!!! HUHTIMASUJEN keskiviikko !!! :)

Taas meni yö eikä tullut paljon nukuttua. Yheltä varmaan kuukahdin ja kello täällä Saksassa näyttää kuutta...Suomessa taitaa olla kello seitsemän aamulla. Pari kertaa tuli juostua vessassa ja viidestä saakka pyörin hereillä sängyssä ja hermostuin kun uni vaan ei tahtonut enää palata. Päätin sitten samantien nousta ylös ja alottaa päivän pinon :)



Eilen illalla alkoi tosiaan meidän synnytysvalmennus. On viereinen talo tässsä, mikä on ihan kiva kun kestää kuitenkin vähintään kymmeneen illalla noi tapaamiset- on sitten nopsaan taas kotona. Kuutena tiistaina mennään sinne valmentautumaan ja saamaan ohjeita. Oli mun mielestä ainakin tosi hyödyllinen kiva ja rentouttava käynti - meitä oli kyllä jotain 10 paria, eli aika paljon kun piti tulla vaan 3 paria ja 2 äitiä...mutta hyvin mahduttiin kun oli iso huone. Mikä kanssa " pisti silmään" , niin suurin osa pareista oli siinä 30-40 hujakoilla, olin tosiaan yhden toisen äidin kanssa nuorin, 22v. ja muutama muukin nuorempi pari oli. Miehet kahta lukuunottamatta kaikki kanssa yli 30. Mutta kaikki siis ensisynnyttäjiä yhtä naista lukuunottamatta.



Oli tosiaan kynttilät palamassa kun saavuttiin, asetuttiin patjoille tyynyjen keskelle ja aloitettiin hieronnalla, semmosilla palloilla hierottiin vuoronperään. Sen jälkeen oli epämukavin osuus, eli esittelykierros. En tiedä miksi, mutta en tykkää yhtään noista esittelyistä - nimi, ikä, " ammatti" (me molemmat opiskelijoita), suhde ;) , vauva, odotukset jne. piti esitellä. Sai tietysti jättää asioita pois, mistä ei tahtonut puhua...



Esittelyn jälkeen jatkui mukavasti synnytysesittelyllä, siis miten se vauva tulee ulos ja kerrottiin ,miten ite voi helpottaa oloa. Lisäksi harjoteltiin käsillä välilihan hierontaa, siis että toinen käsi hieroi toista. " Maissinparta" teetä neuvottiin juomaan 37. viikosta alkaen ettei vauva tule keltaisena maailmaan. Ja jotain raskausteetä 7.yrtillä, että paikat pehmenisi synnytystä varten.



Sitten tehtiin hengitysharjotuksia ja rentoutusliikkeitä, joita on hyvä harjotella jo nyt ja helpottavat kuulemma myös synnytystä. Mitäs muuta....ei nyt tule mieleen, mutta paljon juttuja oli. Ainiin, jalat pitäisi pitää lämpösenä synnytyksessä,nopeutttaa kuulemma tapahtumia. :)



Lopussa maattiin sitten patjoilla, kuunneltiin rentoutumismusiikkia ja tehtiin matka keho läpi. Mun mise ei tykkää noista " matkoista" kun siitä tuntuu aina sen jälkeen, että se on vaan yksi solukasa ja tulee kuulemma paha olo, kun aattelee kaikkea niin tarkkaan. Toisti sitten siinä itsekseen mielessään " olen lintu, olen lintu, olen lintu...." - ajatusta ja liiteli ihan muihin maailmoihin sen musiikin mukana. :)



Mulla oli ainakin tosi hyvä olo ton jälkeen, onko teillä muilla minkälaisia kokemuksia synnytysvalmennuksesta?



Ainiin, kirjottelin vissiin eilen tänne Odotus-palstalle mun nolosta nänniongelmasta, että on kun hiekkapaperia, jos joku sattui lukemaan. ..Sain eilen kuulla, että niin kuuluukin, ja että ei saisi rasvailla(?)- Täällä jotenkin tapana karaista niistä rintoja, pitäisi kuulemma kanssa olla paljon ilman rintsikoita. En oikeen tykkää ajatuksesta, mutta näin neuvottiin. Ja rasvata saisi vaan nännin ympäriltä....ootteko tämmösiä neuvoja siellä Suomessa saaneet vai ihan toisenlaisia? Kuulemma sitruunalla voisi niitä kanssa " karaista" ....



Nyt ei tule muuta mieleen, aika paljon tulikin kirjotettua! Toivottavasti te muut saitte paremmat yöunet! :)



-Ingwer 33+4

Kamalasti olisi tekemistä, siivota täytyy ja pyykkiä varmaan kolme koneellista... Meinasin tänään puunata koko talon katosta lattiaan ennen yhtä, kun silloin haen tytön eskarista ja pojallakin on tänään tuo neljän tunnin hoitopäivä, niinkuin aina ma, ke ja pe.



Meillä oli aika rikkonainen yö kun tytöllä on se pissatulehdus. Ei yhtään kuulemma enää satu pissalla käyminen, mutta yölläkin nousi kaksi kertaa käymään pissalla. Enkä muista koska hän olisi viimeksi yöllä vessassa käynyt. Mutta toki on tarve käydä kun illallakin vielä juotiin reilusti, se kun kanssa helpottaa oloa. Ja antibioottikuuri tietenkin.



Otin taas aamulla pojan kanssa yhteen, ja kunnolla. Sain kuulla olevani maailman tyhmin jne. Se meidän 5-vuotias on niin kertakaikkisen kaksijakoinen poika, että.... Ollut koko ikänsä vaativampi kuin joka asiaan sopeutuva ja (välillä liiankin) kiltti siskonsa. Kaikki alkoi jo koliikista aikanaan, isosisko ei tehnyt vauvana muuta kun söi ja nukkui, veli taas huusi monta kuukautta joka ilta klo 22-02.



Nykyään pojalla on sellainen aivan ylirasittava tapa reagoida kaikkeen kiljumalla, vinkumalla ja heittäytymällä maahan. Siis kaikkeen mikä ei mene oman mielen mukaan. Tänä aamuna se alkoi siitä kun ei vaatteet menneet päälle justiinsa niin kuin pitäisi.



Ja harmittaa tytön puolesta, kun poika haluaa aina kilpailla kaikesta niin kiltti isosisko antaa periksi. Tai antaa omastaan, luovuttaa vuoronsa, antaa periksi jne. Mitä ihmettä siinä tilanteessa pitäisi tehdä, että tyttö oppisi pitämään puolensa pikkuveljen kanssa?



Ja vielä siitä kaksijakoisuudesta: poika tulee, halaa ja sanoo:äiti mä rakastan sua tosi paljon ja maailman loppuun saakka. Ja osaa olla muutenkin maailman ihanin poika. Minulla on siksikin varmaan välillä vaikeaa pojan kanssa, kun poika on oppinut eskarilaisen siskonsa avustuksella lukemaan sujuvasti ja jostakin on perinyt myös matikkapäätä niin että osaa laskea vaikeampia laskuja kuin isosiskonsa. Esim 87-3 sujuu aivan leikiten. Että toisaalta poika on jo tosi iso monilta taidoiltaan, sitten taas välillä käytös on kuin kaksivuotiaalla. Yritä siinä sitten muistaa, että ikä on viisi vuotta ja muutaman kuukauden yli....



Tulipas taas oikein paatoksella näitä kasvatusongelmia, eivät kai edes varsinaisesti kuulu asiaan täsä pinossa, mutta sainpahan taas purkaa mieltäni. Helpottaa kummasti :) Ja teksti taitaa olla tosi sekavaa, kirjoitin suoraan mitä mieleen tuli.



Mahassa edelleen " rokki soi" , meno on vauhdikasta ja jatkuvaa.



Nyt siivoamaan, aurinkoa päivään kaikille!



Eusenia 35+2

Olipas mukava lukea Eusenian viestiä :-) Ihan kuin omista lapsistaan olisi lukenut. Meillä kanssa 5 -vuotias poika on välillä aivan mahdoton ja välillä tuntuu että mikään ei ole hyvä ja joka asiasta pitää valittaa. Ruuan kanssa ronklataan ja jos saa jonkun yllätystavaran niin välillä se on liian pieni ja välillä taas väärän värinen yms. Pikkusiskonsa, 3v, on ollut vauvasta asti helppo tapaus. Nukkui, söi ja naureskeli. Nyt uhman myötä on tullut välillä raivareita hänellekin mutta on kuitenkin paremmin höynäytettävissä kuin veljensä, joka jää jankuttamaan jos ei saa tahtoaan läpi.



Esikoisella on selkeästi vaikeampaa hyväksyä tämä uuden vauvan tulo kuin kuopuksella, joka taas odottaa vauvaa innolla. Niinpä olenkin yrittänyt keksiä esikoisen kanssa välillä ihan omia juttuja kaksistaan ja myös niin että saa hommailla isin kanssa vain miesten juttuja. eilenkin pojat tekivät yhdessä autoradan ja ajelivat sillä kilpaa ja minä lähdin kuopuksen kanssa naisten saunaan ja kaikilla oli hyvä mieli. Kun vain itse jaksaisi muistaa, että on se 5-vuotiaskin vielä pieni ja kaipaa syliä siinä missä nuorempikin.



Yö meni tällä kertaa aika penkin alle. Onneksi on ollut noita hyviäkin öitä alla niin ei ole niin hermo pinkeellä kun joku yö menee huonommin. harkkasuppareita tuli oikeastaan koko yön ja niiden mukaan heräilin tasaiseen tahtiin. Nyt on vähän " tukka pystyssä" -olo, mutta onneksi olen sopinut meneväni naistenpäivän lounaalle ystävien kanssa, joten mieli virkistyy varmaan siitä mukavasti.



Huomenna olisi neuvola taas. Täytyy varmaan tänään yrittää pakata se sairaalakassi kuntoon, jos ehtisi.



Vointeja!



Pikkis rv 36+1

Ingwerille synnytysvalmennuksesta: täällä nuo käytännöt vaihtelevat kai aika paljon neuvoloittain. Meillä on kaksi kertaa, yksi " luento" käsittelee synnytystä ja toinen vauvanhoitoa, that' s it. Kävimme nuo jo esikkoa odottaessa ja etenkin tuo jälkimmäinen oli todella surkea. Nyt jätämme väliin.



Aika luksukselta kuulostaa tuo teidän valmennus. Tosin ihan uskomatonta, että miehet joutuvat maksamaan kurssista!! Kertonee hieman maan kulttuurista...



Nännien karaisusta mulle ainakin neuvolantäti puhui, kehoitti kuivaharjaamaan tai aina suihkun jälkeen hankaamaan reippaasti karkealla froteepyyhkeellä, että vahvistuvat. Hyvä kun mainitsit, olin unohtanut koko jutun ja rasvaillut vain ahkerasti kun nännit tuntuvat niin kuivilta ;-))



Muuta (.): Kalle on ollut aika lunki eilen ip ja tänään, saa nähdä vilkastuuko päivän mittaan. Oho, heti tuli monotusta kun kirjoitin tuon :-)



Minäkin pääsin vihdoin vaateprojektin kimppuun, mies raahasi eilen vintiltä kela-laatikollisen esikoisen vauvanvaatteita joita olen nyt lajitellut kolmeen pinoon: Kallelle, kirpparille ja näteimmät tytönvaatteet erikseen kassiin (säästöön ja kiertoon kavereille). JOukossa oli myös muutama aivat hillitön 70-luvun froteinen retropotkari jotka äitini on säästänyt multa ja siskolta. Äiti löysi ne esikoista ajatellen liian myöhään, mutta Kalle pääsee pukeutumaan reteästi tummanruskea-oranssi-kelta-pinkki-raitaisiin potkuhousuihin!! Aivan hillittömiä väriyhdistelmiä sitä on silloin suosittukin! Muutama kaveri on ollut aivan kauhuissaan kun sanoin käyttäväni niitä, mutta musta ne on aika siistejä ;-) Sen ajan kotimainen laatukin oli hieman eri luokkaa, vaatteet ovat ihan primakunnossa edelleen.



Nyt pyörii pesukone ja pitäisi käydä tyhjentämään tilaa esikoisen kaappiin...



Pipsukka ja Kalle 36+3

suomessa tätä meidän naistenpäivää nyt niin juhlita, mutta Venäjällä kyllä, siellä saa naiset kukkia ja lahjoja ja oikein juhlavaa huomiota ja jos en oikein väärin muista ni taisi se olla oikein vapaa päiväkin?



Eusenia: Kuulosti kanssa niin tutulta tuo kamppailu lasten kanssa... Minullahan myös eskari tyttö ja tässä kuussa 5v täyttävä poika (lisäksi vielä isällään asuvat pojat 12v ja 8v) 5v poika on alkanut tosissaan uhmailla nyt joka asiasta, riitelee siskonsa kanssa joka asiasta, ja kun on toistaiseksi ainut tyttö, niin ei todellakaan anna periksi, vaan huutaa kun jokilaiva, että saa tahtonsa läpi.. Välillä tuntuu ettei tosiaankaan jaksaisi joka asiasta tapella noiden kanssa. Riidan syyksi riittää että toinen sai vihreän muumi mukin, ja hän vain keltaisen. Meillä kanssa 5v poika päiväkodissa 4tuntia päivässä, eskarin ajan. Kiukuttelua ja sellasta turhaa vonkumista esiintynyt kanssa viimeaikoina...



Terveiset neuvolasta, pissa ok, hb noussut 110, paineet alhaiset kuten ollutkin koko ajan eli 100/64 ja painoakin oli tullut...Kiitos risteilyn seisovalle pöydälle...Kahden viikon päästä onkin sitten nvla lääkäri, toivottavasti se lääkäri ei olis sama kun viimeksi, oli meinaan tavallisen pöllö..Eka nvla lääkäri oli vanhempi ja antoi sellaisen asiantuntevan kuvan. Tää nuori ei saanut sydänääniä kuulumaan, ku piti dopleria kuin höyhentä ja koko kuuntelun aikana samalla paikkaa, vauvahan meni alta pois...Jos raskaus olisi ollut ensimmäiseni olisin varmaan joutunut jo paniikkiin..



Oma ( . ) : sf mittakin oli noussut 30:neen. Mahassa taitaa tilaa olla ihan kivasti liikkeistä päätellen, oikein päinhän tuolla yksiössä ollaan oltu jo pidemmän aikaa. Vetämätön olo on vieläkin.

Mieliala vaihtelee myös täällä..Välillä haluaa vauvan hetikohta ja äkkiä syliin, välillä hirvittää alkaa, että on aloittamassa koko vauvarumban taas alusta..Yli kolme vuotta on saanut nukkua yöunet, lapset sairastelee kerran vuodessa ja ovat omatoimisia..Välillä itkee ihan pikkuasiasta, loukkaannun helposti, murehdin ja sitten välistä saatan olla ihan yli iloinen.

Kevättä odotellessa



Ponnari & Masukki 34+4

Nyt olen sitten nähnyt ensimmäisen sairaalauneni. Mut oli otettu sairaalaan sisälle epämääräisen kipuilun takia. Se osasto oli joku ihme sisätauti ym, ku kaikilla oli erilaisia sairauksia. Olin siellä päivän eikä kertaakaan lääkäri tai hoitaja tullut katsomaan mun vointia. vauvaa ei seurattu yhtään ja sairaalavaatteitakaan en ehtinyt saada. Mukavat huonekaverit kyl oli. Mutta hlökunnal kuulema niin kiire ettei millään ehdi joka paikkaan.. Sitten heräsinkin puhelimen soittoon.

Joo ihan outo uni.

Sitten aamulla tuli siskolta viesti, että hän oli nähnyt unta että synnytän tytön ja kaikki meni ok. Ja kun en heti vastannut ja ei saanut mun miestäkään heti kiinni, se oli jo ihan varma että olen oikeesti synnyttämäs.



Että tämmöistä täälläpäin!



Meillä on perhevalmennukset ohi ja mä en niistä ainakaan mitään uutta saanut. Mut tulipahan käytyä!



Nyt laittaa pyykit kuivumaan!



Nuppu tasan 35

Pitkästä aikaa taas jaksan pinoutua. Tänään on kyllä todella väsynyt olo. Johtuukohan siitä että piti aamulla nousta niin aikaisin, kun neuvola oli kahdeksalta. Olenkin tainnut tottua viime kuukausina vähän liian hyvälle kun on saanut likipitäen aamuisin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa - tosin yleensä viimeistään kahdeksalta tuo sisäinen kello on herättänyt.



Neuvolassa kaikki suht ok. Painoa tullut vain +300g/vko, pissa puhdas, vauvan syke 140-150 ja sf pomppasi 36cm:n. Verenpaineet oli kyllä hieman enemmän koholla kuin tavallisesti, alapaine 94 ja 96 - mutta eihän nuo mulle vielä mitään hälyyttäviä lukuja sinänsä ole, tosin jos kotonakin alkaisivat olla tuollaisia lukemia niin sitten kyllä. Onneksi toistaiseksi kotona arvot olleet hyviä. Tosin saapa nähdä mitä ovat sitten huomenna äitipolilla kun menen sinne kääntöyritykseen aamulla. Saapa nähdä suostuuko meidän pikku-neiti kääntymään oikein päin. Ilmeisesti samalla sovitaan sitten synnytystavasta muutenkin jos vauva pysyy väärinpäin.



Sitä mun piti kysyä, että mitä " hoitotarvikkeita" vauvalle pitää varata. Tarkoitan puhdistusainetta navan puhdistukseen (?), millaista pyllyrasvaa, talkkia, mitä kaikkea? Keittosuolatippoja? olen ihan hukassa kun ensimmäistä odotan eikä tätä ole missään kerrottu kai. Sairaalakassi pitäisi täälläkin nyt seuraavaksi saada sitten pakattua. Jotenkin ei vain jaksaisi mutta pakkohan se on.



Haukottaa niin kovin että on kyllä pakko lähteä levolle...



Huomenna tai lähipäivinä raporttia sitten käännöksen onnistumisesta, pitäkääs peukkuja että onnistuu, haluaisin nimittäin synnyttää alakautta :-).



Ja mukavaa naistenpäivää täältäkin!



Vattumato rv 35+6

Jälleen täällä opiskelupaikkakunnalla olen. Onneksi pääsee jo perjantaina takaisin kotiin! :) Tuo bussilakko vaan vähän hankaloittaa kulkemista. Toivottavasti saavat pian sovun aikaan.



Eilen oli neuvola ja kaikki näytti olevan ihan ok. Virtsassa heikosti sokeria, mutta muut arvot olivat ihan kohdallaan. Nyt olikin sitten tullut painoa lisää, kun viimeksi sitä oli lähtenyt pois. Heti näköjään kostautuu tuo herkuttelu! Sf oli kivunnut 32 joten sitä samaa käyrää pitkin mennään. Pyysin terkkarilta jonkinlaisen kokoarvion vauvasta. Tunnusteltuaan hetken veikkasi, että syntyessään painaa n. 3400g mikäli syntyy siis ajallaan. Lisäksi sanoi pariin kertaan, että onpa tomeran tuntuinen pää. En nyt sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia. Huomenna tilaan ajan loppuraskauden ultraan, joten siellä sitten saa vähän tarkempia mittoja. Kylläpä odotetaankin miehen kanssa että päästäis vielä ennen synnytystä kurkkaamaan pikkuista.



Tuosta mielialanvaihtelusta... Mulla seilaa ajatukset ja tunteet ihan laidasta laitaan. Eilen katottiin miehen kanssa yks opasvideo synnytyksestä ja siinä samalla sitten pari tippaa tirautin, kun se vastasyntynyt oli niin pieni ja avuton. Mietinkin sitten koko loppu illan, että minkälaista se mahtaa olla kun saa oman vauvan syliin, että entäs jos se onkin ihan oudon näköinen tai kitisee koko ajan ja kun se on niin avuton, eikä vielä tajua mitään, niin jaksaako sitä vaan syöttää ja vaihtaa vaippaa toisensa perään kuin joku kone. Kamalia, pinnallisia ajatuksia!!!! Välillä tosiaan haluaisi saada vauvan heti syliin ja välillä toivoo, että elämä jatkuis niin kuin ennenkin. Lienee kuitenkin ihan normaalia etenkin näin ensimmäistä odotellessa...



Meillä terkkari on kehottanut rasvaamaan rintoja ja myös ihan nännejä, mutta mitään mistään karaistumisesta ei kyllä ole puhunut. Vaihtelee näköjään tuossakin asiassa nuo ohjeistukset.



Noh, nyt pitää lähteä tavoittelemaan yhtä opettajaa... Aurinkoista naistenpäivää! :)



Hmar, 34+2

Neuvolasta juuri palailin.. Tänään sujui toi kävely taas huomattavasti kivuttomammin..Pysty laittaan tassua toisen eteen ihan ripeässä tahdissa, vaikka matkaa on kuitenkn jotain kaksi kilometriä, pakkasta n.10 astetta ja lunta sateli.. Hemoglobiinia mitattaessa kehu vaan kvasti hyvää verenkiertoa, ku oli niin lämpimät kädet.. kai sitä urheillessa tuleeki lämmin..sf-mitta oli kasvanut nyt 27,5 cm:iin eli alakäyrän alapuolella tasaisesti,mut ei tota painoakaan oo tähän mennessä kertyny ku vajaa 8kg. Meinasivat et lähes kaikki varmaan jää laitokselle, et varsinaista rasvaa ei oikeestaan oo tullu haalittua.. Enkä ees liiku paljoa ja syön kuitenki todella runsaasti.. Hb oli 128 et ei tarvii viime metreilläkään rautakuurille, hyvä niin. ( . ):ssa ollaan raivotarjonnassa kuulemma ihan selkeästi ja sanoivat, et todennäköisesti niin päin pysyyki, toivottavasti.. vauvan sydänäänet oli taas kohonnu 160 huitteille, ku ne on välillä ollu jotain 140 paikkeilla..



Iltapäivällä oliski sitte edessä TAYSin synnytysvalmennus ja huomenna neuvolan perhevalmennus ja sit pitäiski sen jälkeen lähteä porukoita ja kavereita moikkaamaan viikonlopuks. Taas sitä tuskasta autossa istumista.. Huhtikuu vietetään sitte kyllä tiiviisti kotona, että on sitte sairaala lähellä eikä tarvii pienenkään heti matkustaa, vasta muutaman viikon jälkeen.. Saavat halukkaat käydä meitä katsomassa.. Pikkuhiljaa alkaa kyl tulla noista hevosista vierotusoireita, ku ovat kaikki siellä päin, mut onneks kesällä sitte muutetaan lähemmäs..



Siellä neuvolassa taas oikein tajus kuinka loppusuoralla tässä mennään, ku sain neuvola-ajat jo loppuun asti. Viimenen kerta merkattiin 18.4. ja sillon sitte kirjotetaan lähete polille, jos ei oo vielä syntyny. Laskettu aikahan meillä on 16.4. Saa nähdä tuleeko ihan pääsiäisvauva. Toivottavasti syntyis siinä vähän ennen pyhiä, ni miehellä ois paremmin vapaata ku me tullaan kotiin laitokselta. Poliisikoulusta ku saa aika nihkeesti tota vapaata.. Se on niin " koulumaista" opiskelua, et heti ku on pois ni jää jälkeen..



Jospa sitte jatkais jollain muulla toiminnalla, ennen ku selkä sanoo yhteistyösopimuksen irti.. Jollain pienellä tuntuu tuolla masussa olevan myös jotain tätä koneella istumista vastaan ku alkaa heti potkia kylkiluihin ku istahtaa ruudun ääreen.. Heil on varmaan miehen kanssa joku salaliitto mua vastaan..



Hipsu84 34+3

Suomessa on tainnut juuri iltapaiva alkaa, taalla Waleksessa kello viela 10 ja vasta aamupalaa nautiskelen. Onneksi tuli nukuttua yo paremmin kuin edellinen, en nahnyt enaa kauheita painajaisiakaan.



Synnytysvalmennuksesta - kuulosti tosi ihanalta tuo Saksan tunti, etenkin kynttilat ja hieronnat. Meilla se on yhdeksan viikkoa kestava kurssi, kerran viikossa on kahden tunnin kestava sessio, ensimmaiset kolme viikkoa ovat nyt takana, joissa kaikissa kasiteltiin synnytysta; eri vaiheet, oireet, asennot ja katsottiin video jossa naytettiin kotisynnytys, keisarileikkaus, kaynnistetty synnytys ja vesisynnytys. Tanne ollaan juuri asentamassa synnytysallasta, saa nahda ehtiiko siihen mennessa kun meidan vauva saapuu. En kylla aio vedessa synnyttaa, mutta haluaisin kayttaa allasta kivunlievittajana aukeamisvaiheessa, olen kuullut siita paljon kehuja. Meilla nuo synnytysvalmennustunnit kulkevat siten etta ensin puhutaan tunti sen viikon aiheesta (talla viikolla vuorossa imetys, myohemmin tulee mm. kylvetysta ja vaippoja koskevia sessioita) ja sitten juodaan kahvia puoli tuntia jotta voi tutustua muihin aiteihin/pareihin ja sitten on lyhyt hengitys- ja rentoutushetki lopuksi - jossa kylla soitettiin Enyaa joka ei minua ainakaan saa rentoutumaan, pain vastoin - mutta se nyt on vain henkilokohtainen mielipiteeni. :)



Oikein tyytyvainen olen noihin tunteihin ollut, kuten muutenkin siihen huolenpitoon joka taalla on. Sekin, etta on aina oma katilo tekemassa tarkastuksen tekee prosessista tosi kotoisan, ja oikeasti tuntuu silta etta valittavat hyvinvoinnistani. Tassa pari viikkoa sitten jouduin tarkkailtavaksi osastolle kun tuli ihmeellisen kovia pistoja vatsaan (todettiin lihaskivuiksi lopulta) ja senkin jalkeen katilo kiitti minua etta otin yhteytta ja menin tarkastettavaksi - tuntui siis etta oikeasti kokevat olevansa vastuussa tasta lapsesta.



Tallaista ulkomaan raporttia taalta, nyt taytyy jatkaa opiskeluja - viikonlopuksi pitaa opetella performanssin teksti ulkoa, esitan sunnuntaina PhD' n kuuluvan viimeisen esityksen... iik!



Ulkona on niin sateista etta varmaan tuntuu kuin astuisi kylpyammeeseen kun sinne menee, malsaa... Josta tulikin mieleeni, eilen illalla kylvyssa maatessani poika innostui yhtakkia riehumaan vatsassa niin etta meinasi tulla kyljesta lapi, ja koko illan sen jalkeen moyri ympari vatsaa niin kipeasti etten voinut edes makuuasennossa olla ja vatsa muutti muotoaan ihan hurjasti! Ja senhan piti jo olla siella alhaalla lahtovalmiuksissa... nyt on onneksi hieman rauhoittunut. Tuntuuko muilla viela tallaisia suuren luokan liikkeita?!



Mukavaa paivanjatkoa,

Lumsku 32+6

Neuvolassa minäkin aamulla käväisin, niinkuin aika moni muukin tänään on näyttänyt tekevän. Oon rh-negatiivinen ja tänään otettiin viimeinen verikoe, hempparia ei otettu kun se on pysynyt hyvänä koko raskauden. Verenpaine oli vähän koholla, mutta ei silläkään kuulemma ole tässä vaiheessa niin merkitystä. Sf-mitta oli 36 cm (voi jeesus!) th sanoikin että aika isolta vaikuttaa. Verrattiin edellisen raskauden samaan viikkoon ja ihan yhtä iso masu on ollut silloinkin. Tuotos oli 3420g viime kerralla, mutta tämä vauva on kuulemma suurempi (näppituntumalla masun päältä), ei kuitenkaan yli nelikiloinen (!).



ONNEKSI huomena on poliaika, saa sitten varmaa tietoa pojan koosta ja tavasta, millä lapsi maailmaan saatetaan.



Mutta ei muuta kuin jännityksellä huomiseen!



Peppinetta 36+2

Ihan ekaksi Vattumadolle tsemppiä huomiseen kääntöyritykseen! Toivotaan että kääntyy (ja pysyy sitten kääntyneenä)! Mulla on pe ultra jossa saan tietää onko meidänkin neiti perätilassa (itse luulen että on!), joten myötäelän täällä olotilaasi! Kertoile sitten millaista oli!



Eusenia, musta oli lohduttava lukea teidän 5-vuotiaasta, vaikka oma esikoinen on vasta 2, kuulosti kuvaus jotenkin tutulta. Oli juuri tuollainen ' suuren vaatimustason' vauva, oli koliikkia ja on ollut tosi tempperamenttinen koko elämänsä ajan. Nyt kun on sitten ihana 2-vuotiaan uhma, niin välillä olen ihan epätoivoinen. Kertoo että rakastaa äitiä, mutta seuraavassa hetkessä saattaa tulla lyömään jos joku asia ei mene niinkuin haluaisi. Lisäksi tyttö on aika terävä, osaa laskea kymmeneen, tuntee monta väriä yms.



Sellaista. Eilen minuun iski joku hulluus ja lähdin käymään Helsingin keskustassa esikoisen kanssa ostoksilla. Mulla ei ole enää vaunuja tytöllä käytössä kun kävelee niin reippaasti, mutta kyllä siinä oli äidin hermot koetuksella kun väsynyttä lasta raahasin mukanani. Mutta Kampin 3. kerros, jossa on pelkästään lasten kauppoja, oli kyllä aivan ihana, käykääpä pääkaupunkiseutulaiset tutustumassa jos ette vielä ole ehtineet! Erityisesti olin ilahtunut että Suomeenkin on saatu viimein PO.P:n myymälä!



Saksan valmennus kuulosti ihanalta, musta se valmennus (2 kertaa) jossa käytiin miehen kanssa esikoista odotellessamme ei kyllä ollut kovin kummoinen. Sitäpaitsi täällä ainakin valmennukset on keskellä päivää, joten oli aika järjestäminen että molemmat sai töistä vapaata!



Lumskulta olisin ihan uteliaisuuttani kysynyt että minkä alan PhD:tä teet siellä Walesissa (jos haluat kertoa, siis)? Itse sain oman PhD-tittelini elokuussa (HLT).



Lopettelenpa kun esikoinen on vielä unilla.



Lala76 34+4

Me oltiin viikonloppu ja alkuviikko reissussa Lapissa sukulaisten luona. Vielä uskaltauduimme, vaikka ensin vähän hirvitti, kun lähimpään sairaalaan sieltä tulee monen sadan kilometrin matka! Hyvin sujui matka kuitenkin, mitä nyt tuo autossa istuminen on vähän hankalaa... Huomenna olisi vielä tarkoitus poiketa Savossa, siellä on onneksi sairaala ihan kivenheiton päässä, jos nyt jotain sattuisi tapahtumaan. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole mitään synnytykseen viittaavia oireita havaittavissa. Supistuksetkin tulevat vain silloin tällöin ja kivuliailta ne eivät ole tuntuneet vielä kertaakaan. No, sen reissun jälkeen aion pysytellä visusti kotikulmilla siihen asti, että vauva ulos lopulta päättää tulla!



Yhä vieläkin minun masuani kommentoidaan mahottoman pieneksi, vaikka sf-mitta on kivunnut jo keskikäyrän yläpuolelle. Hassua minusta. Liekö " pienuus" sitä, ettei masu ole levennyt joka puolelle, eikä suuremmin näy turvotusta missään muualla kropassa. Eli koko ihanuus onkin sitten tuossa edessä ahdistamassa äippää... ja sisuskaluja.



Meillä vauva potkiskelee samaan tapaan yhä. Aamulla on rauhallisempi, iltaa kohden vilkastuu, ja pitää yleensä varsinaisen jumppatuokion. Lisäksi aina, kun minä syön suklaata, alkaa hirmuinen jumppa. Mistäköhän moinen voisi johtua?



Sain maanantaina ne maksa-arvojen tulokset, normaaleja olivat. Kutina on siis minulla jostain muusta syystä johtuvaa. Mukava, ettei tarvitse sellaisesta nyt murehtia.



Meillä on synnytysvalmennusta 3 kertaa pari tuntia. Aiheet hammashuolto, synnytys ja lastenhoito. Lisäksi on tarjolla psykologin perhevalmennusta 1 kerta ja synnytysosastoon tutustuminen. Kaikissa on ollut osallistujia todella paljon, joten silkkaa luentoa sekä pari videon pätkää on näytetty. Kyllä niistä kuitenkin ensisynnyttäjälle on ollut ihan hyötyä, tai ainakin minä olen ollut tyytyväinen, että olen käynyt niissä.



No, täytynee suunnata keittiöön ruokapolitiikkaa suunnittelemaan, siinä määrin jo nälkä kurnii...



Kissankello 35+6

Tänään taas viikot " paukkuvat" , 36 viikkoa odotusta takana =)

Koko päivä on kyllä ollut armotonta menoa, ensin vein esikoisen aamulla perhekerhoon, kun ulkona oli niin paljon pakkasta että ajattelin meidän hullaantuvan sisällä TAAS, kun koko viikolla ei ole tarvinnut ulkoilla aamupäivisin. Stressaantuikin siellä sopivasti, niin että päiväunet maistuivat ja sitten saatiinkin iltapäiväkahville vieraita jotka juuri lähtivät.



Eilisen äitipolikäynnin jälkeen jotenkin rauha laskeutui meidän kotiin, vauva saa syntyä koska haluaa mutta meidän puolesta ei tarvitse mitään kiirettä pitää. Ihan hyvä olotila siis. Synnytyksenkin suhteen olen ihan rauhallinen, se täytyy ottaa sitten niinkuin eteen tulee. Mutta ihana on tietää, että henkilökunta on sairaalassa asennoitunut " oikein" ainakin tähän asti minuun ja siihen historiaan mitä mukanani kannan. Pääsen samalle lääkärille nyt sitten myös jälkitarkastuksessakin, mikä tuntuu ihan kivalta kun ei tarvitse kaikkea selvittää uudestaan.



Synnytysvalmennuksesta sen verran, että esikoisen aikana valmennus oli tosi luentotyylistä, kätilö joka sitä piti oli itse lapseton eikä koskaan ollut töissä synnytysosastolla, mikä mielestäni paistoi läpi. mitään rentoutus- tms. harjoituksia ei todellakaan tehty. Muistaakseni sitä oli 4 kertaa ja sitten koko kaupungin yhteinen psykologin luento. Tässä toisessa raskaudessa meille ei edes tarjottu valmennusta ja kun siitä kysyin, sanottiin että se on vain ehsisynnyttäjille. That' s it!



Mutta nyt täytyy lähteä nauttimaan vielä ulos loppuiltapäivän auringosta...



eikkuli 36+0

Kävin tänään kävelyllä ja siinä samalla hoitelin apteekki ja postiasioita. Lisäksi sain päähäni käydä kirjastossa, josta tarttuikin mukaan pari lastenhoitoon ja raskauteen liittyvää kirjaa. Lainasin myös yhden Härkösen kirjan ihan iltalukemiseksi, ettei tule ihan vallan vain luettua noita vauvajuttuja. Naistenpäivän kunniaksi kävin vielä kahvilassa teellä ja porkkanaleivoksella :) Ja sitten ajattelin vielä lainata jonkun " hömppävideon" ja vähän namuskaa siihen tietysti. Hömppävideo tarkoittaa sitä, ettei sen lainaamisessa kuunnella lainkaan miessukupuolen mielipiteitä, vaan lainataan just joku romanttinen poruleffa tai vastaava.....



Ja naiset hyvät! Ei naistenpäivänä siivota eikä pestä pyykkiä, vaan nautiskellaan ja herkutellaan ja hemmotellaan!!!!!No, myönnetään, on mullakin lakanat koneessa pyörimässä....mut saa tänään jäädä tohon yhteen koneelliseen!



Eilen järjestelin vauvanvaatteet vähän kokojärjestykseen ja seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä tilaa johonkin kaappiin. Ajattelin täyttää hoitopöydän laatikot kaikilla tarvikkeilla, rasvat ja purkit ja purnukat, vaippoja, harsoja jne ja vaatteet olisivat sitten kaapissa. Ensimmäistäni odotan ja huomasin, että vaatteita on vielä aika vähän, varsinkin niitä pieniä, alle 60 senttisiä. Mitä te kokeneemmat sanotte, käytättekö 60 senttisiä jo ihan pienellä, vai pitäisikö lisätä varastoa noiden alle 60 senttisten vaatteiden osalta. Kai sitä voisi vaikka jossain kirpparilla käydä. Mitään villavaatetta mulla ei ole vielä yhtään.....pitäisikö huhtivauvalle vielä hankkia sellaistakin? vai miten mahtaa olla ilmojen puolesta?

Toisaalta on kai hyvä jättää vaatehankintoja myöhemmäksi, mehän ei vielä tiedetä, kumpi tulee, niin voisi sitten ostaa enemmän tytön tai pojan vaatetta. Ja luottaa siihen, että saadaan lahjaksikin jotain. Mutta kertokaa nyt kokeneemmat, mitä ainakin olisi hyvä olla, mitä olette hankkineet!

Kyllä on välillä sormi suussa, kun ensimmäistä odottaa ja on ihan uuno monessa asiassa. Yhtenä päivänä mietin sellaista, että kun pesee vauvan pyllyä, niin miten pestä omat kädet sen jälkeen, jos vauvaa ei voi laskea mihinkään viereen odottamaan....Hulluja mietteitä mullakin!



rv 35+4

Olin tänään Jorvissa perätilan kääntöyrityksessä, siihen se jäikin, kun vauveli eli suostunut siirtämään päätään vasemman kyljen alta kuin oikean kyljen alle eli ei edes vaakatasoon. Sektio sovittiin 23.3. eli vauveli syntyykin maaliskuun puolella, ellei sitten itse käänny raivotilaan ja synny myöhemmin. Kääntö ei tehnyt kipeää, se olisikin heti lopettettu mikäli siltä olisi tuntunut. Tietysti se oli epämiellyttävää. Lääkäri oli todella kiva ja ammattitaitoinen, sain itse päättää kokeillaanko käännöstä, hän kertoi riskit ja td:t onnistumiselle. Samoin sain valita sektion ja perätilasynnytyksen välillä.



Vauvan kokoarvio on ultran mukaan 3400g, tosin lääkäri arvioi masun päältä pienemmäksi. Kääntöyrityksen jälkeen olin ktg:ssä noin tunnin ja 3h tunnin kuluttua vielä toisen kerran. Välillä pääsin kotiin.



Sain alustavat ohjeet sektiota varten. Lähinnä mietityttää miten pärjätä kahden isomman lapsen kanssa ensimmäiset 4 viikkoa, kun on nosto- ja kantokiellossa. Lapset ovat tosin päivisin pk:ssa. Täytyy vain kovasti pitää heitä kainalossa ja pyytää itse kömpimään varovasti syliin, ettei mustasukkaisuusongelmia kovin tulisi. Isovanhemmat ovat luvanneet olla arjessa apuna ja mieskin varmaan jää alkuun isyyslomalle.



Nyt olisi sitten ehkä kaksi viikkoa aikaa laittaa kaikki valmiiksi ja lepäillä, pohtia nimiä ja antaa erityisesti aikaa ja hellyyttä isommille lapsille, ja sille rakkaimmalle, miehelleni.

Minäkin kävin tänään neuvolassa. Oli uusi täti, joka sai sf-mitan kasvamaan viikossa jopa 2cm. Muuten olikin monenlaista. Verenpaineet oli noussu ja sain kotiin mittarin, että seurailen kotona miltä näyttää. Vähän neuvolan jälkeen oli vielä samoissa pysynyt, mutta pitää kokeilla illalla uudestaan. Pissa oli kuitenkin puhdas, joten ei syytä huoleen.

Eilen illalla järkytyin kun katsoin jalkojani, ne oli kuin pallot, turvotusta en muuten ole huomannut, mutta jalkaterät oli kauheat. Saa nähdä miten tänä iltana, tuntuu nyt jo vähän turvonneilta. Toivottavasti menisi ohi, pitää varmaan miettiä syömisiä tarkemmin. Painoa olikin tullut viikossa niin että kauhistuin. Meillä kun ei itsellä ole vaakaa niin ei voi kotona seurailla.

Sain myös verikokeisiin lähetteen huomisaamuksi kun sitä kutiamista on toisinaan ollut. Toivottavasti kutina johtuisi muusta, vaikka vaatteista... No huomenna selviää sekin.

Nyt esikoinen vaatii huomiota, joten pitää mennä. Kirjoittelen myöhemmin lisää jos nyt jotain unohtui.



Kirsi rv 33+6

Juuri äsken tultiin esikon kanssa uimahallista, isomummo oli mukana :)

Hauskaa kun altaassa on niin kivaa, mutta annas olla kun pesuhuoneeseen mennään niin itku alkaa. Toisaalta hyvää tekee pieni meteliin tottuminen. Kun kaksistaan melkein päivät ollaan niin ei sitä kauheasti saa meteliä aikaiseksi tekemälläkään.

Muuten on pyykkiä pesty ja jopa vihdoinkin sain kaikki helistimet yms. vauvalelut pestyksi.

Meinaa näköjään tänne etelään jatkuva talvi tulla, kun pakkasta pitää ja lunta sataa... saisi se kevät sieltä tulla :)

Maha- asukille ei mitään. Edelleen pää painaa tuohon kylkiluiden väliin, mutta taitavat kääntää synnytystapa- arvioinnin yhteydessä jos tarvii. Vähän on niin ja näin sukupuolitiedon kanssa. Kun siinä yhteydessä on myös ultra ja saisi tietää kumpi tulee, mutta toisaalta tähänkin asti on selvitty ilman tietoakin. Vähän jännitystä elämään :)

Tosin esikon tiedettiin olevan poika näillä samoilla viikoilla. Jos nyt tulee poika niin muutaman vuoden päästä yritetään vielä 3as lapsi tehdä. Mutta jos tyttö niin sitten voi jättää 2een ja miettiä mitä endometrioosin kanssa tehdään, kun ei tunnu häviävän. Tai katsotaan...

Mutta nyt taas askareisiin :)



-viivi_84 ja maha- asukki 34+4

Lala76' lle vastaan, etta teen PhD' ta Performance Studies alalta, osaksi kaytannon tutkimustyona (eli itse kirjoitan ja esitan performansseja, tama kolmas ja viimeinen on siis sunnuntaina!) Neljatta vuotta opiskelen tata, ja olen jo hakenut vauvan tulon takia vuoden jatkoaikaa, eli jatkan sita sitten joskus syksylla (sen 6kk' n aitiysloman jalkeen) ja tavoite olis saada valmiiksi syyskuuhun 2007 mennessa. Saapi nahda miten kay!



Nyt osoitan tietamattomyyteni, ja kysyn etta mika se sinun alasi on - jos haluat enemman kertoa!



Hyvaa naistenpaivaa kaikille mammoille!

Lumsku

Tulinpa juuri sairaalasta moikkaamasta ystävääni, jolle iskenyt synnytyksen jälkeinen tulehdus. Lääkäritkään eivät osaa sanoa missä tulehdus on, tulehdusarvot vaan kohoavat... Tylsää!



Itse kävin neuvolassa aamulla. Siellä ei kummempaa. Hb oli 135, sf 33. Paineet laskeneet viime viikosta, silti vielä vähän koholla. Paino oli laskenut! Jotain positiivista siis ;) Vauvelin syke pompsotteli 160:n tienoilla. Iso vauva on tulossa, ja sen kyllä tuntee nahoissa.



Iltapäivällä raahauduin ostoksille. Oli ihana kulkea ihan rauhassa ja katsella tavaroita. Innostuin ostamaan imetyspaidan sekä tulokkaalle paidan. Oli siis loppujenlopuksi halpa reissu.



Rauhallinen päivä siis lopuillaan. Nyt esikoisen kanssa iltapuuhiin ja metsästämään iltasatukirjaa.



S 36+4