Sarja- Downsiftaajat. Keskustelua rahasta.

En ole katsonut sarjaa, mutta aitoa downshiftaamista on se, että ensin tehdään niin paljon rahaa, ettei tarvitse mennä töihin. Työhän on tarkoitettu köyhille ja mielettömille. Mielettömille siksi, että se on heille terapiaa.

Samaa mieltä ap:n kanssa. Loppu lässähti todella. Mitään ei opittu, sama tivoli alkoi taas. Näitä vittuja oli aivan liikaa. Nämäkö sitten opiskelleita ja sivistyneitä? Aivan 15-vuotiaan tasolla jokainen.

Viimeinen jakso oli todellinen mahalasku. Odotin jotain edes etäisesti älykästä päätöstä, mutta ei. Kielenkäyttö, siis kiroilu, oli myös minun mielestäni todella rasittavaa. Koko sarja jäi todella pinnalliseksi ja jotenkin etäiseksi. Sen olisi voinut tehdä toisinkin, ja siitä olisi voinut tulla todella hyvä, sillä aihe oli kuitenkin tuore.

Katsoin sarjasta pätkiä sieltä täältä kun mieheni katsoi sitä. Itseäni ei jaksanut kiinnostaa. Ne palat, mitä näin, jäivät mieleen enemmän ihmissuhteiden (valta- ja luottamuskysymysten) kuin raha-keskustelun takia.

Ite ajattelen rahasta niin, että se on hyvä olemassa ja mahdollistaa kaikenlaista kivaa - mutta onnellisimmillaan ihminen on silloin kun saa tavoitella tavoitettaan tai haavettaan, toteuttaa suunnitelmaansa - ei silloin kun on jo perillä. Saavutetu tavoite on saavutettu, vanha juttu, se ei enää innosta.

Elokuvista ja sarjoista taas ajattelen niin, ettei niissä ole kuvattavien ihmisten mikään pakko mitään oppia. Sehän on vanha kikka kirjallisuudessakin, että viimeisellä sivulla on joku koukku, joka vihjaa siihen, että alusta aloitetaan pian taas.

Tässä lässähteneessä lopussa ei todellakaan ollut mitään "koukkua" vaan ainoaksi lopputulemaksi tuli, että ihminen on typerä eikä koskaan opi.

Eikös tässä sarjassa tuo "downshiftaus" ollut vain termi, jolla varakas perhe halusi peittää tuttaviltaan ja sukulaisiltaan sen tosiasian, että olivatkin köyhtyneet? Aito downshiftaus on vapaaehtoista ja tapahtuu tilanteissa, jossa aiempaa ylellisempää elämäänsä olisi voinut jatkaa ihan hyvin, mutta silti halutaan luopua monesta asiasta ja laskea elintasoa. 

Kiroilulla ilmaistiin tunnetiloja, itse olen jotenkin kyllästynyt siihen, että kiroilusta tehdään joku kynnyskysymys viihteessä ja elokuvassa ja yritetään tukahduttaa sillä tavalla luovuutta.

Minusta sekin oli normaalia, että hakivat parempaa. Kodinkonemyyjänä olisi voinut ainoastaa jatkaa elämää siellä lähiössä, johon varsinkaan naispuolinen ei ollut rikkaan taustansa vuoksi tottunut. Ja totuus on se, että kukapa siellä vapaaehtoisesti asuu, ankeata elämäähän se on.

Loppu vähän lässähti kyllä, mutta minä tulkitsin sen nimenomaan ei-iloisena loppuna. Että sama kierre alkoi taas alusta. Tietysti toisenlainen loppu, jossa olisi opittu jotain, olisi voinut olla katsojalle miellyttävämpi.

Hahmoista tykkäsin ja tunnen oikeassa elämässä ihan sen hienostelijaäidin kaltaisen rouvashenkilön. Ainoa näyttelijä, jonka olisin halunnut vaihtoon, oli Niina Lahtinen. Toisaalta hän sopi rooliinsa kohtuuttoman äksyilevänä puolisona, mutta sitä jatkuvaa huutoa ja rääkymistä oli raskasta kuunnella. Eniten tykkäsin Eero Ritalan hahmosta ja perheestä. Erittäin uskottavan oloinen.

Sarjan nimihän viittaa vaan siihen selitykseen joka muille annettiin kun rahaa ei ollutkaan. Kyse ei ollut aidosta downsiftaamisesta, enkä ymmärrä kuka sellaiseen käsitykseen olisi voinut sarjan perusteella edes jäädä.

Mielestäni loppu on hyvinkin todellista; hyvin moni ylivelkaantunut ei opi kerralla vaan kierre lähtee helposti uusiutumaan. 

Sarjahan jatkuu vielä, esim lottovoiton suhteen jäätiin auki, että kenelle se lopulta menee.

Mua ei kiroilu paina pätkääkään. Eipä ole vuodet peruskoulussa menneet hukkaan. T ope50

Vierailija kirjoitti:

Ite ajattelen rahasta niin, että se on hyvä olemassa ja mahdollistaa kaikenlaista kivaa - mutta onnellisimmillaan ihminen on silloin kun saa tavoitella tavoitettaan tai haavettaan, toteuttaa suunnitelmaansa - ei silloin kun on jo perillä. Saavutetu tavoite on saavutettu, vanha juttu, se ei enää innosta.

Onpa surullista. Et kykene iloitsemaan siitä, mitä sinulla on - edes silloin, kun olet ponnistellut sen eteen. Mahdat olla alati tyytymätön ihminen.

Katsoin juuri Downshiftaajien ekan osan boksilta. Se vaikuttaa minusta hyvältä sarjalta. En edes katso yleensä kotimaisia sarjoja, koska en voi sietää sitä teennäisyyttä, mutta tämä nyt tuntuu sellaiselta "varovaisen" koomiselta ja tasapainoiselta sarjalta. Jopa puheesta sai selvän, mikä on varsin edistyksellistä suomalaisen sarjan ollessa kyseessä. Naisen kiroilu ei minua haitannut, kyllä meikäläiseltäkin pääsee v-sana suuttuessa. Sekin oli hyvä, että kun siinä suututtiin, huudettiin ja raivottiin oikeasti eikä heti oltu mitään kyyhkyläisiä ja pyydelty anteeksi. Ja mikä parasta, Leppilampi ei ollut pääosassa, vaikka hänet olikin tungettu tähän(kin) sarjaan.

Hyvä sarja. Lahtinen ja Leppilampi oli pelkkää kiroilua ja ylinäyttelemistä, paikoiten jopa vaivaannuttavaa katseltavaa. Viimeinen jakso oli tosiaan pettymys, mutta sarjahan jatkuu vielä toiselle kaudelle.