Työttömyys, miten olla masentumatta

mitä helveddiä, en vaan pysty ymmärtämään miten jonkun ihmisen elämän suurin tarkoitus voi olla töiden tekeminen? 

Teet jo kaikkesi työllistyäksesi. Jos töitä ei vielä kuulu, on vain pakko yrittää keksiä tekemistä, ettei mielenterveys liikaa horju. Hyvä, että ulkoilet päivittäin! Kannattaa lukea kirjoja ja tutustua netti-tv-sarjoihin, joita voi katsoa. Tee asunnollasi luovia asioita, kuten tuunaa huonekaluja, maalaa tai tapetoi, tee pikkuremppaa. Vapaaehtoistyötäkin on monenlaista. Keksi joka viikolle jotain uutta tekemistä esimerkiksi seuraamalla menoinfon tapahtumia. Käy vaikka luovuttamassa verta. Uudet harrastukset piristävät mieltä.

Työkokeilupaikkaakin kannattaa miettiä, koska silloin pääsee edes jollain lailla arkirutiiniin ja jalkaa takaisin työelämään. Kokeilupaikka kannattaa miettiä itse mieluistasta työpaikasta, jolloin työllistyminenkin on mahdollista. Työkkärin työkokeilupaikat vain kierrättävät uusia työttömiä vuodesta toiseen.

Työttömyys kannattaa käyttää hyväkseen ja sivistää itseään. Nyt vain lukemaan filosofiaa, historiaa, tieteitä ja taiteita! Täsmälliset ja järjestelmälliset ihmiset yleensä ahdistuvat työttömyyden vuoksi helposti, mutta siksi kannattaakin käyttää aika hyväkseen. Sitten kun on taas töissä sitä ei ehdi mihinkään.

Keksi hyvä liikeidea ja liiketoimintasuunnitelma, hae pankista lainaa ja ryhdy yrittäjäksi. Työllistä itse itsesi osaamisellasi.

Keksi jotain järkevämpää ajanvietettä, aapee.

Ei elämäntarkoitus voi olla työnteko, saati työn kautta itsensä määrittäminen.

Siitä työnhaustakin voi ja pitää joskus ottaa lomaa. Tuo on stressaavaa ja kuluttavaa hakea töitä noin intensiivisesti ja tulla jatkuvasti torjutuksia. Ota nyt ihan hyvällä omallatunnolla viikon tai kahden tauko itsellesi, samaan tapaan kuin työssäkäyvätkin pitävät töistä lomaa. Unohda se työnhaku hetkeksi ja hengähdä. Jatkat sitten tauon jälkeen työnhakua virkistyneenä ja ehkä olet tauon aikana saanut jotain uusia ajatuksia siitä, mihin suuntaan haluat elämässäsi pyrkiä.

Istut pankkisi päällä.

Aseta tavaralle hinta ja ryhdy myymään sitä. Näin työllistyt.

Vierailija kirjoitti:

Keksi jotain järkevämpää ajanvietettä, aapee.

Ei elämäntarkoitus voi olla työnteko, saati työn kautta itsensä määrittäminen.

Niinkuin mitä muuta? Olen määrittänyt itseni jo vuosia urani kautta sikäli, että olen saanut tehdä hyvin merkityksellisen ja mielekkään tuntuisia töitä, olen opiskellut todella paljon ja ollut vaativissa töissä. Työ oikeasti on se asia mikä tekee/tekisi elämän mielekkääksi. Lapsia meillä ei ole. En voi elää parisuhdetta varten, mieskin tulisi hulluksi jos alkaisin omistamaan koko elämääni hänelle. Kyllä minulla on kivoja harrastuksia ja vapaa-ajan projekteja, mutta niistäkin menee mieli kun ei saa tehdä työtä. Tuntuu että tarkoitus katoaa. Ap.

Ymmärrän sua ap. Mulla on työttömyyttä pian vuosi takana. Olen nelikymppinen ja ollut elämässäni lähes koko ajan töissä tai äitiyslomalla tähän saakka. En olisi ikinä uskonut, etten löydä töitä, mutta niin vain kävi. Mun päivät menee ihan kivasti kyllä, harrastan paljon, teen vapaaehtoistyötä, opiskelen avoimessa yliopistossa ja iltalukiossa. Mutta kyllähän se silti masentaa kun saa kerta toisensa jälkeen noita "Kiitos mielenkiinnostanne, mutta..." -viestejä. Pian en enää edes jaksaisi hakea kun aina joutuu pettymään.

Vierailija kirjoitti:

Siitä työnhaustakin voi ja pitää joskus ottaa lomaa. Tuo on stressaavaa ja kuluttavaa hakea töitä noin intensiivisesti ja tulla jatkuvasti torjutuksia. Ota nyt ihan hyvällä omallatunnolla viikon tai kahden tauko itsellesi, samaan tapaan kuin työssäkäyvätkin pitävät töistä lomaa. Unohda se työnhaku hetkeksi ja hengähdä. Jatkat sitten tauon jälkeen työnhakua virkistyneenä ja ehkä olet tauon aikana saanut jotain uusia ajatuksia siitä, mihin suuntaan haluat elämässäsi pyrkiä.

Kiitos, niin onkin kuluttavaa tulla koko ajan torjutuksi. Käytän joka arkipäivä jollain tavalla 8 tuntia työhankemiseen, joko teen hakemuksia tai sitten luen artikkeleita miten viilata cv paremmaksi tai yritän opiskella jonkun uuden tiedon tai taidon joka helpottaisi uraa. Ap.

Minut on kasvatettu siihen, että ihmisen tehtävä on tehdä työtä ja näin palvella yhteiskuntaa ja auttaa muita ihmisiä. Osallistua omalla panoksellaan yhteiskunnan kehittämiseen. Tuntuu, että minulla ei ole arvoa ihmisenä kun en ole työssä. Tämä on oikeasti  ihan kamalaa. Ap.

Ja siis, kyllä minullakin on tekemistä päivisin ulkoilun, kodinlaittamisen, harrastusten, työnhaun ym muodossa, toimettomuus sinänsä ei ole se ongelma, koko elämän tarkoitus on vaan hukassa kun on joutunut hyvältä uraltaan yhtäkkiä nolla-kastiin, luusereihin. Masennun työttömyydestä.. Ap.

Moi AP! Ihan kuin mä olisin tämän kirjoittanut!

Minutkin on kasvatettu siihen, että aina on pakko tehdä töitä ja nyt kun olen työnetsijä (en tykkää työtön-sanasta) niin johan on pasmat sekaisin.

Etsin koko ajan, mutta et sinä voi jatkuvasti hakea kaikkea mahdollista, mikä vähääkään läheltä liippaa jos sinua ei oikeasti kiinnosta se työ. Mieti, missä haluaisit työskennellä ja soita sinne. Näin mä olen tehnyt ja pääsin jo yhdessä paikassa käymäänkin, vaikka eivät heti mitään luvanneetkaan. Nuo mol.fi ovat aivan paskaa, ihan höpöhöpöä, samoin valtiolle.fi, jossa avoimet paikat on jo täytetty.

Mulla samoja arvottomuuden tunteita ja pelkoa, etten selviä ja häpeää liikkua kodin ulkopuolella. Päätin nyt hakeutua vapaaehtoistyön pariin, jotta aukko CV:ssä lyhenee. Voisitko tehdä jotain vastaavaa? Usein vapaaehtoistyötä voi tehdä esim. kriisipuhelinpäivystäjänä, eikä esim. jonain rahankerjääjänä lipas kourassa.

Hurjasti tsemppiä ja muista, ettet ole yksin! Meitä on muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Moi AP! Ihan kuin mä olisin tämän kirjoittanut!

Minutkin on kasvatettu siihen, että aina on pakko tehdä töitä ja nyt kun olen työnetsijä (en tykkää työtön-sanasta) niin johan on pasmat sekaisin.

Etsin koko ajan, mutta et sinä voi jatkuvasti hakea kaikkea mahdollista, mikä vähääkään läheltä liippaa jos sinua ei oikeasti kiinnosta se työ. Mieti, missä haluaisit työskennellä ja soita sinne. Näin mä olen tehnyt ja pääsin jo yhdessä paikassa käymäänkin, vaikka eivät heti mitään luvanneetkaan. Nuo mol.fi ovat aivan paskaa, ihan höpöhöpöä, samoin valtiolle.fi, jossa avoimet paikat on jo täytetty.

Mulla samoja arvottomuuden tunteita ja pelkoa, etten selviä ja häpeää liikkua kodin ulkopuolella. Päätin nyt hakeutua vapaaehtoistyön pariin, jotta aukko CV:ssä lyhenee. Voisitko tehdä jotain vastaavaa? Usein vapaaehtoistyötä voi tehdä esim. kriisipuhelinpäivystäjänä, eikä esim. jonain rahankerjääjänä lipas kourassa.

Hurjasti tsemppiä ja muista, ettet ole yksin! Meitä on muitakin.

Kiitos tsempistä! Olen minä saanut sovittua tapaamisia, ja tavannutkin potentiaalisia työnantajia, mutta kaikki kaatuu siihen, että heillä ole olekaan sitten rahaa palkata, vaikka olen kiinnostava työntekijä. Mollin ym kautta avoimiin paikkoihin on hirveä määrä hakijoita, ja joskus ketään ei kuitenkaan palkata. Työnetsijä on kivempi sana. On suuri häpeä olla työtön, olen paska epäonnistunut ihminen kun en saa työtä. En halua kohta nähdä enää ketään, en halua törmätä keneenkään kadulla. Olin hyvässä vaativassa vakityössä, ja otin vastaan vuoden määräaikaisuuden, koska se oli vielä mielenkiintoisempi työ ja erittäin hyvää etenemistä uralla. Tiesin, että se on riski, mutta voisi mahdollistaa hurjan nosteen uralle, koska on hyvä meriitti. Mutta. Nyt ei sitten sen jälkeen ole mitään löytynyt.. Ahdistaa niin paljon. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Minut on kasvatettu siihen, että ihmisen tehtävä on tehdä työtä ja näin palvella yhteiskuntaa ja auttaa muita ihmisiä. Osallistua omalla panoksellaan yhteiskunnan kehittämiseen. Tuntuu, että minulla ei ole arvoa ihmisenä kun en ole työssä. Tämä on oikeasti  ihan kamalaa. Ap.

Olet aikuinen. Omat vanhempasi ovat eläneet ihan erilaisessa yhteiskunnassa, jonka mukaan sinut kasvattaneet. Nyt on meininki toinen, etkä voi jäädä roikkumaan vanhassa. Ethän sinä tee niin työnhakusikaan suhteen, vaan yrität kehittää itseäsi kokoajan, jotta olisit ajan hermolla.

Aivan naurettavaa siis vedota menneen ajan kasvatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on kasvatettu siihen, että ihmisen tehtävä on tehdä työtä ja näin palvella yhteiskuntaa ja auttaa muita ihmisiä. Osallistua omalla panoksellaan yhteiskunnan kehittämiseen. Tuntuu, että minulla ei ole arvoa ihmisenä kun en ole työssä. Tämä on oikeasti  ihan kamalaa. Ap.

Olet aikuinen. Omat vanhempasi ovat eläneet ihan erilaisessa yhteiskunnassa, jonka mukaan sinut kasvattaneet. Nyt on meininki toinen, etkä voi jäädä roikkumaan vanhassa. Ethän sinä tee niin työnhakusikaan suhteen, vaan yrität kehittää itseäsi kokoajan, jotta olisit ajan hermolla.

Aivan naurettavaa siis vedota menneen ajan kasvatukseen.

No jos on naurettavaa, niin miten sinä neuvot tekemään toisin? Anna joku vinkki mitä voisin tehdä erilailla. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi AP! Ihan kuin mä olisin tämän kirjoittanut!

Minutkin on kasvatettu siihen, että aina on pakko tehdä töitä ja nyt kun olen työnetsijä (en tykkää työtön-sanasta) niin johan on pasmat sekaisin.

Etsin koko ajan, mutta et sinä voi jatkuvasti hakea kaikkea mahdollista, mikä vähääkään läheltä liippaa jos sinua ei oikeasti kiinnosta se työ. Mieti, missä haluaisit työskennellä ja soita sinne. Näin mä olen tehnyt ja pääsin jo yhdessä paikassa käymäänkin, vaikka eivät heti mitään luvanneetkaan. Nuo mol.fi ovat aivan paskaa, ihan höpöhöpöä, samoin valtiolle.fi, jossa avoimet paikat on jo täytetty.

Mulla samoja arvottomuuden tunteita ja pelkoa, etten selviä ja häpeää liikkua kodin ulkopuolella. Päätin nyt hakeutua vapaaehtoistyön pariin, jotta aukko CV:ssä lyhenee. Voisitko tehdä jotain vastaavaa? Usein vapaaehtoistyötä voi tehdä esim. kriisipuhelinpäivystäjänä, eikä esim. jonain rahankerjääjänä lipas kourassa.

Hurjasti tsemppiä ja muista, ettet ole yksin! Meitä on muitakin.

Kiitos tsempistä! Olen minä saanut sovittua tapaamisia, ja tavannutkin potentiaalisia työnantajia, mutta kaikki kaatuu siihen, että heillä ole olekaan sitten rahaa palkata, vaikka olen kiinnostava työntekijä. Mollin ym kautta avoimiin paikkoihin on hirveä määrä hakijoita, ja joskus ketään ei kuitenkaan palkata. Työnetsijä on kivempi sana. On suuri häpeä olla työtön, olen paska epäonnistunut ihminen kun en saa työtä. En halua kohta nähdä enää ketään, en halua törmätä keneenkään kadulla. Olin hyvässä vaativassa vakityössä, ja otin vastaan vuoden määräaikaisuuden, koska se oli vielä mielenkiintoisempi työ ja erittäin hyvää etenemistä uralla. Tiesin, että se on riski, mutta voisi mahdollistaa hurjan nosteen uralle, koska on hyvä meriitti. Mutta. Nyt ei sitten sen jälkeen ole mitään löytynyt.. Ahdistaa niin paljon. Ap.

Voi että ompa kurjaa kun tuon määräaikaisuuden jälkeen kävi noin. :/ Mutta sä olet tosi rohkea, että uskalsit lähteä määräaikaisuuteen, tosi upeaa! Älä pelkää noita negatiivisia tunteita, mäkin oon vollottanut suihkun lattialla iltatolkulla kun tuntuu, että olen surkimusten kruunaamaton kuningas. Plus, tähän yhdistyy ajatukset huonommuudesta, rumuudesta, hyödyttömyydestä jne. Masentaa ja masentaa lisää!

Olemme sun kanssa työnetsijöitä, toisin sanoen mietimme, mitä haluaisimme tehdä seuraavaksi. Työtön on ruma sana ja valmiiksi vie mielen maahan.

Hyvä merkki on, että olet päässyt juttelemaan mahdollisiin paikkoihin. Olen ihan varma, että löydät vielä työtä, lupaan sen!

Tee ihmeessä myös muuta kuin työnhakuun liittyviä asioita. Voit priorisoida työnhaun, mutta se ei ole silloinkaan elämässä ainut tärkeä asia. Jos mielenterveys alkaa heittää työttömyyden takia, ja arki pyörii pelkästään työnhaun ympärillä, on identiteettisi liikaa työnteolle rakentunut. Voit palaa loppuun tuolla menolla. Kirjoita elämäsi tärkeimmät arvot paperille, ja katso niitä joka päivä. Voit sitten arvioida, vastaavatko nuo arvot sitä, mitä mielessäsi liikkuu päivittäin, mikä ohjaa valintojasi arjessa ja mihin pyrit. Esim. itselläni elämän suurimmat arvot ovat solidaarisuus, rauha, yhteisöllisyys, terveys ja rakkaus. Olen työelämässä, mutta edes työttömyysaikoina työ ei ole ollut elämääni ohjaava arvo, vaan yksi osa palapeliä josta kokonaisuus koostuu.

Keksi itsellesi jotakin järkevää tekemistä työttömyysaikanasi. Siis jotakin sellaista, mikä ei millään tavalla liity työnhakuun tai työllistymiseen.

Vapaaehtoistyö on oikein hyvä, mutta sitä kannattaa tehdä sen takia, että saat elämääsi jotakin sisältöä, ei pelkän cv:n takia. Elämä on loppujen lopuksi paljon muutakin kuin työ ja cv, ja aivan varmasti sinäkin vielä työpaikkasi löydät.

Miten te työhullut uraihmiset selviäisitte eläkkeelläkään ollessa, kun työt olisivat lopullisesti tehty? Varmaan sekoaisitte täysin, kun ette kestä edes muutaman kuukauden joutenoloa.

Hyvää tekee teille tuo itsenne uudelleenmäärittely.