Lapsen kaverista on tullut kiusaaja

Lapseni on ekalla luokalla ja samalla luokalla on myös kaverinsa, jonka kanssa ovat olleet parhaat kaverit eskarista lähtien. Lapsen kaveri oli jo eskarissa voimakastahtoinen ja sieltä tuli usein palautetta, että pomottaa lastani. Kotona puhuttiin asiasta ja kaverin äiti myös ohjeisti lastaan, että pitää ottaa huomioon myös kaverin mielipiteet leikeistä yms. Omalle lapselle taas sanoin, että kaverille saa ja pitääkin sanoa vastaan, jos yrittää pomottaa. Tämä nyt ei sinänsä lasten maailmassa mitään ihmeellistä ole.

Mutta nyt lapset ovat tosiaan ekalla luokalla. Vähän sen jälkeen, kun koulu alkoi, lapsi esitteli mulle keskisormeaan ja minä kysyin lapselta, että mistäs olet tuollaisen käsimerkin oppinut. Lapsi kertoi, että tältä kaverilta, isot pojat oli kaverille kertoneet, että se on "siiisti juttu". Minä kerroin lapselle ihan rehellisesti, mitä keskisormem näyttäminen tarkoittaa ja lapsi ymmärsi heti, että on rumaa käytöstä. Seuraavana päivänä oli kuulemman kaverille kertonut, mutta kaveri vaan jankkasi, että kun isot pojat sanoo sen olevan siistiä ja mageeta. Kaveri on myös alkanut kiroilla paljon ja oma lapseni ihmettelee tätä.

Pari viikkoa sitten iltapäiväkerhosta tuli palautetta, että kaveri oli potkaissut lastani mahaan kesken leikin, seuraavana päivänä saivat sovittua, eikä vastaavaa ole sattunut tietääkseni. Iltapäiväkerhon ohjaaja oli sitä mieltä, että oman lapsen pitäisi ottaa kaveriin välimatkaa, mutta mun mielestä se oli vielä hätiköityä tuossa vaiheessa. En minäkään pidä tuon lapsen käytöksestä, mutta kai tuollainen käytös loppuu, jos puututaan ja ohjataan oikeaan suuntaan. Sitten jos alkaa tosissaan kiusaamaan lastani, niin sittenhän välimatkaa pitää ottaa.

Eilen mieheni haki lasta iltapäkväkerhosta ja kuuli kun lapseni toinen hyvä kaveri kertoi ohjaajalle tämän lapsen kaverin potkineen itseään munille ja haukkuneen tytöksi. Kotona otin oman lapsen kanssa asian puheeksi ja kysyin, oliko mukana. Vastasi, että ei. Kysyin näkikö ja vastasi kyllä. Juteltiin pitkään, että jos kaverinsa kiusaa muita, niin itse ei saa mennä mukaan ja kaverille pitäisi sanoa, että älä kiusaa, jos sä kiusaat muita, niin mä en voi leikkiä sun kanssa. Lapsi oli vähän murheellisen oloinen, mutta tuntui ymmärtävän, mitä tarkoitan ja sitten hänelle tuli huono omatunto, kun ei ollut sanonut kaverille mitään. Minä sanoin, että ei se mitään, nyt sinä jatkossa tiedät, miten pitää toimia.

Toivottavasti iltiksestä nyt ovat infonneet näiden kanhden lapsen vanhempia tapahtuneesta. Pitäisiköhän itse ottaa vielä asia puheeksi tuon lapsen parhaan kaverin äidin kanssa? Eihän se oikeastaan kuulu mulle, kun ei omaa lastani kiusannut, mutta kun minä yritän kasvattaa lapsestani reilua kaveria ja hyväkäytöksistä poikaa, jolla on omatunto kohdillaan, ja joka osaa ottaa toiset huomioon. Tämähän myös tarkoittaa sitä, että minun pitäisi näyttää esimerkkiä, kuinka ulkopuolinenkin voi puuttua kiusaamiseen.

Miten te puuttuisitte asiaan vai puuttuisitteko?