Lue keskustelun säännöt.
Miksi matalapalkkaisilla, naisvaltaisilla aloilla on niin paljon katkeruutta?
Seainutpositiivinen
15.10.2016 |
Olen ollut pitkään matalapalkkaisella, naisvaltaisella alalla. Kiertänyt eri työpaikkoja ensin harjoittelijana, sitten sijaisena, ja lopulta vakiinnuttanut paikkani nyk. Työpaikassani jossa olen ollut 4 vuotta.
Miksi tällaisella alalla naiset ovat niin katkeria niin monista asioista? Vihataan kaikkia suorittavan portaan yläpuolella olevia, väitetään että me teemme kaiken "oikean" työn ja esimiehet ym. Ovat vain menoerä.
Ollaan katkeria toisillemme milloin mistäkin. Valitetaan työolosuhteista, palkasta, työympäristöstä - silti kukaan ei tee elettäkään vaihtaaksesn työpaikkaa. Jos joku sitten uskaltaa lähteä kouluttautumaan uudelle alalle, tai korkeampaan asemaan, tehdään tästä ihmisestä uusi vihollinen.
Ollaan niin kiinni oravanpyörässä, suurin osa päivästä kuluu tehden työtä josta ei pidä- työpaikassa josta ei pidä. Työpaikan vaihtaminen ei ole helppoa eikä kaikille mahdollista, mutta luulenpa että asenteen muutoksella, siitä omastakin työpaikasta voisi alkaa pitämään.
En kertakaikkiaan ymmärrä tätä ilmiötä. Mitä tulee tällaiseen "korkeasti kouluttuneiden" ihmisten vihaamiseen ja aliarvioimiseen, haluaisin sanoa, että kyllä hekin tärkeää työtä tekevät, he nyt vain ovat valinneet/ saaneet mahdollisuuden kouluttautua enemmän = paremmat työolosuhteet ja palkka. Tottakai joku järki palkkaeroihinkin tulisi saada, jos nyt laajasti ajattelee asiaa, olen siitä täysin samaa mieltä.
Syy miksi tämä minua harmittaa onkin se, että itselläni on aina ollut tavoitteena lähteä vielä jatko-opiskelemaan, mutta eipä sitä kannata työkavereille kertoa sillä tiedän heidän asenteensa minua kohtaan muuttuvan täysin.
Mielipiteitä? Sana vapaa :)
Kommentit (11)
Tuo katkeruus on yleisintä sellaisissa työpaikoissa, missä on jyrkkä hierarkia. Sairaaloissa jne.
Tämä riippuu kyllä aika paljon työpaikastakin, olin aikanaan (ennen kuin kouluttauduin ns. parempaan[sic!] ammattiin) itsekin hoitoalalla, keittiössä ja siivoustöissä siellä ns. alimmalla tasolla. Missään mun työpaikoissa ei ollut tuota kuvailemaasi ilmiötä. En väitä etteikö se olisi arkea joissain firmoissa, mutta omat kokemukseni on eri.
Eli en pysty vastaamaan, hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus, köyhyys, oman elämän vertailu muihin.
Ovat katkeria keski-ikäisinä, kun ovat jämähtäneet pienipalkkaiseen elämään ja työhön johon ovat kyllästyneet.
Ovat onnettomia ja tyytymättömiä ja se sitten puretaan muihin "parempiosaisiin".
Mm stalkataan niitä parempiosaisia tuttavia fb:ssa...
Koska se on paskaa työtä ja ylemmillä tahoilla ei useinkaan ole realistista käsitystä työn todellisesta arjesta - tai se on unohtunutta ja vanhentunutta tietoa.
Olen ollut työpaikoilla joissa resurssit on kunnossa, silloin on helppo olla hyvällä asenteella töissä. Sitten olen ollut työpaikoilla joilla resursseista nipistetään jatkuvasti, johtaminen on huonoa tai olematonta, vaatimukset kasvaa koko ajan ja ainoa kiitos mitä työstäsi saat on hikinen 1400e /kk tilille ja paapatuksen siitä miten pitäisi tehdä asiat vieläkin tehokkaammin. Pitemmän päälle sitä hienoa asennetta voi olla hankala pitää.
Lähinnä se ärsyttää kun sieltä ylemmältä portaalta tulee ties mitä käskyä ja sääntöä ja ohjetta, jotka ei vaan toimi. Kun siellä ovat niin vieraantuneita siitä, mitä me oikeasti tehdään ja miten. Kaikki on vaan numeroita paperilla ja heidän ohjeiden mukaan pitää tehostaa ja pienentää ja juosta pää kolmantena jalkana.
Se on yhteisöllisyyttä myös. Kaikki me pienet vastaan yksi iso paha. Leikkauksia siellä ja irtisanomisia tuolla. Kai sitä saa kritisoida. Tässä taloustilanteessa ei työpaikan vaihto ihan helppoa ole ja jos uskaltaa yrittää, ei voi tietää päätyykö ojasta allikkoon.
tosin me kaikki pidämme työpaikastamme. Siinä olisi vaan parannettavaa.
Oliskohan syynä se matala palkka ja sen tuoma heikko elintaso, joka ei koskaan työnteolla nouse siitä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska se on paskaa työtä ja ylemmillä tahoilla ei useinkaan ole realistista käsitystä työn todellisesta arjesta - tai se on unohtunutta ja vanhentunutta tietoa.
Olen ollut työpaikoilla joissa resurssit on kunnossa, silloin on helppo olla hyvällä asenteella töissä. Sitten olen ollut työpaikoilla joilla resursseista nipistetään jatkuvasti, johtaminen on huonoa tai olematonta, vaatimukset kasvaa koko ajan ja ainoa kiitos mitä työstäsi saat on hikinen 1400e /kk tilille ja paapatuksen siitä miten pitäisi tehdä asiat vieläkin tehokkaammin. Pitemmän päälle sitä hienoa asennetta voi olla hankala pitää.
Aamen.
Kyllä se katkeroittaa, jos johdon puolelta viesti on, että suorittava porras on vain "menoerä" ja johtamiskulttuuri on sellaista, että viesti menee vain ylhäältä alaspäin, mutta työntekijä ei saa antaa palautetta omasta työstään tai ei yleensäkään kuunnella vaan lähinnä väheksytään. Ja kyllä tällaisia työpaikkoja on. Itse vaan ihmettelen, miksi asiat on joskus pitänyt järjestää näin ja varsinkin sitä, miksi jättää sellaiselle tolalle, että Suomi on täynnä työpaikkoja, joissa vaan kitkutetaan.
Kohtuulliset resurssit ja työntekijöiden kuuntelu auttaisi jo asiaa, vaikka ei tietenkään asiat heti parane kuin taikaiskusta. Onhan se aina hauskaa seurata tällaistakin keskustelua, se on aina köydenvetoa siitä, onko kyseessä toimiva tai toimimaton systeemi, vai johtuuko asiat yksilöistä. Totta kai molemmilla on väliä, mutta jotkut haluavat aina vaikkapa korostaa asennetta, vaikka itse työpaikka olisi kuinka paska.:)
Suomen alin taulukkopalkka oli silloin mittamiehillä, kun minä olin siinä työssä. Eikä sitä tarvitse muuttaa mittahenkilöksi, sillä naisia ei näkynyt. Mutta meillä oli hyvä henki eikä kukaan itkenyt vaikka satoi räntää niskasta sisään. Ruokatunnilla läiskittiin korttia taukotuvassa ja juttu kulki. Nyt maanmittarina sama juttu. Naisia ei näy ja yhteishenki loistavaa työporukassa. Olisiko sukupuolella vaikutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään naisten ominaisuus, vaan koskee suurta osaa suorittavaa työtä tekeviä, kouluttamattomia ihmisiä, naisia ja miehiä.
Usein alempaan sosiaaliluokkaan liittyy selvä alemmuudentunne (tästä on tutkimuksia, ei pelkkää mutua). Oletetaan asiaa koskaan kyseenalaistamatta, että koulutetumpi väestönosa "luulee olevansa meitä parempia". Todellisuudessa koulutetummat ihmiset ovat paljon avoimempia hyväksymään erilaisuutta (tästäkin on tutkimuksia) eivätkä tuomitse ihmisiä koulutuksen perusteella. Aikamoisen ironista, että nimenomaan kouluttamattomat tekevät juuri niin.
Alemmuudentunteesta ei ole pitkä matka katkeruuteen. Tietysti siihen liittyy sekin, ettei ole toivoa paremmasta, jos ei kouluttaudu. Ja jos kouluttautuu, liittyy siihen sakkiin jota vihaa ja halveksii, joten ei kouluttaudu -> koko elämä kuluu katkeruuden ansassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään naisten ominaisuus, vaan koskee suurta osaa suorittavaa työtä tekeviä, kouluttamattomia ihmisiä, naisia ja miehiä.
Usein alempaan sosiaaliluokkaan liittyy selvä alemmuudentunne (tästä on tutkimuksia, ei pelkkää mutua). Oletetaan asiaa koskaan kyseenalaistamatta, että koulutetumpi väestönosa "luulee olevansa meitä parempia". Todellisuudessa koulutetummat ihmiset ovat paljon avoimempia hyväksymään erilaisuutta (tästäkin on tutkimuksia) eivätkä tuomitse ihmisiä koulutuksen perusteella. Aikamoisen ironista, että nimenomaan kouluttamattomat tekevät juuri niin.
Alemmuudentunteesta ei ole pitkä matka katkeruuteen. Tietysti siihen liittyy sekin, ettei ole toivoa paremmasta, jos ei kouluttaudu. Ja jos kouluttautuu, liittyy siihen sakkiin jota vihaa ja halveksii, joten ei kouluttaudu -> koko elämä kuluu katkeruuden ansassa.
Niinhän ne luuleekin olevansa.
Ja tuo korttien lätkimisjuttu. Mikäs siinä lätkiessä, jos ON ruokatunti, saatikka ruokatunti jolla saa olla samaan aikaan työkaverin kanssa. Kyllä mulla on alusta saakka ollut vaan kahvitauko 10-15 minuuttia, yleensä sekin vedetään juosten tai sitten istut yksin siellä taukokopperossa, koska kiireen vuoksi taukoa ei voi pitää kuin yksi kerrallaan. Ruoka syödään työn ohessa asiakkaiden kanssa. Ja siellä ulkonakin on oltava työpäivän aikana kahdesti, tuli taivaalta sit räntää tai pikku-ukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään naisten ominaisuus, vaan koskee suurta osaa suorittavaa työtä tekeviä, kouluttamattomia ihmisiä, naisia ja miehiä.
Usein alempaan sosiaaliluokkaan liittyy selvä alemmuudentunne (tästä on tutkimuksia, ei pelkkää mutua). Oletetaan asiaa koskaan kyseenalaistamatta, että koulutetumpi väestönosa "luulee olevansa meitä parempia". Todellisuudessa koulutetummat ihmiset ovat paljon avoimempia hyväksymään erilaisuutta (tästäkin on tutkimuksia) eivätkä tuomitse ihmisiä koulutuksen perusteella. Aikamoisen ironista, että nimenomaan kouluttamattomat tekevät juuri niin.
Alemmuudentunteesta ei ole pitkä matka katkeruuteen. Tietysti siihen liittyy sekin, ettei ole toivoa paremmasta, jos ei kouluttaudu. Ja jos kouluttautuu, liittyy siihen sakkiin jota vihaa ja halveksii, joten ei kouluttaudu -> koko elämä kuluu katkeruuden ansassa.
Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Ensinnäkin siellä ollaan usein vihaisia myös aiheesta. Samoin on erittäin tavallista, että korkealla tutkinnolla leuhkitaan. Tähän törmää jatkuvasti etenkin opiskelijoiden ja vasta valmistuneiden kohdalla. Kyllähän tuo hermoromahduksen saanut opettajakin leijui tutkinnollaan videolla. Ei ne siis tuulesta temmattuja syytöksiä ole.
Samoin niistä alemman tason työntekijöistä ei juurikaan pidetä huolta verrattuna korkeammassa asemassa oleviin. He eivät saa ääntään kuuluvaan ja se turhauttaa ja katkeroittaa. Nämä ihmiset ovat se suorittava ryhmä, kun korkeammassa virassa olevat pääsevät yleensä helpommalla ja heillä ei ole yhtä suuri työtaakka, vaikka heidän työnsä onkin ehkä henkisesti raskaampaa.
Alemmin koulutetut ovat keskimäärin tyhmempiä kuin korkeammin koulutetut, joten konfliktien syntyminen on todennäköisempää. Myös fiksuilla ihmisillä palaa hermo, koska he joutuvat olemaan idioottien keskellä. Tosin en ole kyllä vielä sellaista ryhmää löytänyt, josta suuri osa ei olisi idiootteja.
Koska naiset ovat usein vittumaisia ihmisiä. Huh huh mitä olenkaan saanut nähdä jo viikon Tinderin käytön aikana. Aletaan tiuskimaan jo ennen kuin ollaan edes tavattu. Sellaisia tapauksia, että on pitänyt äkkiä poistaa kyseinen henkilö ennen kuin hänestä saa oikein kunnon riesan elämäänsä.
Sama se on kaveriporukoissa. Jos joillakin on kränää keskenään, niin ne on nimenomaan ne naiset. En muista, että olisin koskaan riidellyt kenenkään miespuolisen kaverini kanssa.