Oletko hoitanut appivanhempiasi tai voisitko kuvitella hoitavasi heitä tulevaisuudessa heidän ikääntyessään?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliitikot ovat puhuneet sen suuntaista, eträ palattaisiin kuuskytlukua edeltäneeseen aikaan eli lisättäisiin lasten velvollisuutta hoitaa vanhempiaan.
Appivanhempia myös?
Mies hoitakoon omat vanhempansa, minä omani, jos tilanne vaatii. Miksi ihmeessä MINÄ hoitaisin mieheni vanhempia..?
Eiköhän perhe ole KOKONAISUUS? Omassa suvussa on pariskunta, joista rouva sanoo tasan noin. Appivanhemmat ei ole tehnyt mitään pahaa, mutta kun tämän yhden ihmisen maailma pyörii aina omassa vinkkelissä.
Missä välissä tuon sukulaisnaisen mies hoitaisi vanhempiaan, kun on rankassa työssä päivät pitkät? Rouva on kotona tekemättä mitään. Kouluikäiset lapsetkin. Kotityötkin pitää jakaa 50-50. Olisiko kohtuutonta, että rouvan velvollisuuksiin sitten kuuluisi vaikka käydä appivanhemmille kaupassa? Pärjäävät aika hyvin muuten. Heillä ei onnistu, koska "kumpikin omat vanhempansa" ja tämä mies menee iltakasilta juoksemaan vielä kauppareissulle, koska tämä yksi on itsekäs, laiska paska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliitikot ovat puhuneet sen suuntaista, eträ palattaisiin kuuskytlukua edeltäneeseen aikaan eli lisättäisiin lasten velvollisuutta hoitaa vanhempiaan.
Appivanhempia myös?
Mies hoitakoon omat vanhempansa, minä omani, jos tilanne vaatii. Miksi ihmeessä MINÄ hoitaisin mieheni vanhempia..?
Kai toi normaalisti menis/menee niin, että pariskunta kimpassa hoitaa/auttaa molempien vanhempia...
Meillä appivanhemmille matkaa 300km, joten tämä jo estää päivittäisen avun. Appivanhemmat muutenkin jääneet etäisiksi, joten heistä huolehtiminen ei tunnu luontevalta.
Miehen äiti asuu 500 km päässä ja hän on hyvin ei-sosiaalinen. Asuu itsekseen, ei ole tekemisissä sukulaistensa kanssa, ei naapureiden, ei tilaa lehtiä, ei tee ruokaa, uskoo yliluonnolliseen, ei muista lapsia synttärinä tai jouluna, ei ole koskaan käynyt kylässä meillä. Lyhyesti sanottuna ihminen, jonka kanssa ei Ole mitään yhteistä. Uskon, että oma tytär hoitaisi häntä tarvittaessa. Ex-anoppi ja appi olivat sosiaalisia, ystävällisiä ja välittäviä. Pöytä oli aina katettuna, kun menimme ja vierailivat meillä säännöllisesti. Tosin heidänkin kohdallaan tytär olisi varmaan hoitanut tarvittaessa heitä. Välillä itsekin mietin, miksi vaihdoin, mutta nuorena ajattelin toisin.
En aio enkä voi koska asuu toisessa maassa. Appiukko kuollut mutamia vuosia sitten. Omaa isääni hoidan ja senkin pitkin hampain.
En aio tehdä hoidollisia asioita appivanhempieni hyväksi, mutta autella voin. Minulla on omat vanhemmat. Mies voi tehdä minun puolestani tällaiset asiat. Hän tosin ei juurikaan hoitanut lapsiamme siinä iässä, kun olivat aivan pieniä, mutta joutuu sitten kehittämään jostain hermot siihen hommaan, on ainoa lapsi. Välit appivanhempiin ovat ihan hyvät, mutta en osaa sanoa, millaiset ne ovat kymmenen vuoden päästä, kun omat lapset ovat aikuisia. Avioliitossamme on henkistä väkivaltaa, joka kohdistuu minuun, enkä näe syytä olla miehen kanssa juuri missään väleissä enää siinä vaiheessa, kun lapset ovat maailmalla. Appivanhemmatkin saattavat siinä vaiheessa möksähtää minulle, heidän suvussaan ollaan riitaisia ja lapsellisia.
Naisiin kohdistuu isommat hoitajanaolopaineet. Miehet tuskin edes ajattelevat, että huolehtisivat jotenkin appivanhemmistaan - tai jos, niin korkeintaan kulkemalla vaimon mukana, mutta mies yksin huolehtimassa appivanhempiensa asioista on varmaan äärimmäisen harvinaista. Perhe on kokonaisuus vain naisille, appivanmpineen päivineen. Miehet ajattelevat eri tavalla eivätkä koe mitään velvollisuutta saati syyllisyyttä, eikä heitä kohtaan ole mitään odotuksiakaan.
En myöskään miksikään omaishoitajaksi alkaisi, mutta appiukon kanssa varsinkin olen niin hyvissä väleissä että varmasti auttaisin, kävisin esimerkiksi kaupassa, siivoilisin ja kuljettaisin lääkäriin tms.
Vierailija kirjoitti:
En myöskään miksikään omaishoitajaksi alkaisi, mutta appiukon kanssa varsinkin olen niin hyvissä väleissä että varmasti auttaisin, kävisin esimerkiksi kaupassa, siivoilisin ja kuljettaisin lääkäriin tms.
Saano kysyä, onko sinusta siivoaminen naisen tehtävä, eikä sitä voisi tehdä miehesi? Miksi siivoaisit appivanhemmillasi eikä miehesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään miksikään omaishoitajaksi alkaisi, mutta appiukon kanssa varsinkin olen niin hyvissä väleissä että varmasti auttaisin, kävisin esimerkiksi kaupassa, siivoilisin ja kuljettaisin lääkäriin tms.
Saano kysyä, onko sinusta siivoaminen naisen tehtävä, eikä sitä voisi tehdä miehesi? Miksi siivoaisit appivanhemmillasi eikä miehesi?
Ja siis olen ihan varma, että olet nainen. Olepa rehellinen ja myönnä, että olet nainen. Kukaan mies ei kertoisi siivoilevansa appivanhemmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En myöskään miksikään omaishoitajaksi alkaisi, mutta appiukon kanssa varsinkin olen niin hyvissä väleissä että varmasti auttaisin, kävisin esimerkiksi kaupassa, siivoilisin ja kuljettaisin lääkäriin tms.
Saano kysyä, onko sinusta siivoaminen naisen tehtävä, eikä sitä voisi tehdä miehesi? Miksi siivoaisit appivanhemmillasi eikä miehesi?
Jankjankjank. Pariskuntahan ei missään tapauksessa voi tehdä noita hommia yhdessä?
Kun kuntoni alkaa rapistua otan eron ja muutan jonnekin helevetin kauas niin vaimo ja lapset ei joudu omaishoitajiksi.
Nykyään lapset saadaan (kiitos pätkätöiden ja työttömyysjaksojen) n.40-vuotiaina. Ei siinä ehdi vanhuksia hoitelemaan kun on huoltovelvollisuus omista pienistä lapsista.
Sori.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapset saadaan (kiitos pätkätöiden ja työttömyysjaksojen) n.40-vuotiaina. Ei siinä ehdi vanhuksia hoitelemaan kun on huoltovelvollisuus omista pienistä lapsista.
Sori.
Vanhukset tarvitsevat hoitoapua noin 80+ vuotiaina. Silloin sinun lapsesi ovat jo niin suuria, että kerkeät kyllä hoitamaan aivan hyvin. Ne appivanhempiaan hoitavat ovat yleensä reippaasti viiskymppisiä.
Eikö se mene niin, että eläkkeelle päästyään pääseekin sitten vanhusten omaishoitajaksi just sopivasti.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapset saadaan (kiitos pätkätöiden ja työttömyysjaksojen) n.40-vuotiaina. Ei siinä ehdi vanhuksia hoitelemaan kun on huoltovelvollisuus omista pienistä lapsista.
Sori.
Nelikymppisen vanhammat ovat tyypillisesti 65-70-vuotiaita. Sen ikäinen on nykyään vielä yleensä tosi reipas ja nuorekas. Ne vanhuuden vaivat tulevat nykyvanhuksille siinä 80. ikävuoden paremmalla puolella eli se nelikymppinen on silloin jo lähes eläkeiässä, saanut lapsensa kasvatettua ja koulutettua ja sitten onkin edessä uudet hoitotehtävät. Tämän olen todennut monen ystävän kohdalla. Raskasta aikaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapset saadaan (kiitos pätkätöiden ja työttömyysjaksojen) n.40-vuotiaina. Ei siinä ehdi vanhuksia hoitelemaan kun on huoltovelvollisuus omista pienistä lapsista.
Sori.
Nelikymppisen vanhammat ovat tyypillisesti 65-70-vuotiaita. Sen ikäinen on nykyään vielä yleensä tosi reipas ja nuorekas. Ne vanhuuden vaivat tulevat nykyvanhuksille siinä 80. ikävuoden paremmalla puolella eli se nelikymppinen on silloin jo lähes eläkeiässä, saanut lapsensa kasvatettua ja koulutettua ja sitten onkin edessä uudet hoitotehtävät. Tämän olen todennut monen ystävän kohdalla. Raskasta aikaa...
Usein se vanhempien ja appivanhempien hoitaminen tulee siinä vaiheessa, kun ollaan vielä viimeisiä vuosia työelmässä, ja sitten pitäisi venyä vielä hoitamaan lapsenlapsiakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapset saadaan (kiitos pätkätöiden ja työttömyysjaksojen) n.40-vuotiaina. Ei siinä ehdi vanhuksia hoitelemaan kun on huoltovelvollisuus omista pienistä lapsista.
Sori.
Vanhukset tarvitsevat hoitoapua noin 80+ vuotiaina. Silloin sinun lapsesi ovat jo niin suuria, että kerkeät kyllä hoitamaan aivan hyvin. Ne appivanhempiaan hoitavat ovat yleensä reippaasti viiskymppisiä.
Anoppini on nyt 79-vuotias, itse n. 40-v. ja lapseni alle 3-vuotiaita. En taida ehtiä 🙂.
T. Tuo jota lainasit
Omat vanhemmat sairastui ja joutuivat hoitokotiin kun on lapseni oli 2-9 vuotias... Ei todella aika riittänyt omien työ- ja kotiasioiden lisäksi.
Appiukko on hyväkuntoinen 8-kymppinen, toivottavasti kuolee saappaat jalassa. En hoida, välimatkaa 700km eikä sovi luonteelleni.
En alkaisi hoitaa edes miestäni jos sänkypotilas tai 24/7 vahdittava dementikko.
En ikipäivänä! Tosin tämän anoppi ihan itse "syyllinen". Esim eksäni vanhempia olisin autellut mielelläni!