Pääsenkö koskaan irti syntipukin leimasta?

Mä sairastuin muutama vuosi sitten masennukseen, jonka seurauksena minulla diagnosoitiin vaativa persoonallisuus. Sen jälkeen olen käynyt terapiassa ja voisi sanoa, että olen syntynyt uudestaan.

Olen tehnyt menneisyydessäni paljon virheitä ja riidellyt ihmisten kanssa. Ihmiset ovat suuttuneet ja pistäneet välit poikki. Olen sekoillut ja ollut muutenkin ärsyttävä ihminen.

Nyt, jos joku lähipiiristä tekee jotain tai minulla tulee vaikka riitaa ihan aiheesta jonkun kanssa, minua syytetään aina ensimmäiseksi. Olen helppo kohde, koska olen ollut menneisyydessäni "vaikea ihminen". Olen kuitenkin tehnyt paljon töitä itseni eteen ja mielestäni on väärin, että aina saan kaikesta syyt niskoilleni. OLen kuitenkin myöntänyt omat virheeni ja ottanut niistä opikseni.

Pääseekö tästä syntipukin leimasta koskaan eroon? Tuntuu, että minä en saa tehdä edes pientä virhettä ilman, että joku leimaa minut pahaksi, narsistiksi tms. Välillä olen itsekin miettinyt, olenko oikeasti narsisti. Mutta mieheni vakuuttelee minulle, etten ole, vaan ennemminkin olen liiankin empaattinen ihminen.

Pitääkö minun tyytyä siihen, että olen loppu elämäni syntipukki?