Mitä tekisit jos sinut vähän päälle 50 v:nä irtisanottaisiin yt-neuvotteluissa?

Asuntolainan pitäisi olla siihen mennessä maksettu, joten ansiosidonnaisella pärjäisi ihan kivasti. Varmaan ottaisin rennosti ja "hakisin töitä".

50v:nä esikoiseni on 22v, keskimmäiseni 20v ja kuopus 15v. Isoimmat alkavat silloin seisoa jo omilla jaloillaan, vaikka toki todennäköisesti opiskelevat vielä. Kuopus täytyisi vielä saada toisen asteen läpi, joten siinä tarvis rahaa. Muuten talo alkais olla maksettu ja mies toivottavasti edelleen töissä, joten hirveää hätää ei olisi.

Luulen, että omalla alallani työllistyisin uudelleen melko helposti. Jos en muuten, niin keikkatöitä saisin tehdä varmasti ihan omiin tarpeisiin. Mut jos ei _mitään_ löytyisi, niin vapaaehtoistöitäkin on viljalti. Päivissä olis sisältöä kyllä.

Tänäpäivänä tilanne on sama vaikka oisit vasta 40 v. Siitä on aika pitkä aika oletettuun eläkeikään. Työmarkkinoilla sinua karsastetaan "vanhana". Alan vaihtaminen ois varmaan pakko tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tänäpäivänä tilanne on sama vaikka oisit vasta 40 v. Siitä on aika pitkä aika oletettuun eläkeikään. Työmarkkinoilla sinua karsastetaan "vanhana". Alan vaihtaminen ois varmaan pakko tehdä.

Mitä alan vaihtaminen auttaa jos on liian vanha?

Tjaa. Päivittäisin LinkedIn-profiilini ja ilmoittautuisin työttömäksi työnhakijaksi. Viestittelisin verkostoilleni, että täällä olisi iso kala napattavana, jos kiinnostaa. Hakisin suoraan muutamaan firmaan.

Mitään radikaaleja muutoksia en tekisi ainakaan vuoteen.

Tekisin töitä freenä. Palkkakin olisi isompi.

Minut irtisanottiin. Vietin pitkän kesäloman, tein muutaman kuukauden töitä pätkissä, mitä satuin löytämään. Sitten sain vakipaikan.

Myisin kämppäni Helsingin keskustasta ja muuttaisin takisin kotitilalleni. Sieltä saisi päivittäisen ruoan ja asunnosta saatu raha riittäisi hyvin loppuelämäksi.

Minulle kävi tänä vuonna juuri noin. Olin vasta täyttänyt 50v. Sain 6 kk irtisanomisajan palkan. Ansiosidonnainen olisi ollut hyvä, mutta en ehtinyt olemaan kuin 2 vkoa työttömänä, kun sain uuden työpaikan. Taloudellista huolta ei olisi ollut muutenkaan, pärjäisimme kyllä miehen palkallakin. Lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet kodista pois.

Pitäisi opiskella uusi ammatti. Omalta alalta en saisi mitään enää.

Nyt on Yt-neuvotteluja ollut kohta 10 v, mutta rankkaa on.

Koko ajan, jos on tarjolla ylitöitä, teen ja sitten jokainen ylimääräinen euro menee ylimääräisiin lyhennyksiin asunnossa.

Hulluilta päiviltä en ole vuosiin ostanut mitään.

Pari vuottahan sitä ns pärjää liiton rahoilla mutta ei se hääviä olisi.

Kotikin on tyhjennetty tarpeettomista tavaroista, myyty kaikki mikä kävi kaupaksi eikä mitään osteta varastoon, jos saisi halvalla. Tämä on uusi, hyvä ominaisuus.

Siivosin perjantaina keittiön kaapit , otin kaikki pois, pyyhin hyllyt ja laitoin takaisin.

Yhtään en heittänyt roskiin kun kaikissa oli päiväystä jäljellä. Tämä on meillä nykyarkea. Yleensäkin se että on niin tyhjät kaapit että siivousurakan voi toteuttaa töiden jälkeen.

Saisin sen verran loppupalkka että pystyisin maksaa velat pois. Sen jälkeen hakisin uutta töitä ja ihan mitä vaan kelpaisi (kyllä myös puhelinmyynti). Käteen jäisi todennäköisesti saman verran kun nyt - ja sillä pystyisin elää hyvin. Olen 52 v

Olen käynyt  läpi ainakin 9 YT:t joten se ei ole ollut  mulle mikään iso juttu. Vuonna 12 totesin että oli viimeinen kerta kun yritys tarjoaa eropakettia joten lähdin vapaaehtoisesti. Samana päivänä kun kuittasin paketin allekirjoitin uuden työsopimuksen. Olin 52v.

2 vuotta myöhemmin määräaikaisuuteni loppui YT:hen. Sen jälkeen olin vuoden sairauslomalla (ei työhön liittyvällä) ja sittemmin olen työllistänyt itseni. Päiväraha oli nettona 1800€/kk joten sillä tuli hyvin toimeen (puoliso töissä vielä), nyt tulot on n 1300€/kk netto ja vieläkin selvitään. Bonuksena vapaus.

Jos rupeaa rahat loppumaan pannaan talo myyntiin ja muutetaan pienempään kun kuopuskin tästä lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäisit taloudellisesti ja niin mitä tekisit?

Tässähän tätä ollaan siinä tilanteessa juurikin... No, haen töitä ja myös työvoimapoliittisiin koulutuksiin olen hakenut. Opiskelen itsekseni omaa alaa lisää.

Toistaiseksi pärjään säästöilläni. Ei ole päivärahaa liitosta vielä kuulunut. Pidemmän päälle jos ei ala töitä löytyä niin tulee kyllä taloudellisesti tukalaa. 

Kokeilisin jotain uutta. Meidän alalla on tarjottu hyviä paketteja lähtijöille esim. Vuoden palkka. En opiskelua mutta jotain muuta.

Kun olen viiden vuoden päästä 50 vuotias, niin lapset ovat kaikki aikuisia, nyt jo kaksi asuu omillaan ja nuorin on 17v. Asuntolainaa on tuolloin vielä vähän jäljellä, mutta jos puoliso on töissä niin pärjäämme ansiosidonnaisen turvin ihan hienosti. Voisimme myydä talon ja ostaa pienemmän, jolloin kaikista veloista päätäisiin eroon, samoin voisi myydä vähintäänkin toisen auton pois, ehkä jopa molemmat tai vaihtaa toisen halvempaan. Sen jälkeen pärjäisimme hyvinkin vähällä.

Tietysti yrittäisin saada työkokemusta vastaavaa työtä. Voisin myös harkita alalla yrittäjyyttä. Mutta voisin toisaalta ryhtyä vaikka pizzalähetiksi tai perustaa sanakarin.

t. mies

Olisin reteesti sen pari vuotta liiton rahoilla ja nauttisin omista harrastuksistani ehkä jopa opiskelisin jotakin vaikka kiinan kieltä ;) siis vain omaksi ilokseni ja naureskelisin sipilälle ja sen tontuille. Sitten rupeaisin miettimään että mitäs seuraavaksi haluan. Yhteiskunnan ja pomojen etu ei merkkaisi minulle hevonhäntää, eipä tuo taida merkata enää nykyäänkään.