Lue keskustelun säännöt.
Miksi terkkari piti palopuheen ruokavaliostani?
18.10.2016 |
Syön siis kolme kertaa päivässä. Aamulla klo 7.30 aamupalan (ruisleipää juustolla ja kahvia), töissä pelkkä kahvi klo 9.30, lounas (lämmin ruoka) klo 12.00 ja illallinen kotona klo 18 (lämmin ruoka).
Olen aina syönyt näin, olen normaalipainoinen, veriarvot kunnossa, liikun säännöllisesti. Kasvispainotteinen ruokavalio.
Pitäisi syödä välipaloja klo 9.30, 15 ja vielä illalla. Miksi kun olen 20 vuotta syönyt näin ja hyvin pärjään. Tuntuisi ihan hullulta syödä jotain koko ajan... Mitä muut olette mieltä. Olen 45-vuotias.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Aika vähän vaikutat syövän, ainakin jos urheilet yhtään.
Haimalle kovaa piiskausta, kun muutaman kerran päivässä syöt vähän enemmän ja sitten pitääkin puskea ulos insuliinia isompi annos. Myös insuliiniresistenssin mahdollisuus mietityttää.
Tee niin kuin teet, tässä vaan muutama näkökanta.
Toisaalta jatkuva insuliinin tuottaminen voi olla soluille rasittavampaa kuin se että ne saavat välillä levätä ja tuottaa sitten levättyään kerralla enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös hiljattain ollut joku uutinen jostain tutkimuksesta, jonka mukaan olis just parempi, että syötäisiin harvemmin kuin tähän asti yleisesti suositeltu? En muista suositeltuja määriä, olisko ollut 2-4, ehkä just toi kolme kertaa?
Eikö thl myös muuttanut lastenkin ravitsemussuosituksia ja nykyään suositellaan heille neljää ateriaa päivässä? Muistanko väärin?
Yritin etsiä tuota uutta suositusta, mut en löydä. Löytääkseen joku muu? Vai onko sitä sittenkään olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melkein koko elämäni syönyt tuolla tavalla suositusten mukaan viisi, joskus kuusikin kertaa päivässä. Olo oli hirveä, ahdisti se jatkuva puputtaminen. Lopulta lopetin ja päätin kuunnella kehoa. Näin päädyin syömään 3 kertaa päivässä (aamupala, 1 isompi ruoka eli lounas/päivällinen ja iltapala).
Ekaa kertaa aikuisiällä on oikeasti hyvä olo. Paino laskeen entisen jatkuvan nousun sijaan. Verensokeri nimenomaan EI heittele. Kun tulee nälkä, alan pohtimaan että mitäköhän sitä söisi ja voin hyvin tunninkin odottaa sen ruuan valmistumista ilman että tulee huono olo tai alkaisi pyörryttämään. Ennen tosiaan jos en heti saanut ruokaa niin sain hirveät itkupotkuraivarit tai vähintään auoin päätä kärttyisenä lähimmäisille, koska tuntui että oikeasti kuolen nälkään.
Noin se menee juuri silloin kun elimistö on tottunut siihen, että hiukankin kun energiaa puuttuu niin silloin heti syödään, eikä ole tarvetta ottaa varastoenergiaa käyttöön.
Samoin ihmiset lihovat kun varastoja vain kasvatetaan, eikä juuri koskaan pureta.
Nopeat sokerit ovat tuossa myös haittana, sillä elimistön on normaalisti toimiessaankin vaikea saada energiaa tarpeeksi nopeasti liikkeelle silloin kun pelkkää sokeria sisältäneen limonadin energia loppuu. Amerikoissa niillä ei kolassa ole enää edes tavallista sokeria, vaan maissista hapoilla tehtyä glukoosi-fruktoosisiirappia, joka on erityisen nopeasti romahtavaa verensokerin kannalta. Siksikin Amerikkalaiset ovat niin valtavan paksuja.
Suomessakin aina harvemmin näkee sokeria tuoteselosteissa, tuota halvempaa glukoosisiirappia sitten. Sehän on vielä sokeria haitallisempaa kun vuotaa suolistosta elimistöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melkein koko elämäni syönyt tuolla tavalla suositusten mukaan viisi, joskus kuusikin kertaa päivässä. Olo oli hirveä, ahdisti se jatkuva puputtaminen. Lopulta lopetin ja päätin kuunnella kehoa. Näin päädyin syömään 3 kertaa päivässä (aamupala, 1 isompi ruoka eli lounas/päivällinen ja iltapala).
Ekaa kertaa aikuisiällä on oikeasti hyvä olo. Paino laskeen entisen jatkuvan nousun sijaan. Verensokeri nimenomaan EI heittele. Kun tulee nälkä, alan pohtimaan että mitäköhän sitä söisi ja voin hyvin tunninkin odottaa sen ruuan valmistumista ilman että tulee huono olo tai alkaisi pyörryttämään. Ennen tosiaan jos en heti saanut ruokaa niin sain hirveät itkupotkuraivarit tai vähintään auoin päätä kärttyisenä lähimmäisille, koska tuntui että oikeasti kuolen nälkään.
Noin se menee juuri silloin kun elimistö on tottunut siihen, että hiukankin kun energiaa puuttuu niin silloin heti syödään, eikä ole tarvetta ottaa varastoenergiaa käyttöön.
Samoin ihmiset lihovat kun varastoja vain kasvatetaan, eikä juuri koskaan pureta.
Nopeat sokerit ovat tuossa myös haittana, sillä elimistön on normaalisti toimiessaankin vaikea saada energiaa tarpeeksi nopeasti liikkeelle silloin kun pelkkää sokeria sisältäneen limonadin energia loppuu. Amerikoissa niillä ei kolassa ole enää edes tavallista sokeria, vaan maissista hapoilla tehtyä glukoosi-fruktoosisiirappia, joka on erityisen nopeasti romahtavaa verensokerin kannalta. Siksikin Amerikkalaiset ovat niin valtavan paksuja.
Suomessakin aina harvemmin näkee sokeria tuoteselosteissa, tuota halvempaa glukoosisiirappia sitten. Sehän on vielä sokeria haitallisempaa kun vuotaa suolistosta elimistöön.
Lidlissä olisi hyvää kirsikkamarmeladia, mutten kuitenkaan osta sitä, sillä siinä on juuri tuota haitallista sokeria. Jos olisi tavallista sokeria, niin ostaisin usein.
Valtio voisi oikeastaan tehdä jonkin säädöksen, ettei tuota glukoosi-fruktoosisiirappia saisi enää käyttää. Ei se oikea sokeri edes nosta hintaa, sillä hintaero on tosi pieni ja nuo isot firmat haluavat vain maksimoida voittonsa.
Noin se menee juuri silloin kun elimistö on tottunut siihen, että hiukankin kun energiaa puuttuu niin silloin heti syödään, eikä ole tarvetta ottaa varastoenergiaa käyttöön.
Samoin ihmiset lihovat kun varastoja vain kasvatetaan, eikä juuri koskaan pureta.
Nopeat sokerit ovat tuossa myös haittana, sillä elimistön on normaalisti toimiessaankin vaikea saada energiaa tarpeeksi nopeasti liikkeelle silloin kun pelkkää sokeria sisältäneen limonadin energia loppuu. Amerikoissa niillä ei kolassa ole enää edes tavallista sokeria, vaan maissista hapoilla tehtyä glukoosi-fruktoosisiirappia, joka on erityisen nopeasti romahtavaa verensokerin kannalta. Siksikin Amerikkalaiset ovat niin valtavan paksuja.