestää jos ei eroon pääse.

Narsismi on siis ihan eri asia kuin vaativa persoonallisuushäiriö. Monet tuntuvat sekoittavan niitä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Lihapulla kirjoitti:

Tunnen yhden kuusikymppisen naisen, jolla on ihan ilmiselvä vaativa-persoonallisuushäiriö. Hän on varmaankin vaativa itseäänkin kohtaan, mutta se ei todellakaan näy niin hyvin muille. Ympäristöä kohtaan hän on yleensä vihamielinen, arvostelee kaikkea ja kaikkia, kavereilleen osaa esittää "normaalia", joten hän selkeästi tiedostaa tämän. Niin ja koska hänellä on vielä kavereita. Miehelleen hän on hirviö, kulkee tämän perässä, huutaa, arvostelee, nimittelee ja jos kaikki ei mene hänen haluamallaan tavalla hän hermostuu. Hän on muutenkin täysin hemmoteltu pikkuprinsessa-tyylinen ihminen. Puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo, mutta ei kestä itse minkäänlaista kritiikkiä, oli se kuinka totta tahansa. Puhuu muiden päälle ja puuttuu muiden keskusteluun. Todella itsekäs. Valehtelee monista asioista, koska hänellä on niin paha pätemisen tarve? Hän ei siis itse tiedä mikä on faktaa ja sitten kertoo tämän johdosta hänen omia totuuksiaan. Kaikenkaikkiaan ihan järkyttävä pelle.

Niin ja hän käyttää henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Miten diagnosoisitte tuon? Voihan tuossa olla narsismiakin mukana.

Voi olla vaativaa, mutta voi olla jotain muutakin. Osa vaativista persoonista on hyvin tunnontarkkoja, pikkutarkkoja säännöistä ja moraalista ja oirehtivat lähinnä sisäänpäin. Diagnoosia ei voi täällä antaa.

Psykiatrin mukaan itselläni on vaativan persoonallisuuden piirteitä. Terapiaan menin masennuksen vuoksi. Tai siis oikeammin työuupumuksen takia.

Mun tapauksessani aika ja ilmeisesti terapia on auttanut. Tunnistan tietyt merkit omassa toiminnassani ja osaan nykyään iskeä jarruja päälle hyvissä ajoin.

Lyhyesti sanottuna olen ollut pahimmillani kamala ylisuorittaja ja työhullu. Myös harrastukset ovat muuttuneet täydellisyyden tavoitteluksi. Mutta vaativuus on aina kohdistunut itseen, ei muihin. Toisaaalta olen saanut paljon aikaiseksi, mutta laiminlyönyt esimerkiksi ystävyyssuhteita.

Kotona on saanut olla sekaista ja pyykit pesemättä yms. Tulee ne kotihommat jossain vaiheessa hoidettua.

Ap:n kuvailema henkilö kuulostaa kovasti itseltäni. Miksi noilla piirteillä on persoonallisuushäiriö? Osaisiko joku vähän avata?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kuvailema henkilö kuulostaa kovasti itseltäni. Miksi noilla piirteillä on persoonallisuushäiriö? Osaisiko joku vähän avata?

Emme voi olla varmoja, saisiko kyseinen henkilö diagnoosin. Mikäli saisi, se johtuisi siitä, että hänen käytöksensä on jäykkää ja joustamatonta ja aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa. Itselläni pisti silmään erityisesti vaikeudet suoriutua työstä pikkutarkkuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kuvailema henkilö kuulostaa kovasti itseltäni. Miksi noilla piirteillä on persoonallisuushäiriö? Osaisiko joku vähän avata?

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…

Englanniksi OCPD, ei pidä sekoittaa OCD:hen.

Lisää kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Lisää kokemuksia?

Minulla on ilmeisesti tämä häiriö tai ainakin erittäin vahvoja piirteitä siitä. Kuulin asiasta toissapäivänä. En ole yllättynyt - toisaalta ihmettelen, miksi tätä diagnoosia ei ole ehdotettu jo aiemmin. 

Nuorempana olin ujo, arka ja ahdistunut ja oirehdin lähinnä sisäänpäin: vaadin itseltäni todella paljon. Viime vuosina on alkanut ilmetä sitä, että järjestän kohtauksia, mikäli asiat eivät suju minun mieleni mukaan. Yleensä kyse on siitä, että koen joutuneeni väärin kohdelluksi. Loukkaannun verisesti, jos minut keskeytetään tai päälleni puhutaan. Näiden kilahtelujen ja niistä aiheutuneiden kiusallisten tilanteiden takia olen ajatellut olevani epävakaa (siis epävakaa persoonallisuushäiriö). Ilmeisesti en kuitenkaan ihan sovi tuohon epävakaan muottiin, ja vaativa persoonallisuus selittäisi monta asiaa. 

Häiriöstä ei ole kovin paljoa tietoa saatavilla, ja kyseessä on huonosti tunnettu häiriö. Usein se sekoitetaan pakko-oireiseen häiriöön (joka minulla on kyllä myös) tai muihin persoonallisuushäiriöihin. Mitähän muuta voisin kertoa? Olen lapsesta saakka ollut tunnontarkka, pikkutarkka ja helposti ahdistuva. Epäilen jonkinlaista geneettistä alttiutta, koska mielestäni isälläni on näitä piirteitä myös. Toisaalta ankaranpuoleinen kasvatus ja lapsuudessa koettu kiusaaminen ovat varmasti myös edesauttaneet häiriön kehittymistä omalla kohdallani. Minulla on taustalla myös aikuisiässä tapahtuneita huonoja, jopa traumaattisia kokemuksia. 

Lapsuuden ja nuoruuden koulukiusaamisen seurauksena sisäistin hyvin voimakkaasti sen ajatuksen, että olen hävettävä, paha ja muita huonompi. Siksi minun tulee aina pyrkiä täydellisyyteen kaikessa. Jos en onnistu, olen täysin epäonnistunut ihmisenä. Olen hyvin pessimistinen ja negatiivinen ihminen ja ajattelen kaikessa aina pahinta vaihtoehtoa. 

Muistan lukeneeni joskus vaativasta persoonallisuudesta ja pohtineeni, voisiko minulla olla tuo. Kuitenkaan en silloin miettinyt asiaa enempää, koska jotkut häiriöön liitetyt piirteet eivät sovi minuun: en ole erityisen saita, eikä minulla ole minuutintarkkaa päiväohjelmaa. Toisaalta sitten monet muut piirteet sopivat minuun erittäin hyvin. 

Minulla on ex-ystävä, joka on mielestäni tällainen. Pikkutarkka, äärimmäisen pihi, aikatauluhullu, työskentelee laboratoriossa millintarkassa työssä. Roolittaa ihmisille tarkat vaatimukset, eikä kestä, jos muut ei suoriudu. Esim anopin tulee tukea häntä tietyllä tavalla äitiydessään ja oikeasti anopi on alkoholisti, niin ei kestä ristiriitaa olimme ystäviä yli 20 vuotta ja hän onnistui menettämään kavereita koko ajan. Kirjoitti pitkiä kirjeitä niille ja tilitti asioita, kukaan ei jaksanut sitä. Oltiin välillä vähemmän yhteyksissä, kun en itsekään jaksanut minulle roolitettuja vaatimuksia. Ei ex-kaverini itsekään voi täysin hyvin, syö masennuslääkkeitä. Sitten en enää jaksanut kun näin miten hänen lapsensa oireilivat/sairastuivat. Toisella on anoreksia ja toinen on äitiinsä hysteerisesti takertuva poika vaikka jo teini. Nainen itse on tosi laiha ja aina laihiksella. Vaikka perheellä on rahaa, heillä on tarkka päiväkohtainen budjetti yms. Ei olla enää yhteyksissä, koska miehensä on hänet valinnut mutta lapsia säälin.