Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihanaa, alakerran lapsiperhe tuli just päiväkodista kotiin
17.10.2016 |
Olen itse lomalla, makaan sohvalla ja helvetillinen huuto, juokseminen, patteriin hakkaaminen, kolaaminen ja romellus alkoi heti, kun kotiutuivat. Joo, kerrostalossa kuuluu ääniä 👍. Tätä jatkuu klo 21 asti, kun laittavat lapset nukkumaan. Olen ihastunut ❤️. Ei riitä, että lapset huutaa, myös äiti kommunikoi huutamalla. Ja ulkona eivät ole koskaan. Huoh. Ollaan 4 kk asuttu tässä. Taasko tarvii muuttaa????
Kommentit (36)
Joo ymmärrän hyvin. Meidän perhe olis varmaan saanu häädön jos ei oltais ihan oma-aloitteisesti muutettu kerrostalosta omakotitaloon vuosi sitten. Naapurit piti varmaan juhlat sinä päivänä ku lähettiin 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä kun harvemmin äänet sieltä alakerrasta kovinkaan voimakkaasti kuuluu... No jos ei kattoa hakkaa jollain kepillä. No patteriin hakkaaminen kuuluu koko talossa.
Eipä se nyt kauhean jännää ole. Itselläni on tilanne että nimenomaan alakerran lapsiperheen touhuilut kuuluvat, mutta yläkerrasta ei luojan kiitos kuulu oikeastaan muuta kuin kerran parissa viikossa imurin ääni. Jostain syystä alakerrassa täytyy tiputella kovia esineitä lattialle, josta ääniaallot siirtyvät seinän kautta oikein kirkkaasti sekä ylös- että alaspäin.
Jännää... Missä pahvitalossa asut vai onko yläkerran naapurilla käytössä jokin kiinteästi asennettu teollisuusimuri? Kun ei normaali kerrostalossa kuulu imuroinnin äänet mistään suunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä kun harvemmin äänet sieltä alakerrasta kovinkaan voimakkaasti kuuluu... No jos ei kattoa hakkaa jollain kepillä. No patteriin hakkaaminen kuuluu koko talossa.
Eipä se nyt kauhean jännää ole. Itselläni on tilanne että nimenomaan alakerran lapsiperheen touhuilut kuuluvat, mutta yläkerrasta ei luojan kiitos kuulu oikeastaan muuta kuin kerran parissa viikossa imurin ääni. Jostain syystä alakerrassa täytyy tiputella kovia esineitä lattialle, josta ääniaallot siirtyvät seinän kautta oikein kirkkaasti sekä ylös- että alaspäin.
Jännää... Missä pahvitalossa asut vai onko yläkerran naapurilla käytössä jokin kiinteästi asennettu teollisuusimuri? Kun ei normaali kerrostalossa kuulu imuroinnin äänet mistään suunnalta.
Niin. Olen tullut siihen tulokseen että tämän talon rakenteissa on käytetty pahvia. Imurin ujellus kuuluu, ja varsinkin kun suutin osuu johonkin nurkkaan tms. niin se suhina on hämmentävän voimakas. Nämä rakenteet ovat sutta ja sekundaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä kun harvemmin äänet sieltä alakerrasta kovinkaan voimakkaasti kuuluu... No jos ei kattoa hakkaa jollain kepillä. No patteriin hakkaaminen kuuluu koko talossa.
Eipä se nyt kauhean jännää ole. Itselläni on tilanne että nimenomaan alakerran lapsiperheen touhuilut kuuluvat, mutta yläkerrasta ei luojan kiitos kuulu oikeastaan muuta kuin kerran parissa viikossa imurin ääni. Jostain syystä alakerrassa täytyy tiputella kovia esineitä lattialle, josta ääniaallot siirtyvät seinän kautta oikein kirkkaasti sekä ylös- että alaspäin.
Jännää... Missä pahvitalossa asut vai onko yläkerran naapurilla käytössä jokin kiinteästi asennettu teollisuusimuri? Kun ei normaali kerrostalossa kuulu imuroinnin äänet mistään suunnalta.
Niin. Olen tullut siihen tulokseen että tämän talon rakenteissa on käytetty pahvia. Imurin ujellus kuuluu, ja varsinkin kun suutin osuu johonkin nurkkaan tms. niin se suhina on hämmentävän voimakas. Nämä rakenteet ovat sutta ja sekundaa.
Onko siinä käynyt niin että äänieristeet ovan jääneet hieman puutteeliseksi? Ja toivottavasti ette maksaneet asunnosta kovin paljoa sekä lainaa ei ole hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä Suomessa ei ole tietääkseni olemassa vastinetta käsitteelle "indoor voice" lastenkasvatuksessa. Jenkeissä kahviloissakin muistutetaan, että lasten on käytettävä indoor voiceaan sisätiloissa jos eivät halua lentää ulos.
Sanomattakin pitäisi olla selvää, että:
A) Sisätiloissa ei huudeta. Ulkona leikkikentällä saa huutaa.
B) Sisätiloissa ei juosta. Ulkona/leikkikentällä saa juosta.Mikä tässä on niin vaikeaa sisäistää? Ylläolevat ohjeistukset koskevat siis kaikenikäisiä, toki aikuisiakin.
Minut on kasvatettu näin. Yritin soveltaa samoja sääntöjä host-perheessäni kun olin au pairina Britanniassa, jolloin sain valitukset siitä kun en muka antanut lasten olla lapsia.
Kärsin seuraavat kuukaudet sitten, enkä kieltänyt edes pallon pelaamista sisällä. Toki kyseessä oli omakotitalo, mutta vitutti silti kun kakarat elivät ilman sääntöjä ihan kuin jossain viidakossa. Ulkona oltiin kahdesti päivässä purkamassa sitä energiaa, mutta sama huuto jatkui sisällä koska se oli vanhempien mielestä vain suloista leikkiä. Olin heidän mielestään paska au pair, koska en ole mikään sekopää joka olisi kiljunut lasten mukana.
Sama meininki varmaan joissakin suomalaisissa kodeissa. Lapset saavat traumoja jos eivät saa toteuttaa itseään, eli meluta meluamisen ilosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei lapsena (90-luvulla) kiljuttu, eikä juostu sisällä. Kerrostalossa asuttiin. Olin varmaan tavanomaista rauhallisempi lapsi, sillä leikkini olivat suht hiljaisia: barbit, Legot ja majan rakentamiset pystyin suorittamaan ilman huutoa ja rääkymistä. Nykyajan leikit taitaa olla rajumpia, kun lasten täytyy itkeä, kiljua ja juosta leikkiessä myös sisällä. Myös vanhempien pitää puuttua leikkeihin huutamalla ja kiroilemalla lapsille.
Thank Goodness meillä joku lapsiperhe muutti ulkoa mölyämästä. Muissa rapuissa sitten mökä jatkuu aina rappukäytävässä kiljumalla ja kopistelemalla vanhempien vielä siihen oikein kovaan ääneen yllyttäessä. Vaikutelma ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yläkertaan muutti lasten kanssa eronnut nainen, olivat ennen asuneen rivitalossa mikä selittää sen että lapset vielä iltakahdeksalta juoksevat, kelaavat potkumopoilla ees taas, harrastavat jotain "ei saa osua lattiaan "-hyppelyä...ja perheenäiti taas saattaa laittaa pesukoneen päälle vaikka kuinka myöhään!
yritän antaa sopeutumusaikaa, ennenkuin menen ovelle ja räjähdän...
Vierailija kirjoitti:
yläkertaan muutti lasten kanssa eronnut nainen, olivat ennen asuneen rivitalossa mikä selittää sen että lapset vielä iltakahdeksalta juoksevat, kelaavat potkumopoilla ees taas, harrastavat jotain "ei saa osua lattiaan "-hyppelyä...ja perheenäiti taas saattaa laittaa pesukoneen päälle vaikka kuinka myöhään!
yritän antaa sopeutumusaikaa, ennenkuin menen ovelle ja räjähdän...
Kuulostaa ihan hemmetin kipeältä. Välillä ihmettelee että miksi jotkut ihmiset eivät ota ollenkaan toisia huomioon vaan elävät kuin siat pellossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aina voi valita asumispaikkaansa. Joskus tulee raha vastaan, toisinaan kiire..
Että turha lässyttää pois muutosta kerrostalosta.
Äänet kuuluu elämään ja elämästä kuuluu ääniä.
Ihan naurettavaa väittää, että pattereiden kolaaminen, jatkuva suorahuuto tai sisällä juokseminen on normaalia elämää. Ei ole.
Kyllä kerrostalossa saa ottaa muutkin huomioon, eikä tarvii sisäsukissa hissuttella.
Rivarista, naapurit tappelee kännipäissään usein yöllä, aamulla tai päivällä. Kai sitäkin pitää vaan sietää, koska suomalaisista perinteistä ei voi luopua.
Jännä, kuinka erilaisia kaikki olemme! Itse vuorotyöläisenö tulen useinkin kotiin aamulla klo 7 aikaan työntäyteisen yön jälkeen ja nautin siitä, kuinka elämisen äänet kuuluvat. (Sekä seinän takana että yläkerrasa äänekäs lapsiperhe) Nukahdan työvuoron jälkeen mielelläni tunteeseen, että ympärilläni elämä ja maailma pyörii! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlaista, paitsi että meluajat on naapurin yksilapsinen pariskunta. Äiti on kotona lapsen kanssa, ja aina heidän paikalla ja hereillä ollessaan lapsi päästelee hirveää ujellusta ja huutoa, juoksee ympäriinsä, hakkaa jotain, vetää jotain lattialla. Vanhempansa ryskyttelevät menemään kantapäät lattiaan hakaten. Mitään ei tehdä hiljaa, kaikki paiskitaan ja kailotetaan.
Ai niin, ja sitten on vielä pari muuta naapurin lapsiperhettä, jotka ei yhtään kertaa onnistu liikkumaan käytävässä niin ettei käytävä kaikuisi siitä lapsosten ujelluksesta. Kun liikkuvat hississä, oikein kuulee kun se ujellus siirtyy ylös tai alas. Ovatkohan vanhemmat kuuroja vai miten ne kestävät tuota.
Niinpä. Kyllähän se on kaikkien etu että lapsista kasvatetaan umpimielisiä, hiljaa häpeäviä kansalaisia jotka kiltisti pyytävät anteeksi olemassaoliaan. Vauvasta kun sen vaientamisen ja paheksunnan aloittaa niin kyllä ne siitä hiljenee. Ei vaiskaan. Lapsille todellakin pitää opettaa tapoja ja muiden huomioimista, mutta lapset vasta opettelevat. Siinä se juju on. Lapsen keskeisiä kasvun haasteita on oppia ensin itsensä, ottaa haltuun impulssit ja siitten toisten huomioiminen. Ja lapsi ei vielä osaa, koska hän opettelee. Häpäistyt ja nujerretut lapset ovat eri asia. He ovat hiljaa koska eivät uskalla olla olemassa. Että siksipä vanhemmat kestävät sen lapsensa kovaäänisen keskeneräisyyden. Jotta hän voisi oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yläkertaan muutti lasten kanssa eronnut nainen, olivat ennen asuneen rivitalossa mikä selittää sen että lapset vielä iltakahdeksalta juoksevat, kelaavat potkumopoilla ees taas, harrastavat jotain "ei saa osua lattiaan "-hyppelyä...ja perheenäiti taas saattaa laittaa pesukoneen päälle vaikka kuinka myöhään!
yritän antaa sopeutumusaikaa, ennenkuin menen ovelle ja räjähdän...
Kuulostaa ihan hemmetin kipeältä. Välillä ihmettelee että miksi jotkut ihmiset eivät ota ollenkaan toisia huomioon vaan elävät kuin siat pellossa.
tässä tapauksessa nainen ehkä tottunut, että alakerrassa ei ole ketään ja jos on vielä ollut tyyliin rivarin päätyhuoneisto, niin saattaa viedä aikansa ennenkuin tottuu elämään kerrostalon sääntöihin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi kuvitellakkaan että asuttaisiin lasten kanssa kerrostalossa. Ei lasta voi pakottaa hiljaiseksi, niin ettei pihaustakaan kuulu. Samoin haluan itse puhua ja nauraa juuri niin kovaa kuin haluan ja telkkaria haluan katsoa kovalla. Olisipa ankeaa elämä jos aina pitäisi ajatella mitä saa tehdä ja mitä ei, ettei vaan kukaan häiriinny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei siedä lasten ja elämisen ääniä,nii miksi asua kerrostalossa?Ite asun omakotitalossa syrjäseudulla,ja vaikka lapset huutais yötä päivää,nii se ei naapuriin asti kuulu.
Ihan validi pointti sinänsä, mutta kääntäisin kysymyksen niin että miksi meluavien lapsiperheiden pitää asua kerrostaloissa? Omakotitalossa olisi heille enemmän tunnelmaa ja lääniä mekastaa.
Jotkut asuvat sossun kustantamassa kämpässä tai vuokralla muuten vain. Omakotitalon vuokraus on todella kallista ainakin pk-seudulla.
Alue: Aihe vapaa
Tämä oli käytössä ennen. Kun minä olin lapsi 70- ja 80-luvulla ei olisi tullut kuuloonkaan, että me lapset olisimme huutaneet ja juosseet asunnossamme. Silti ei kärsitty tai oltu alistettuja lapsia. Rakenneltiin legoja, piirrettiin, pelattiin lautapelejä jne. Muutos tapahtui ehkä tuossa vuosituhannen vaihteessa...? Sen jälkeen lähes kaikki lapset ovat saaneet rääkyä ja riehua vapaasti.