Hävettää lähteä opiskelemaan ammattitutkintoa

Olen maisteri, mutta en ole koskaan tehnyt oman alani töitä. Opiskeluajan tein hanttihommia, enkä saanut opintojeni jälkeenkään koulutustani vastaavaa työtä, joten olen tienannut kapean leipäni marketissa tuntitöillä.

Koska olen todennut työllistymisen koulutusta vaativaan työhön mahdottomaksi, olen päättänyt lähteä opiskelemaan uutta alaa ammattikouluun. Ala on huonosti palkattu ja miehinen. Pahoin pelkään, että tulen olemaan joukossa ainoa nainen. Alalla on kuitenkin työntekijöistä pulaa ja minua viehättää siinä itsenäisyys. Työ on yksinäistä eikä kukaan hönkäile niskaan.

Jostain syystä vain tunnen itseni todella epäonnistuneeksi. Erityisesti vanhemmilleni kertominen pelottaa, koska tiedän heidän jo etukäteen olevan sitä mieltä, että minun kannattaisi jatkaa oman alani työnhakua sen sijaan että kouluttautuisin duunarihommiin.

Onko jollain kokemusta vastaavasta? Tuttuihini kuuluu insinööri, joka pitkäaikaistyöttömäksi jäätyään kouluttautui lähihoitajaksi, mutta hän oli jo reilusti keski-ikäinen eikä nuori niin kuin minä.