****MAALISKUISET -05 KESKELLÄ VIIKKOA****

Juu,oikein Nasulina muisti,meidänkin herra on sitten 1-vuotias.Viime vuonna tähän aikaan poitsu oli jo maailmaa nähnyt viiden tunnin verran.Juuso syntyi 05.05,tunnin ponnitustuksen jälkeen.ONNEA vaan Nasulinankin taaperolle! :)



Olihan niitä muitakin joilla oli tänään synttärit,olisko ollut Melrosen muksu?En kyl varma oo....



Meille ei muuta ihmeitä,paitsi että meillä on alettu nukkumaan!Yhellä herätyksellä mennään mikä ei haittaa yhtään kun vertaa vielä viime viikkoon jolloin herätyksiä oli miljoona.Viime yönäkin nukkuin 21-4.30 ennen kuin heräsi ja sitten vielä jatkoi uniaan puol kasiin.Ihan kiva siis!



Huomenna ois Juusolla sitten 1-vuotis neuvola.Siivoomaankin pitäs pikkuhiljaa alkaa,taidan aloittaa vessasta ja huomenna sitten vaikka makuuhuone ja loput sit joko pe:na tai la:na.Kakkukin pitäs leipoo,juhlat sit pidetään sunnuntaina.



Joops,mutta nyt meidän synttärisankari vaatii seuraa joten viihdekeskus toimimaan!



Suohomppeli81 ja Juuso

Hei vaan taaperoisille äiteineen. Olen vähän tipahtanut kärryiltä, kun töihin päluu muuttanut niin kovin arkea..



Mutta kaikki menee loistavasti ja perhe tyytyväinen. Työt sujuu, päiväkoti rulettaa ja ihmissuhdekin loistaa, kun en vaadi mieheltäni mahdottomia. Meinas nuo pitkät päivät yksin pojan kans tehdä sen, että aloin jo aamupäivästä odottaa miestä kotiin ja jos se sattui sitten vihdoin kotiin tultuaan sanomaan väärän sanan tai ottavan väärän ilmeen -oli ilta pilalla. No vähän liiottelen. Nyt haen pojan tyytyväisenä tarhasta ja vietämme iltapäivää mielellään kaksistaan. Isän tultua voin sitten harrastaa tai käpertyä heidän kanssaan sohvalle.



Sohvasta puheen ollen. On nimittäin huippukaalliin sohvat kuosit vähän kärsineet, kun pojan lempipuuhaa telmiä siinä ja kuolata pitkin päällyteitä. Onneksi on pestävää materiaalia. Olemme onneksi saaneet opetettua jalat edellä alastulon, koska kiikkuilee sohvalle itse, vaikka se korkea onkin. On melkoinen kiikkuja poika muutenkin. Polvi nousee jo melkein sängyllekin ja käsillä vetää lakanasta itseään ylöspäin. Keinuhevonenkin on lähinnä kiipeilytelineenä. Siitä saa hyvän esteradan kun ensin kaataa.

Kävelyä harjoitellaan muutama askel kerrallaan. Lähinnä vahingossa. Seisomaan on noustu ilman tukea jo pitkään. Konttaus on kuitenkin vielä se kätevin menopeli. Päiväkodissa voi tukea ottaa helposti muista lapsista ja taapertaa perässä..



Yötkin sujuu, toisinaan itketään toki, mutta kokonaisiakin öitä usein. Ja nukkumaan meno on todella helppoa nykyisin. Siitä olen tosi tyytyväinen. Yksiin päikkäreihin siirtyminen vielä vähän takkuilee, mutta ainakin viikonloppuisin kun unta ei muut lapset häiritse, yhdet unet riittää!



Palaan töihin ja toivotan kaikille ihanaa loppuviikkoa taaperoittenne kanssa!



mie

Tasan vuosi sitten tähän aikaan me oltiin tytön kanssa oltu pari tuntia synnyttäneiden osastolla. Tyttö syntyi siis 8.3. klo 06:10. Vuorokausi kerettiin olla synnytyssalissa.



Tänään ois ohjelmassa 1-vuotiskuvaus, ja illemmalla kakun syöntiä kera mummien ja yhden kummin. Tyttö on vähän flunssanen, siksi pidetään ihan pienet juhlat.



Menneeseen vuoteen on mahtunut niin paljon. Itkua ja naurua, iloa ja surua. Tähän astisen elämäni rankin ja ihanin vuosi! Vielä ei pikku2:n ole ajatuksissa, mutta luulen että meidän perhe ei jää yksilapsiseksi... =)



HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ 1-VUOTIAILLE TAAPEROILLE !

Onnea kaikille synttärisankareille!



Muistan kyllä hyvin nämä maaliskuun päivät viime vuonna, kun yksi jos toinen lähti synnyttämään - minä vaan kärvistelin melkein 2 viikkoa yliaikaiseksi... Tuntui kyllä, että ikinä se muksu ei sieltä ulos tule, mutta tulihan se sitten. No, 1-vuotissynttäreihin on vielä aikaa, mutta jotenkin väkisinkin sitä ajatus palaa niihin raskauden loppumetreihin...



Meillä viime yö oli raskas. Minä olin kerrankin päässyt nukkumaan ajoissa, ja mietin, että ihanaa, 8 tuntia unta... No, lapset päättivät toisin. Ensin heräsi esikoinen, jota pelotti. Piti sitten pötkötellä hänen vieressään niin kauan, että nukahti. Sitten heräsi Saana, joka piti rauhoitella unille. Saana heräsikin sitten 5 kertaa yön aikana. Nukahti kyllä, kun kävi hetken pitämässä " tassua" selän päällä, mutta rasittaa, kun piti nousta niin monesti. Ja klo 3 neiti olisi halunnut jo nousta ylös, silloin piti sitten tainnuttaa maitopullolla... Mikähän siinä on, että joka kerta, kun ajattelen, että nukun oikein pitkät yöunet (jos vaikka joskus olisi vähän virkeämpi...), lapset ovat toista mieltä ja kaipaavat hoitoa keskellä yötä? Yleensä sitten nukkuvat kuitenkin ihan hyvin. Ilmeisesti tykkäävät väsyneestä äidistä ;-)



Tää väsymys on vaan siitä vähän huono juttu, että tulee syötyä ihan hirveästi herkkuja (jotenkin koko ajan nälkä...) eikä jaksa liikkua. Ja sehän ei sitten bikinikuntoon pääsemisen kannalta ole hyvä juttu... Tosin ei musta enää bikinien pitäjää saa - sen verran kivat raskausarvet on jäänyt molemmista raskauksista... Ja onhan tuota mahareppuakin kiitettävästi jäljellä ;-)



Meillä neiti on ruvennut toden teolla harjoittelemaan puhetta. Mitään selvää siitä ei saa, mutta yritys on kova. Koettaa toistaa perässä kaikki sanat mitä sanon, välillä " puhua" pulputtaa sitten ihan itse pitkät pätkät. Ja nyt on oppinut nyökkäämään, aiemmin sujui vain päänpudistelu. Tänäänkin aamulla kysyin, haluaako neiti leipää (söin itse aamiaista ja pienet kädet ojentuivat vaativasti mun leipääni kohti), vastaus oli tarmokas päännyökytys...



Sellaista tänne. Nyt pitää ruveta suunnittelemaan lounaspaikkaa. Se tässä töissäolossa on kyllä kivaa, että saa käydä rauhassa syömässä ihan mitä haluaa ;-)



Aurinkoista päivänjatkoa!



Terhi&Saana, s. 24.3.

Viimeisilläni minäkin tässä vaiheessa vuosi sitten kärvistelin, roikkuvan massun kanssa.. Tosin kauaa ei sitten mennytkään kun kuopus päivänvalon näki! (10.3.)



Synttärit vietetään kyllä sit vasta 18.pvä, menojen vuoksi ei virallinen päivä onnistu.. Ja pieni itse on just oikea räkärinsessa, paksu räkä pitkin poskia ja naamaa. Reppana. :(



Mä sain just puhelun, että tervetuloa töihin 2.5. alkaen! Odottaa vielä joutuu, muttei se haittaa. Ehtii pieni kasvaa vähän lisää, ja ehtii myös hakea hoitopaikkaa ajoissa; taas uudestaan.. Saas nähdä minne nuo tyttöset sitten joutuu. Miehelle voin ainakin sanoa, ettei hävitä toista autoa mihinkään, sit tarvii kuitenkin kaks kun molemmat töissä!



Jeps, kotitöihin taas välillä-->

Kaisa unillaan ja minä koneella - tuttu yhdistelmä. Viime päivinä mä tosin olen lueskellut kirjoja, joten siinä syy hetken nettihiljaisuuteen. Nyt mies taas työreissussa, joten tulee varmasti notkuttua täällä iltaisinkin.



Naapureita odottelen kohta puoliin lounaalle. Tortilloja ja salaattia ajattelin tehdä. Käytiin tänään poikkeuksellisesti kaupassa heti aamulla ja mukava yllätys oli kahvitarjoilu naisten päivän kunniaksi. Ei se kahvi niinkään, mutta siellä oli myös SUKLAATA!! Jee. Mä kun tein " paastolupauksen" etten osta karkkia tai suklaata ennen pääsiäistä. Mitään siinä mun lupauksessa ei sanottu tarjotusta suklaasta kieltäytymisestä...



Mä ajattelin odotella oikean maidon kanssa yli 1v. synttäreiden. Ollaan synttäreitä edeltävä viikko maalla lomalla, enkä viitsi siellä testata aiheuttaako ripulia tms. Mieluummin sitten vasta kotona. Tosin jätskiä saa maistaa synttärijuhlissaan, viime kerralla siitä ei ainakaan vielä tullut mitään. Tosin määräkin oli ihan pieni.



Onko aloitettu muuten 1v. neuvolapinoa? Meillä neuvola on vasta muutaman viikon kuluttua, mutta monella on se jo ollut.



Mitäs tässä muuta. Ei kai kummempia. Töitä pitäis alkaa etsiä, mutta visiitti päiväkodissa vahvisti sen mitä epäilinkin. Ennen elokuuta ei tarvitse hoitopaikasta lähistöllä haaveilla. Huoh.



kuulumisiin,

kua ja Kaisa

Taas on jo keskiviikko. Mihin nämä päivät oikein menee?



Kyllähän muistan minäkin varsin hyvin nuo ajat vuoden takaa. Laskettu aika oli mennyt jo muutama päivä sitten, eikä vauva vaan halunnut tulla masusta ulos. Voi hyvänen aika, että olin malttamaton. En olisi millään jaksanut odottaa, että näen pienen kullanmuruni.



TERHI: En millään jaksa muistaa millä luokalla veljeni oli lukiossa, mutta etunimeltään hän on Jari. Tuleeko yhtään Jaria mieleen?



Ai niin ja sitten tärkein, PALJON ONNEA KAIKILLE SYNTTÄRISANKAREILLE!



Ai niin ja sitten vielä oikein iso uutinen: Jenna oppi konttaamaan! Hip hurraa!! Toivo ei siis ole menetetty. Ehkäpä meilläkin siis joskus kävellään. Vähään aikaan ei kyllä tarvitse odotella.



Nyt neiti heräsi päiväunilta. Mukavaa päivää kaikille mammoille ja mukeloille.



Marju ja Jennukka

Kyllä meidänkin luokalla yksi Jari oli, mutta en muista, oliko hänellä sisaruksia. Ja taisipa niitä muillakin luokilla olla - Jari taitaa olla meidän ikäluokassamme kuitenkin kohtuullisen suosittu nimi... Hmm. Pitääpä kysellä kavereilta, muistavatko he omilta luokiltaan Jareja... Mielenkiintoista ;-)



Terhi

toivotan OIKEIN IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ (hyvä me) KAIKILLE sekä

Minultakin lämpimät onnittelut kaikille synttärisankareille! TELin kuvaus siitä, kuinka täällä palstalla luettiin muiden synnyttämään lähdöstä ja itse kärvisteltiin, kuulosti kovin tutulta :-) Muistan, että nämä maaliskuun päivät olivat kovin aurinkoisia viime vuonna ja kovasti tuli käveltyä jäällä ihan loppumetreille asti. Kätilökin ihmetteli, kun naama oli ihan ruskea ja muuten tämä äiti kalmankalpea ;-)



Meillä taapero on ollut mummilla yökylässä ja olen itse saanut levätä, tosin kova ikäväkin on tänään jo kalvannut .Ihan kuin kulkisin sumussa näine alkuraskaudoireideni kanssa. Kuin eritystynyt koalaäiti kotonaan, joka haluaisi vain nukkuanukkuanukkua. Odottelen sitä keskiraskauden hehkeää olotilaa, kun se töihinpaluukin uhkaavasti alkaa lähestyä.



Meidän taapero konttaileee ja seisoo tukea vasten. Kävelyharjoitukset eivät kiinnosta yhtään ja jalat usein edelleen lötköt, jos koitetaan kävelyttää, verbaalinen puoli tulossa selvästi ehkä ensin. Ruokahalu on neidillä ihan uskomaton ja ilokseni kaikki tekemäni pöperot kelpaavat. Synttäreitä vietämme virallisena päivänä espanjasa ja juhlat sitten kotona vasta huhtikuun tokalla viikolla.



Jolla



ps. Pääsiäisäiti: sorry kun musta ei ole kuulunut, tämä kooma on vienyt voimat... Treffataan kuitenkin pian, lupaan näin palstan välityksellä ;-)

Tervehdys kaikille!

Löysin sitten minäkin vihdoin tänne taaperopuolelle. Nettipimennossa ollaan oltu pitkään kotona, ja töissä on ollut pirun kiire, kun hommia on jo päivien pituus on pitänyt pitää minimissä.



Meillä on vielä reilu 1 vko ennen 1v. synttäreitä. Viime vuonna kovasti jo odoteltiin, että syntyis jo, kun LA tuli ja meni jo kuun alussa, mutta rv 42+0 asti sitten saatiin odotella. Nyt ei kyllä enää odotella vaan tuon pojun perässä riittää kyllä tekemistä. Kaikki paikat se järjestää uudelleen ja tutkii kaiken minkä käsiinsä saa.



Onnittelut kaikille synttäreitä juhliville!

Millaisia synttärijuhlia olette pitäneet/suunnittelette?

Meillä tulee hyvin pienimuotoiset, kun miehen sisarukset ei osallistukaan. Ensin meinas jääd anoppi ja appikin pois, ja olin vähän (salaa) loukkaantunut, kun johan ne on vuoden tiennyt, mikä päivä eka lapsen lapsi täyttää 1v. ja mun omat porukat keskeyttää pari päivää aiemmin lapin reissunsa, jotta oikeana päivänä pääsevät.

Vauvakavereita ei vielä tänä vuonna olla kutsumassa, lastenkestien aika on sitten ensi vuonna.



Lahjaideoista on täällä ollut kirjoittelua jo jokin aika sitten. Meillä listalla on kaikkea tarpeellista, esim. 3-pyörä, sadevarusteet, reimatecin haalari, imukupilla varustettu muovinen lautanen ruokailuharjoituksia varten jne. Toiset kummit laittavat rahaa rahastoon (asuvat toisella puolella palloa) ja toisista emme tiedä. Kiva, että on yllätyksiäkin tulossa!



Kävely on meillä vasta harjoitteluvaiheessa. 6-7 askelta menee tuetta, mutta onneksi hallitusti. Kaatumisilta&kolhuilta ollaan vältytty.



Kiva lukea, miten monilla tarhailu on lähtenyt kivasti käyntiin. Meillä ei olla vieläkään löydetty mummin lisäksi toista luottohoitajaa, jonka seurassa poju ei vain itkisi koko poissaolo aikaamme. Joudumme siis vuorottelemaan työnteossa. Eli minä teen etänä töitä kotoa mahd. paljon päiväunien ja yöunien aikaan (tosi raskasta) ja loput sitten viikonloppuisin. Perhe-elämä kärsii, joten motivaatiota hoitoharjoitteluihin riittää vanhemmilla, mutta poju on vain tosi arka luonteeltaan. :/



Onnittelut kaikille plussanneille! Viestejä on luettu, mutta instant-onnittelut ovat valitettavasti jääneet.

Masu kasvaa täälläkin ja sitä ei pysty enää salaamaan, vaikka haluaisikin. Puoli välikin kohta koittaa, joten ehkei sille salailulle ole enää niin tarvettakaan.



-Eliisa & oliver & kipinä rv 18+

Ilmeisesti tuo eilen saatu rokotus vielä vähän unetta...kun likka vetäs 2.5 tunnin päikkärit klo 9.30-12 ja nyt kävi taas päikyille.

G: Ulkoiletteko kotona olevat maalisäidit joka päivä mussukkanne kanssa?

Minä yritän...mutta yksi päivä viikossa yleensä on semmoinen kotimöllistelypäivä :) Viime viikolla se oli sunnuntai ja nyt tällä viikolla tämä päivä. Eilen oltiin ulkona 3 tuntia ja tänään ei vaan huvita. Jotenkin vähän huono omatunto :/ Minä kun olen aina ollu semmonen ulkoilmaihminen. Pienenä likkanakin leikin aina ulkona, joka päivä oli keli mikä hyvänsä. Viime vuonna raskaanakin ollessani taapersin tuolla mahani kanssa kelillä kun kelillä joka päivä. Joskus kilometriin meni melkein tunti kun supisteli mutta hölmönä vaan kävelin :)

Joops, ei tällä erää muuta. Kiva kun nettipimennossa olleet maalisäiditkin pääs kirjoittelemaan. Ja TuuliEmilian lapselle myös onnea!!! Naistenpäivänä onkin syntynyt monta lasta!

Me ulkoillaan lähes joka päivä, kun tuo tytsy käy melko rauhattomaksi, jos ei pääse pois kotoa välillä. Ei se ulkoilmakaan, mutta ainakin muita ihmisiä pitää nähdä. Liikkeellä ollaan rattailla tai pulkalla, joskus käydään keinuttelemassa puistossa. Mitään pitkiä lenkkejä ei tehdä ja reitin varrella on oltava säpinää. Lähimetsässä ja pellolla ei kannata käydä, Kaisa vaan kyllästyy. Joskus " ulkoilusta" käy myös shoppailu kauppakeskuksessa. Jos ollaan oltu pitkään pois kotoa, Kaisa jaksaa leikkiä taas leluillaan ihan uudella innolla.



kua

Pikaseen kirjoitan kuulumiset.Meillä siis mies edelleen laikkoilee ja on kotona. Saatiin rempattua sen verran,että olkkarin/eteisen seinät on maalattu.Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja tekisi mieli tehdä seuraavaksi remppaa keittiössä-->rahoituspuoli ei vain ole tiedossa, kun tuo mieskin on kotona ;/



Mimmi oli mummolassa yökylässä ja oli hänen tätinsäkin siellä=) Hyvin hauskaa näytti heillä olevan.. Me mentiin aamusta lounaalle mummolle ja tultiin päiväunien aikaan kotiin. Mahdoton ikävä kerkeää vuorokaudessa tulla =)



Mitään galluppia en nyt muistakaan tähän hätää ja eilinen pino jäi lukematta osittain. Mutta paremmalla ajalla palaamisiin!!



Tuulia+co

että me ulkoillaan joka päivä.Tietenkin sää vähän määrää, mutta pääsääntöisesti joka päivä.Meillä kun on nuo koirat mitä pitää ulkoiluttaa ;) Emme kuitenkaan ole kauhean kauan,kun ei tuolla pihalla oikein ole mitään tekemistä..

Minäkin olin vuosi sitten tänään sektiossa ja lapsi syntyi aamulla 9.19. Suunniteltu sektio lapsen ultrauksessa todetun suuren koon vuoksi, syntyessään lähes 5 kg. Voi kamalan kamala leikkaussali, jäi kyllä kammo leikkauksesta ainakin minulle.



Joku muukin kirjoitti, että elämänsä raskain ja ihanin vuosi. Sitä se on ollut minullekin! Ainakin raskas ja tietysti lapsi syntynyt, mikä on maailman ihanin asia.



Meillä kontataan, noustaan tukea vasten ja työnnetään pikkukärryä. Jalat osoittavat tosi itään ja länteen, mutta eiköhän se kävely muutamien kuukausien sisällä tule kenties? Puhuminenkaan ei ole vielä kovin alkanut, muutamia sanoja kuten mämmä, äitä, ottaa jne. Hampaita on 10 ja ruoka maistuu hyvin. 1v neuvolakin oli tänään ja rokote saatiin. Painoa oli kertynyt 10,7 kg ja pituutta 77 cm.



G: kävelyllä yritän käydä päivittäin, tekee hyvää äidillekin tuulettaa päätä! Uskomaton takertumiskausi menossa ja vaunuttelu on senkin vuoksi kivaa, että ei tarvitse koko aikaa pitää sylissä tai kantaa lähes 11 kiloa. Hartiat ja kädet lujilla! Lapsi oli sitkeässä flunssassa tuossa vähän aikaa sitten ja oli lähes kaksi viikkoa sairaana eikä päästy ulos kävelylle. Se otti kyllä koville ja taas on niin laiskat fiilikset että joutuu pakottamaan itsensä ulos. :( Juuri oli päästy hyvään kävelyfiilikseen päivittäin ja äitikin laihiksen alulle, mutta sisällä olo tekee vain " läskimmäksi" kun jääkaappi on liian lähellä, ääh.



G: onko raskauskilot jo lähteneet? Minulla ei. Painoa tulikin hurjat hurjat 29 kiloa, joista laitokselle jäi 11 kg. Vielä on 10 kg jäljellä ja ne OLISI KIVA karistaa kesään mennessä. Millähän keinolla???? Olisi kiva olla vanhoissa mitoissa joskus!!



Onnea meiltäkin kaikille odottajille ja synttärisankareille!

Ja ensialkuun onnittelut myös äiti -05 lapsoselle ja tietysti äidillekin :)



Käytiin tässä illan aikana päivystyksessä. Alkoi ihan tosissaan jo huolestuttamaan. Varsinkin kun eräs kaverini kertoi että yhden äidin lapsi oli joutunut kolmen päivän ripulin jälkeen tiputukseen. Ja meillä kuitenkin kuusi päivää takana!

No lääkäri oli hirmusen mukava ja asiantunteva (ja vielä komeakin, nuori mies =) ja saatiin hyviä neuvoja eteenpäin. Pääasiat oli että likka ei ole kuivunut yhtään, on virkeä ja juo ja syö. Seuraavaksi seurataan sit mahd. allergioita jos tilanne jatkuu tälläisenä. Käyn pitämään ruokapäiväkirjaa jne. Ja kuulemma pitkittynyt ripuli voi kestää kaksikin viikkoa. Osmosalia kehoitti antamaan ja sit niitä maitohappobakteereita. Tilannetta seurattava koko ajan....katsoi esim. että tutti on märkä jne.

Jännä juttu muuten: lääkäri sanoi että likalla voi olla atooppista ihottumaa. Neuvolan mielestä iho oli ihan suht normaali. Riittääköhän sit atooppiseen ihottumaan ihan perusrasvat? En tajunnut siinä sitä enää kysyä. Meillä on lähinnä jaloissa semmosia kuivia länttejä. Välillä ne on ihan ärtyneet ja hankautuneet melkein auki. Nyt ovat paremmat nekin.

Anteeksi jos minun juttuni kuullostavat jo epikriisiltä. Kiva vaan kun voi höpötellä näitä juttujani kun oon niin huolissani.

Tämmöset 1v synttärit siis meillä. Onneksi saatiin kerrankin päivystyksessä hyvää ja ystävällistä palvelua. On meidät siitä käytävältä käännytettykin kerran.

Vuosi sitten tyttö makasi happikaapissa ja oma olo oli ihan suunnattoman sekaisin. Kaikesta sitä vaan näköjään selviää.



Moikka taas!

Onnea kaikille syntymäpäiväsankareille! Osa taisi juhlia jo tänään ja toisille pirskeet luvassa myöhemmin. Meillä juhlat tosiaan vasta kuun lopussa. Tarkkaa päivää ei olla sovittu.



Luin jo alkuillasta viestit ja nyt vielä Nasulinan tuoreen kirjoituksen. Johon pitikin kommentoida: Itselle saa mielenrauhan, kun kuulee lääkärin mielipiteen tilanteesta, nimimerkillä " kaksi kertaa lääkärissä silloin kun esikoinen aikanaan 6kk iässä ripuloi" . Hyvä siis että kävitte, eikö? Niin paljon varoitellaan lapsen kuivumisesta, joten on ihan hyvä käydä näyttämässä pitkittyneen taudin iskiessä lapseen. Nyt osaisin varmaan jo eri tavalla tarkkailla merkkejä, jos ja kun lapsiin kyseinen tauti iskee. Mutta tuo lapsen pirteys/reippaus on kyllä hyvä mittari! Pienen kanssa sitä vain on kovin huolissaan.



Barcelona on nähty. Eilen tulin reissulta ja olikin tuo matkapäivä melkoista tunnekuohua. Näin lentokentillä pieniä lapsia perheineen ja itkua pidättelin. Kotona sitten kyyneleet jo valuivatkin... Esikoinen oli hereillä, halusi kertoa heti kuulumisensa. Maalismuksun kanssa halailimme sitten aamulla pitkään. Ensimmäinen puoli tuntia meni kaulaillessa... Kaikesta ikävöinnistä huolimatta kiva reissu, ja ihana on oman siskonkin kanssa viettää aikaa. Oli varmaan aika ainutlaatuinen kokemus kuitenkin, uskoisin näin. Seuraavan kerran varmaan oma reissu sitten kun lapset täysi-ikäisiä ;).



Aika hauska palata myös -27 asteen pakkaseen, kun reissussa parhaimmillaan oli +17.



Jep. Poitsut pesty ja puunattu, pienempi nukkunut jo 1,5h ja isompikin kuukahti ihan ajoissa. Taidan vetäytyä kirjan pariin. Niin, menkat tosiaan matkalla sitten yllätti.. No, mikä yllätys sitten olikaan kun arvasinkin ennen reissua. Olihan tässä melkein kaksi vuotta taukoa, joten hyväksyttävä on ;)



Kivaa viikkoa kaikille! Ja onnea loppuviikon sankareille!