Sunnuntaiangstia heti aamusta....Elämäni ei ole minun.
Työviikon jälkeen olo on kuin krapulaisella, niin väsynyt olen (en siis juo). Lauantait meneveät kuin hidastetussa filmissä, en pysty tekemään mitään. Sunnuntaina yritän pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa, kaikkea sitä mitä viikolla ei ehdi tai pysty. Jatkuva huono omatunto siitä, että vieraannun omista alakoululaisista lapsistani. Olen totaalisen loppu.
Ei elämä voi olla tällaista!
Minulla ei ole vuorotteluvapaa -mahdollisuutta, tai lyhennetyn työajan mahdollisuutta. Kuka palkkaa aineenopettajaa mihinkään hommaan? Moni työ on hyvin pienipalkkaista, mutta silti kokoaikaista ja vaativaa. Kotikaupungissani on korkea työttömyysprosentti ja varmasti kaikkiin osa-aikaisiin töihinkin on haettavalle alalle päteviä hakijoita pilvin pimein.
Kateellisuudesta kasvot vääristyneenä luen blogeja, joissa kunnostetaan vanhaa taloa, leivotaan nokkossämpylöitä, piristetään sisustusta jollain kirpparilöydöillä, kotoillaan ja hoidetaan puutarhaa. En näe missään vaiheessa tulevaisuuttani, että pääsisin tuohon koskaan. Tai ehkä sitten eläkkeellä + 67 vee, jolloin ei enää selkä taivu mihinkään puuhasteluun.
En oikein edes muista viime vuosista mitään. Miten voisin pysähtyä, jotenkin saada aikaa löytää itseni ja keksiä, mitä haluaisin tehdä.
Nyt en halua mitään muuta kuin mennä jonnekin vuorille tyhjään hotelliin nukkumaan. Voisin jättää tämän oravanpyörässä rykimisen vaikka vuodeksi ja kerätä sinä aikana itselleni jotain ajatuksia. En ehdi enkä jaksa edes ajatella nykyään. En ole lukenut kokonaista kirjaa vuosiin, selaan vain nettiä ja tv-n kanavia.
Kommentit (21)
Osanottoni.
Kokeile supistaa turhemmasta päästä. Itse en ole katsonut enää televisiota useampaan vuoteen. Aikatauluta ja siirtele itsellesi tyhjää aikaa jolloin et tee mitään. Et siis myöskään notku täällä netissä. Koe kyllästymisen tunne, kahvikupin äärellä, tai metsässä. Yksin. Vaikka kuinka kiireelliseltä tuntuisi aikataulut. Ajatykset lähtevät aidosta tylsyydestä liikkeelle.
Olen yh- isä. 2 alakouluikäistä lasta. Olen ope. Harrastusta piisaa. Kaikkee luontoon, veteen, urheiluun ja kulttuuriin liittyvää. Iso puutarha jossa harrastan hyötyviljelyä. Oma kuntosali. Opiskeken avoimessa yliopistossa. Niinpä ei voi kuin ihmetellä naisten turnauskestävyyden puutetta. Ja pysyä kaukana näistä luusereista koska on vain ajan kysymys milloin mut miehenä kaivettas esiin ukkosjohdattimiseksi tälle tyytymättömyydelle. Kato ku ei jaksa...
Syö vitamiineja
Ota kolpirsuaskokeet
Suunnittele työ paremmin ja ole kurinalainen hommissa
Pyykkikone pesee itsestään, ehdit koneen pyöriessä muutakin
Opeta lapset kotihommia tekemään
Kuulostat masentuneelta. Mene lääkäriin.
Vaihtaisin kanssasi paikkaa milloin vain. Työhkemuksia toisen perään, ei kiitosta aina vaan.
Kotona 3 alle kouluikäisen kanssa ja pää räjähtää.
Olet aineenope? Unohditko pitkän kesäloman, syysloman, hiihtoloman ja joululoman?
Älä kehtaa valittaa. Jollain ihmisillä vaan ei ole koskaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Syö vitamiineja
Ota kolpirsuaskokeet
Suunnittele työ paremmin ja ole kurinalainen hommissa
Pyykkikone pesee itsestään, ehdit koneen pyöriessä muutakin
Opeta lapset kotihommia tekemään
Niin mitkä kokeet?
Varo tyhjiä hotelleja vuorilla! Saatat saada kirveestä!
Viekö työ siis sulta kaiken energian? Onko ylipäätään työelämä liian stressaava sulle vai johtuuko se siitä, ettet pidä työstäsi? Jaksaisitko siis paremmin jos tekisit jotain muuta työtä? Onko sulla mitään harrastusta, josta todella nautit? Mikä tuo sun elämään tällä hetkellä eniten iloa ja onnea? Onko sun ongelma se, että koet ettei sulla oo tarpeeksi aikaa tehdä sellaisia asioita joista nautit vai onko ongelma se, ettet tiedä mistä nautit?Vai se, ettet vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään ylimääräistä töitten lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Varo tyhjiä hotelleja vuorilla! Saatat saada kirveestä!
Heeeere's Johnny!
Yh ope täälläkin.
Näinhän se on. Elämä ei ole suorittamista. Opin sen jo aikoja sitten. Tartu hetkeen ja hyvää syyslomaa!!
Vierailija kirjoitti:
Osallistutko perheen elämään? Hoidatko lapsia ja kotia?
Voi luoja. Eikö tosiaan perheenäidille riitä kodinhoito, mies ja lapset elämän sisällöksi, vielä pitäisi jotain kirjaa lukea!?!?!?
Onko sulla puoliso rinnalla? Oletko puhunut hänelle oloistasi?
Auttaisiko ensi alkuun kunnon yöunet? Että menisit nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa, vaikka se "oma aika" jäisikin joksikin aikaa pois. Tai ainakin pitäisit telkan ja netin kiinni sen ajan ja vaikka tuijottaisit ulos ikkunasta tai makaisit lattialla, jos et jaksa kirjaa avata.
Mitä lapset tekevät normaalina lauantaina?
Nää jutut on myös usein oman mielen sisällöstä kiinni, siitä millaisia merkityksiä asioille annat. Jos olet ollut noin sumussa jo pitkään niin oletko sä oikeasti edes hakemassa mitään muutosta - tarkoitan että ihminen kuitenkin hakeutuu tekemään sitä, josta se saa jotain. Mitä sä vältät kun olet antanut itsellesi luvan olla tollain? Ei kuulosta elämältä, mutta sinäpä tuon olet valinnut. Etkä luultavammin mitään tule muuttamaan. Jos sun lapset kiinnostaisi sua, sä olisit niiden kanssa. Sori suorat sanat, mutta me ollaan ne valinnat joita me tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämä voi olla tällaista!
Mistä kummasta olet saanut sen vaikutelman, että elämä ei olisi nimenomaan kuvaamasi kaltaista? Monilla on kovempaakin.
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuudesta kasvot vääristyneenä luen blogeja, joissa kunnostetaan vanhaa taloa, leivotaan nokkossämpylöitä, piristetään sisustusta jollain kirpparilöydöillä, kotoillaan ja hoidetaan puutarhaa.
No nyt ainakin selvisi mikä ihmistyyppi jaksaa täällä happamana kommentoida jos kenenkin blogistin tekemistä. Ap.:n kaltainen kasvot kateudesta vääristyneinä lukijahan se sappeaan meille luettavaksi suoltaa.
Nyt nautit syyslomasta ja jos et sen jälkeen ole virkeä, hae sairaslomaa. Parin viikon totaalilepo voisi ladata akkusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuudesta kasvot vääristyneenä luen blogeja, joissa kunnostetaan vanhaa taloa, leivotaan nokkossämpylöitä, piristetään sisustusta jollain kirpparilöydöillä, kotoillaan ja hoidetaan puutarhaa.
No nyt ainakin selvisi mikä ihmistyyppi jaksaa täällä happamana kommentoida jos kenenkin blogistin tekemistä. Ap.:n kaltainen kasvot kateudesta vääristyneinä lukijahan se sappeaan meille luettavaksi suoltaa.
Tartuit sitten yhteen lauseseen väsyneen ja mahdollisesti masentuneen ihmisen viestistä! Onko sulla krapula taas vai mikä kiristää? Mitään sappea täällä ole kukaan vuodatellut, joten mee takas sinne mistä tulitkin tänne lytistämään kirjoittajia. Mee vaikka lenkille, ehkä olos paranee.
Kaikissa elämäntilanteissa ei vain ole mahdollista leivoskella hymyssä suin niitä nokkossämpylöitä ja remppailla vanhaa koulurakennusta, nykyistä maalaiskartanoa. Veikkaan, että paljon on kyse ihan rahastakin, rikkaan ihmisen ei tarvitse niin pingottaa työnteon kanssa eikä mietiskellä mistä edullisimmin ateriat lapsille kasaisi. Nokkossämpylöiden leivoskelu ei ole yhtä kivaa silloin, kun kyse on tilanteen pakosta eikä siitä että saa instaan ruokainspiskuvia.
Osallistutko perheen elämään? Hoidatko lapsia ja kotia?