Tunteeko historia merkkihenkilöä, joka olisi pirtsakka ekstrovertti?
Urheilijoiden ja näyttelijöiden parista heitä löytyy yllin kyllin. Mutta vakavasti otettavat kirjailat, tiedemiehet, filosofit jne ovat melkein kaikki sisäänpäinkääntyneitä, ja/tai hieman neuroottisia luonteita. Miksi nyky-yhteiskunnassa arvostetaan pirtsakkuutta?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Hitler oli kuuleman mukaan aikamoinen seuramies.
Ei sekään kovin ekstrovertti ollut.
Sinäkö ap arvostat pirtsakkuutta? Minä arvostan empatiakykyä.
Ettei kansalaisille jäisi aikaa ajatella maailman menoa ja epäkohtia. Positiivisia massoja on helpompi ohjailla. Työläisiltä odotetaan iloisuutta ja positiivisuutta, en kyllä puheliaisuudesta tiedä, sillä sehän heikentää työtehoa. On kyllä outoa, ehkä evoluutio on tullut tiensä päähän.
Hitler oli kuuleman mukaan aikamoinen seuramies.